08 tammikuuta 2019

Arvostelu: A Quiet Place

Arvostelu saattaa sisältää juonipaljastuksia
Äänen avulla metsästävät hirviöt ovat valloittaneet maan. Muuten sokeat, uhrinsa välittömästi tappavat örkit kuulevat pienimmänkin äänen. Tässä uudessa maailmanjärjestyksessä yrittävät pärjätä John Krasinskin ja Emily Bluntin esittämän avioparin perhe. Kolmen aikaisemman lapsen lisäksi, Emily Bluntin esittämä nainen on raskaana ja synnyttämässä pienen, itkevän vauvan hiljaiseen maailmaan.

Yhtäläisyydet Bird Boxiin ovat ilmeiset ja välittömät. Siinä missä A Quiet Placessa blokataan äänet pois jokapäiväisestä elämästä, Bird Boxissa tehdään sama näköaistille. Sinänsä A Quiet Placen uhkaava voima on jotenkin järkevämpi. Sen vielä uskoo jotenkin mahdolliseksi, että joku yliluonnollinen hirviö voisi kuulla todella hiljaisenkin äänen ja löytää siten uhrinsa. Bird Boxin uhkaava voima jää kysymysmerkiksi. Mikä se on ja miten sen näkeminen vaikuttaa mihinkään. Mutta valitettavasti molemmissa elokuvissa hienoiset loogiset aukot tulevat juonen kehityksen tielle.

Mutta ymmärtäähän sen tosin, että niitä ei saa jäädä liiaksi miettimään, sillä muuten koko elokuva ei voisi olla olemassa. Koko elokuvan premissi on jo lähtökohtaisesti epälooginen, joten ajoittain kömpelöt aukot juonessa voitaneen anteeksiantaa sen eteen, että elokuvataide voi hengittää. Englannin kielessä tälle on termi: "Suspension of disbelief."


Mutta mistä en kuitenkaan pitänyt oli, että elokuvan kauhutematiikka perustuu fundamentaalisesti jump scare-elementtien pyörittämiseen. Tämä hiljainen maailma on omiaan oikein vahvistamaan jump scare-kohtausten tehoja, kun katsojan hiljaisuuteen tottuneissa korvissa oikein paukahtaa pienestä rasahduksestakin, puhumattakaan isommasta pamauksesta. Ja kun itse en ole mikään jump scare-elementtien ystävä. Mielestäni se ei ole hyvää elokuvan tekemistä. Haluaisin, että kauhu perustuu johonkin muuhunkin kuin tällaisiin kikkoihin.

Sinänsä A Quiet Place jääkin kauhuelokuvana vain tälle jump scare-asteelle. Mielestäni tässä siis Bird Box oli uhkaavampi elokuva. Siinä näköaistin blokkaamisessa ja siinä mystisessä voimassakin oli jotain creepynpää, kuin siinä, että hyssytellään koko ajan, mutta monsterin kuitenkin näkee juoksevan kohti.

Mutta siinä, missä Bird Box oli henkilökohtaisesti kauhuna toimivampi, on A Quiet Place muuten elokuvana onnistuneempi. Maailma on jotenkin kompaktimpi ja hallitumpi. Näyttelijäsuoritukset ovat keskimäärin parempia. Kuvaus on harmonisempaa. Sekä juonen syvällisyydet ovat mielestäni täsmällisemmät.


Pidinkin siitä, miten kauhuelokuvan lisäksi, tässä pyöri taustalla toinenkin tematiikka; perheestä ja lasten kasvattamisesta. Erityisesti pidin siitä, miten alussa John Krasinskin esittämä isä yrittää kasvattaa pojasta perheen seuraavaa suojelijaa, mutta lopussa se onkin perheen tytär ja Emily Bluntin esittämä äiti, jotka ottavat ohjakset omiin käsiinsä ja perheen poika ottaa huolehtijan roolin. Ihanaa, että heteronormatiivisuutta uhmataan. Jos poika luontaisesti gravitoituu huolehtijan roolia kohtaan ja tyttö puolestaan rohkean suojelijan roolia, niin miksi tätä ei saisi sallia?

Etenkin elokuvan lopetus oli mielestäni herkullinen. Täydellisen feministinen voimanjulistus. Emily Blunt ja oikeassakin elämässä kuuro - hienoa, että hänelle löytyy Hollywoodista rooleja - Millicent Simmonds tekevät hienot roolityöt. Etenkin Blunt. Jotenkin hämmästyttävää, miten hienovaraisena hän saa pidettyä näinkin dramaattisen roolin. John Krasinski on aluksi kankea, mutta loppua kohden pystyy onneksi murtamaan kotelonsa.




2 kommenttia:

  1. Olin samoilla linjoilla kanssasi noista Jump scarejen ylikäytöistä. Jotenkin loppua kohden niihin alkoi jo turtua ja koko ölliäiset ei oikein jaksanut enää jännittää. Blunt oli myös mielestäni erinomainen herkällä suorituksellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes pidä jump scareja niinkuin "oikeana" kauhuna. Harkitusti niitä voinee käyttää kauhuleffassa luomaan tunnelmaa, mutta tavallaan pidän niitä sellaisena halpana kikkana, jolla potkia jo maassaolevaa. Kun katsoo tällaistakin leffaa, niin aika helppoa se on katsoja säikäyttää ja siten tuntuu liian helpolta. Tai sitten en vain oikeasti pidä peläytetyksi tulemisesta ja siksi yritän käyttää tällaista defenssiä coping-mekanismina... :DD

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...