13 joulukuuta 2017

The Crown, 2. tuotantokausi

Toisella kaudellaan, Netflixin alkuperäistuotanto The Crown jatkaa korkealaatuista tuotanto-arvoaan, laadukasta kirjoitustaan sekä syvällistä hahmokuvaustaan. Tuntuu, että joka sarja ainakin jollain tasolla kuitenkin lässähtää ensimmäisen kauden jälkeen ja vaikka myöhemmät tuotantokaudet ottaisivatkin uuden suunnan, on kakkostuotantokaudella aina järkyttävin taakka kannettavanaan. En sanoisi, että The Crownin 2. tuotantokausi selviäisi tästä taakasta, mutta jos rimaa lasketaan erinomaisesta hyvään, ei se suurelta harmilta tunnu.

Englannin kuningatar Elizabeth II (Claire Foy) on ollut monarkkina nyt sen jokusen kymmenen vuotta ja kuninkaallisen elämän paineet ovat luoneet jäätävän kokoisen montun hänen ja aviomiehensä Philipin (Matt Smith) välille. Asiaa pahentaa entisestään, että kuninkaalliset velvollisuudet pitävät pariskunnan erossa ihan fyysisestikin pitkän aikaa, kun Philip on kiertueella Tyynellämerellä viisi, pitkää kuukautta. Myös heidän poikansa Charles (Julian Baring) kohtaa omat demoninsa, kun hänen isänsä pakottaa hänet retuperäiseen kouluun Skotlannin perukoille maalaismukuloiden kanssa. Elizabethin sisko prinsessa Margaret (Vanessa Kirby), yhä haavoittuneena elämänsä rakkauden Peter Townsendin (Ben Miles) menetyksestä, ryntää vihille villin ja arvaamattoman valokuvaajan Anthony Armstrong-Jonesin (Matthew Goode) kanssa.

Yksi asioista, mistä pidin ensimmäisellä tuotantokaudella ihan älyttömästi, oli Elizabethin ja Philipin suhde. Claire Foylla ja Matt Smithillä oli niin hyvä, luontainen ja rento karisma. Pidin ihan törkeästi heidän molempien luonteesta myöskin. He olivat suoraselkäisiä, mutta hauskasta nauttivia. He olivat kokemattomia, mutta valmiita minkä tahansa haasteen eteen. Heillä oli pieniä kolhuja silloin tällöin heidän suhteessaan, mutta pohjalla oli syvä rakkaus, mikä esti heidän pitkävihaisuuden toisilleen. Voitte kuvitella pettymykseni, kun toinen tuotantokausi lävähtää päälle synkimmällä mahdollisella keskustelulla, minkä aviopari voi keskenään pitää. He puhuivat parisuhteestaan kuin jossain liikeneuvottelussa. Molemmat täynnä syvää inhoa ja tuskaa toisiaan kohtaan.

Eniten minua ketuttaa toisessa tuotantokaudessa Philipin roolihahmon 180 ° täyskäännös. Itse asiassa uskon, että tämä toisen tuotantokauden versio Philipistä muistuttaa paljon enemmän oikeaa Prinssi Philipiä kuin ensimmäisen tuotantokauden versio. Ensimmäiselläkin tuotantokaudella viitattiin, aika paljonkin, Philipin vanhoillisiin ja perinteisiin arvomaailmoihin ja machoiluun, mutta siitä ei tehty hänen hallitsevaa piirrettä. Ensimmäisellä kaudella Philip oli puolisoaan tukeva, rationaalisesti ajatteleva ja sen kaiken lisäksi erittäin rento ihminen. Toisella kaudella hän hylkää Elizabethin mennen tullen, käyttäytyy lapsellisemmin kuin olen yhdenkään henkilön nähnyt käyttäytyvän tv-sarjassa ja on koko ajan kuin tikku perseessä. Ja tästä jälkimmäisestä piirteestä syytän täysin Matt Smithin näyttelijäntyötä. Mitä helvettiä olivat ne jäätävän pitkät, kylmät katseet alituiseen, joita hän teki pitkin tuotantokautta? Niillä ei ollut mitään muuta pointtia, kuin todistaa, että tästä hahmosa on hohto lähtenyt ja nyt näyttääkin kuin zombilta.

Nimetäkseni pari esimerkkiä, kuinka syväksi inhoni hahmoa kohtaa yltyi; yhdessä jaksossa Philip pakottaa vaimonsa nimeämään hänet prinssiksi, pelkän herttuan (?) sijaan. Siis kirjaimellisesti pakottaa. Kuinka pikkumainen voi mies olla? Viimeinen niitti tämän hahmon arkkuun oli, kun hän tosiaan pakotti 10-vuotiaan poikansa maanpäällisen helvettiin, sinne sisäoppilaitokseen Skotlannin perukoille. Minun kävi niin sääliksi tuota herkkää poikaa, joka ei sopeutunut kouluunsa ja joutui jäämään sinne vielä viideksi vuodeksi.

Ja sen lisäksi inhosin vielä, millaiseksi kuningatar Elizabeth oli tehty. Ensimmäisellä kaudella rakastin hahmon stooalaista olemusta ja syvältä kumpuavaa hiljaista voimaa, samaa näyttelijäntulkintaa myös Helen Mirren käytti niin loistavasti vuoden 2006 The Queen -elokuvassa. Kakkoskaudella Claire Foy päättää kuitenkin tulkita hahmonsa kuin kaakattavana naapurintätinä, joka ei saa suutansa kiinni. Ihan leukoja kiristi katsella hänen rasittavuuttaan. Ykköskaudella hienoimmat hetket tulivat juuri silloin, kun Claire Foy pääsi hahmonsa kanssa oikein revittelemään kuningattaren roolissa ja läksyttämään esimerkiksi Winston Churchillia. Kakkoskaudella tälläisiä palopuheita saadaan tasan yksi ja sekin melkein ohimennen sairaalavuoteessa makaavalla silloiselle pääministerille (en spoilaa kenelle) ja lopun aikaa tämä maailman vaikutusvaltaisin nainen marmattaa miehensä poissaolevuudesta tai itkee, kun ei ole yhtä kaunis kuin Jackie Kennedy.

Onneksi tälläkin kaudella oli roolisuorituksia, joista pidin. Vanessa Kirby jatkaa mahdottoman syvällistä hahmotulkintaa ja tällä kaudella oikein sytyttää hahmonsa sisäisen maailman tuleen. Erityisesti prinsessa Margaretin kohtaukset olivat tällä kaudella kaikkien parhaimmat. Tämän hienon näyttelijän työtä oli äärettömän mielenkiintoista katsoa, kun hän tulkitsi mitä tapahtuu näille tunteille, kuten katumus, kauna ja ikävä, kun niitä hautoo sisällään. Lisäksi pidin mahdottomasti hänen kylmäpäisyydestään. Kun hän vain menee ja nappaa kainaloonsa valokuvaajan tai lähtee assistenttinsa matkaan tämän kotibileisiin hengaamaan tavallisten ihmisten kanssa, kun on niin kyllästynyt kuninkaallisiin piireihin. Myös Matthew Goodesta pidin, vaikka häntä on tälläisissä naistenmies-rooleissa vähän jo nähtykin, joten ei hän mitään uutta minulle itsestään antanut. Anthony Lesserin roolisuoritus "tämän tuotantokauden pääministerinä" oli myös erittäin antoisa. Hän itse asiassa saavutti saman, minkä Claire Foy ykköskaudella, eli unohdin täysin katsovani näyttelijää ja yhdistin hänet vain suoraan hahmoonsa. Erittäin täydellistä näyttelemistä hänen taholtaan siis.

Lisäksi jatkuvasti jaksan ihastua sarjan kirjoittamiseen. Miten he ovatkaan pystyneet kaivautumaan niin syvälle suljettujen ovien taakse. Verestämään niin yksityiskohtaisesti tämän maailman auki, mistä on saatavilla vain pienen pieniä murusia avoimelle yleisölle. Kuningatar Elizabeth II on todellakin erittäin etäinen julkisuudenhenkilö, eikä hänen luonteestaan oikein saa kiinni hänen julkisia esiintymisiä tarkastellessa. Pidin myös siitä, että jälleen uskallettiin kirjoittaa uskaliaita ja uusia vesiä tutkivia sivujuonia sarjaan. Kuten juurikin Prinssi Charlesin oman elämän koettelemukset. Olisin jopa kaivannut vielä enemmän muiden hahmojen tarkastelua, etenkin kun pääparin katseleminen kävi niin yököttäväksi.

Tuotanto-arvo oli myös taas ihan huippuluokkaa. Rakastan ylikaiken tätä sarjan maailmaa ja noita prameita palatseja, joissa liidetään hienojen lavastuksien (vai ovatkohan kuvanneet ihan oikeassa kohteessa?) läpi ihan vain siksi, että ne saataisiin näytettyä. Kohtauksen ei edes tarvinnut tapahtua kyseisessä miljöössä, riitti, että hahmot kulkivat sen läpi. Muutenkin sarja tuntuu niin saumattomalta katsoa. Visuaalinen maailma, kuvaus, musiikki, ohjaus, käsikirjoitus - kaikki käyvät yhteen niin harkitusti ja varmasti. Ihanaa, että on panostettu oikein kunnolla ensiluokkaiseen tv-tuotantoon. Joka tapauksessa, erittäin korkealuokkainen televisiosarja ja tästä on hyvä jatkaa toisten näyttelijöiden kanssa, kun rima on laskettu riittävän alhaalle. He voivat tästä vain parantaa ja ennustukseni onkin, että tulevat kaudet ovat helpompi katsoa, sillä uudet tekijät pystyvät aina tuomaan jotain uutta mukanaan.



...=)

2 kommenttia:

  1. Piakkoin tämä toinenkin kausi katseluun tulee x) mut voi ei osin kauhullakin odotan noiden spottaamiesi asioiden tähden : O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toki olla, että kritiikki on vähän outoa ainakin näistä asioista, sillä tositapahtumiin tämä perustuu, joten oleellinen kysymys onkin, että olisiko tapahtumat voitu kirjoittaa erilaisiksi? Omasta mielestäni käsikirjoittajat olisivat voineet käyttää paljon enemmän harkintakykyä ja erityisesti näyttelijät olisivat voineet ohjata kohtauksien tunnelmaa paremmaksi, mutta joku toinen saattaisi sanoa, että täysi totuudenmukaisuus on parempi arvo.

      Ja siis näin kärkästä kritiikkiähän yleensä annan vain sarjoille ja elokuville, joiden uskon pystyvän parempaan. Jos sarja olisi yhtään huonompi, en olisi ollut niin pettynyt näihin asioihin....

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...