02 huhtikuuta 2018

Arvostelu: Annihilation

Ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Garlandin edellinen, Ex Machina, teki lähtemättömän vaikutuksen. Hänen seuraava tekeleensä, Annihilation kiinnosti jo siis siitä asti, kun näyttelijäkaartiin luettiin kuuluvaksi Natalie Portman, Jennifer Jason Leigh, Gina Rodriguez ja Garlandin vakiokasvo Oscar Isaac. Jossain vaiheessa taisin kuitenkin räpyttää silmiäni ja sillä välin Netflix oli ehtinyt kaapata elokuvan omiin valikoimiinsa, tyypilliseen tapaansa ilman ennakkovaroitusta. Mutta ainakin se mahdollisti sen, että elokuva oli nyt helposti katsottavissa.

Leffa kertoo alien-hyökkäyksestä, joka jättää jälkeensä hitaasti leviävän energia-alueen, jonka sisällä tapahtuu omituisia asioita. Oscar Isaac esittää sotilasta, joka katoaa alueella ja perään lähtee vaimoke Natalie Portman mukanaan muita tutkijoita aina Jennifer Jason Leighista Tessa Thompsoniin.

Kuvaus oli todella kaunis. Liekö tässä ensi vuoden erikoistehoste-Oscarmatskua, en tiedä, mutta puolet elokuvan nautinnosta vähintään tulevat tästä scifimaailmasta, joka leikittelee katsojan aisteilla. Joku sanoo maailmaa myös pelottavaksi, mutta pyh plääh se mitään pelottava ollut. Olisin kaivannut jopa enemmän raakuutta tähän maailmaan. Nyt kaikki tuntui kuin ihmeen kaupalla menevän kuitenkin suht hyvin.

Ehdin jo jossain vaiheessa ilakoimaan, että kerrankin leffassa on myös läjäpäin naishahmoja ja vieläpä sellaisia, jotka ovat kylmäpäisiä, pelottomia ja koviksia. Klassisesti nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahti, ja jossain vaiheessahan sitten kerronta taas muuttaa naissankarit hysteerisiksi damsel-in-distress-kuvauksiksi. Turhauttavaa. Ja erityisen harmittavaa oli, kun yht'äkkiä kesken kaiken jokaiselle naishahmolle keksittiin joku tuulesta temmattu taustatarina, minkä takia he olivat lähteneet tälle vaaralliselle tutkimusmatkalle - ikään kuin he muuten eivät olisi lähteneet. Muutenkin siis nämä naiset löytävät tiensä alien-alueelle vasta monen vuoden jälkeen, kun lukuisat miehet ovat käyneet - vailla minkäänlaista taustatarinaa - tutkimassa ja seikkailemassa alueella vain haluna pelastaa maailma. Mutta sitten vasta kun miehet loppuneet kesken, niin sitten voi naiset lähettää alueelle - eipä kai tässä enää mitään menetettävää, vai miten se argumentti meni?

Mutta tälläiset ärsyttävät nipotukset sivuun jättäen - elokuva oli todella erilainen, virkistävä, hienosti tehty ja kauniisti kuvattu. Olisin kaivannut jopa enemmän vain uskallusta tehdä maailmasta vielä hullumpi ja mielikuvituksellisempi. Joku on sanonut tätä leffaa oudoksi ja arvoitukselliseksi, minusta olisi voinut olla jopa enemmän filosofisempi ja psykedeelisempi. Lopustakin olisin ehkä katkaissut osia pois, sillä minusta avoin loppu toimii paremmin, jos se on kunnolla kryptinen.

Erityisesti pidin Jennifer Jason Leighin roolisuorituksesta.




...=)


4 kommenttia:

  1. Olet jo kolmas tietämäni, joka tätä leffaa kehuu. Se tarkoittaa sitä, että katsantoonhan tämä menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja arvostelun kirjoitat... koska?
      xD

      -Waltsu

      Poista
    2. Jaa-a. Ehkä sitten kun saan jonkun näköisen inspiksen kirjoitella enemmältikin arvosteluja. Viimeaikoina ollut motivaatio kadoksissa kirjoittelun suhteen, vaikka jotakin olen kokoon kynäillytkin, eikä nekään ole kauhiasti ole ketään kiinnostaneet, heh.

      Poista
    3. Oletko kokeillut Leffatykkiä? Sieltä olen itse löytänyt aina vertaistukea omille leffahulluille ajatuksilleni ja aina ollut jengiä valmis keskustelemaan. Jotenkin sinne myös leffojen arvostelujen ja lyhytmuotoisempien kommenttien suoltaminen tuntuu joskus tarkoituksenmukaisemmalta, mitä tänne blogiin, koska sieltä löytyy aina se historia, mitä muut ovat leffasta tykänneet. Sitä tuntee olevansa jotenkin osa jotain yhteisöä ehkä enemmän, mitä kuitenkin vähempilukuisessa leffablogimaailmassa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...