03 helmikuuta 2018

Arvostelu: Girls Trip

Jengi hokee koko ajan, kuinka hyvä elokuvavuosi 2017 oli. Ööööö - ei... Ymmärrän kyllä miksi kuulen tälläistä porinaa porukan suusta. Vuonna 2017 ensi-iltansa sai sekä Baby Driver sekä Blade Runner 2049 sekä Dunkirk sekä The Shape of Water, jotka yhdessä vain tekevät vuodesta 2017 tyypillisen elokuvanörtin märän unen. Ja nämä elokuvanörtit hallitsevat narraatiota elokuvauutisoinnista. Mutta esitän silti vastalauseeni. Vuoden 2017 blockbuster-kesä oli todella surkea ja monet suuriksi hiteiksi odotetut tuotannot floppasivat täysin (ml. King Arthur ja jopa Blade Runner 2049). Mutta ehkä huonoin puute vuodessa 2017 oli komedioiden totaalinen poissaolo.

Girls Trip kertoo Queen Latifahista, Regina Hallista, Jada Pinkett Smithista ja Tiffany Haddishista - jotka ovat ystävystyneet collegessa. Oltuaan vähän aikaa poissa toistensa elämistä, he löytävät ystävyytensä uudelleen ja suuntavat lomalle New Orleansiin.

Elokuvassa on kohtaus, jossa Jada Pinkett Smith roikkuu ihmisiä täynnä olevan kadun yläpuolella vaijeriradalla valjaissa ja oltuaan siinä hetkeen aikaa jumissa, laskee alleen. En usko, että minun täytyy elaboroida enempää ja uskon, että tämä kohtaus kertoo elokuvasta kaiken tarvittavan.

Girls Trip ei ole hauska. Se on suurin ongelma. Elokuvan aivottoman ärsyttävyyden antaisi jopa anteeksi, jos tälle saisi edes nauraa. Mutta lapselliseksi touhu jää. Eikä vain pelkästään lapselliseksi, vaan tylsäksi. Mitä pidemmälle elokuva jatkui, sitä enemmän rukoilin, että pian se jo loppuisi. Ainoa syy, miksi katsoin tämän loppuun asti, oli koska jatkoin odottamista, että jos se jossain kohtaa muuttuisi hauskaksi. Tai saisimme edes blooper reelin lopputekstien ohessa. Emme saaneet edes sitä.

Ei kannata tietenkään ottaa minun sanaani vastaan nielemättä, sillä en usko, että olen edes kohdeyleisöä. Minusta elokuva oli vain outo. Välillä se selkeästi epätoivoisuuten asti yritti hauskuttaa väkinäisellä komediallaan, mutta heti seuraavassa hetkessä koominen jännite heitettiin syrjään ja keskityttiin ihmissuhdeongelmien ylidramatisointiin ja sen vatvomiseen. Tämän takia ymmärrän, miksi Girls Trip on ollut niin suuri menestys kuin se on ollut. Samaisesta syystä kuin kaikki nämä tositv-roskat Beverly Hillsien täydellisistä naisista Kardashianeihin asti. Jostain syystä teennäinen teinityttömäinen yliteatraalinen dramaattisuus puree ihmisiin.

Elokuvan tekeminen samoista aiheista ei siis yllätä, mutta miksi mainostaa tätä elokuvaa komediana? Kierrätetyt kliseet ja ja väkinäinen huumori on ainoa asia, mikä pyörittää leffaa eteenpäin. Yhdelläkään pääosan näyttelijöistä ei ole tarpeeksi karismaa tehdäkseen yhdestäkään kohtauksesta kiinnostavaa. Tiffany Haddish on elokuvan läpimurtotähti ja hänestä on tullut vuoden 2017 puhutuin uusi lahjakkuus. Hän on myös herättänyt ihmisten mielenkiinnon raa'alla henkilökohtaisella tarinallaan ja näistä näyttelijöistä hän ehkä eläväisin onkin - vaikkakin aivan liian ylitseampuva. Kaikkien vähiten vakuuttaa Regina Hall. Hänen kun katsoo näyttelevän, tulee mieleen kuivuva maali - vaikka parempi kuvaus olisi tapetin rapistumisen seuraaminen.





...=) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...