08 lokakuuta 2017

Blade Runner 2049 (Blade Runner 2049)

Pidän deskriptiivisestä kielenkäytöstä. Koulussa tykkäsin aina kirjoittaa esseitä ja kirjoja lukiessani tartun aina kiinni maailman yksityiskohtiin. Elokuva-arvosteluja tykkään antaa vain hyville elokuville, koska se mahdollistaa rikkaamman kielenkäytön. Elokuvien tekemisessä deskriptiivinen tai kuvaileva tyyli koostunee silti vähän erilaisista osista kuin kielenkäytössä. Kuva puhuu itsessään. Usein elokuvat, joissa on vähemmän puhetta tai tekstiä ovatkin niin kuvailevampia. Visuaalinen kerronta on vahvempaa. Sama nyrkkisääntö taitaa kuitenkin päteä niin proosan kuin elokuvallisen viestinnänkin kanssa - mitä yksityiskohtaisempi maailma, sitä viipyilevämpi voi olla ote siihen. Jos maailma humisee tyhjyyttään, on ihan turha käyttää aikaa sen kuvaamiseen. Sääntö, jonka tämän paskan tekeleen tekijät ovat eittämättä unohtaneet.

Lähitulevaisuudessa ollaan (siitä jo ensimmäinen nootti, että en miljoonassa vuodessa usko, että jo parinkymmenen vuoden päästä oltaisiin tälläisessä rotanloukunomaisessa maailmassa - miksei elokuva olisi voinut sijoittua parisataa vuotta tulevaisuuteen?) ja kaikenmaailman sci-fiörvellykset heitetään katsojan naamaan. Ryan Gosling siinä jokaisessa kohtauksessa (jos en väärin muista) taitaa toikkaroida ja pääosaksi väitetty Harrison Ford löydetään pariin viimeiseen sekuntiin mukaan hoopoilemaan.

En ole eläessäni nähnyt yhtä typerää elokuvaa. Myönnän heti alkuun, että en todellakaan ole kohderyhmää. Enkä muistanut nähneeni alkuperäistä Blade Runneria ennen tähän elokuvanäytökseen astumista, mutta muistinpas sittenkin, että olen sellaisenkin läpi joskus kitunut. Eipä siitäkään kyllä hirveän mittavaa muistijälkeä ole.

Villeneuven ohjauksista olen aiemmin pitänyt - varauksella. Hän on juuri ja juuri onnistunut teoksissaan pääsemään kiduttavan tylsän ja viipyilevän viilipyttymäisen otteen toiselle puolelle ja nappaamaan katsojasta kiinni joko mielenkiintoisella juonella (Arrival) tai psykologisesti mielenkiintoisella hahmokuvauksella (Sicario), mutta tämä käsikirjoitus on paperiakin ohuempaa ja siksi hänen tyylinsä puutteet vain korostuvat entisestään. Hän on aivan liian viipyilevä, aivan liian teeskentelevä, aivan liian ohjeista koottu. Häneltä puuttuu ohjauksellinen sielu. Tuntuu kuin hän vain liittäisi yhtä ja yhtä yhteen ja tekisi kahta.


Roger Deakinsin kuvaus oli ihan paskaa. Ja uskokaa minua - minulla oli sitä melkein kolme tuntia aikaa katsoa ja vain sitä. Joka kohtauksessa hän oikein yrittämällä yritti tehdä kuvastaan kuin jotain pyhää Mona Lisaa ja unohti siinä samassa kutsua katsojan mukaan yhden hengen pippaloihinsa. Valaistus teki useista kohtauksista ihan pimeitä, jos ei jo valmiiksi leijuttu jossain hemmetin keijupölyusvassa. Minusta hänen tyylinsä on jotenkin aina sitä paitsi hirveän väkisin tehtyä. Hän ei tunnu aidolta taiteilijalta, vaan yrittää vaan kopioida sellaista. Kuva saattaa näyttää pysäytettynä hienolta, mutta kohtauksen soljuvuuteen tulee hirveä lommo, kun puolet ajasta katsoja keskittyy vain siihen, että herra kuvaaja kääntää ja vääntää kameraansa kohdalleen. Ja silloinkin se on mielestäni väärässä paikassa. Hän ei ole tainnut kuulla sellaisesta asiasta kuten harmonia.

Musiikki, jaksanko edes marmattaa taas miljoonannen kerran siitä hirvityksestä, mikä on Hans Zimmerin mahtiponteileva itsetärkeilevyys. Jylisevä. Se on sana, joka kaikui korvissani sinä kahtena sekuntina, kun elokuvassa musiikki itsessään ei ulissut katsojan korvassa. Kohtauksessa itsessään ei tapahtunut mitään, koska se olisi vaatinut sitä, että käsikirjoittajat oikeasti käsikirjoittaisivat jotain, mutta Zimmerin jylisevä musiikki silti ulisi menemään.

Ja löydettiinhän se Krista Kosonenkin sieltä katukuvasta keikkumasta. Ihme, kun eivät saaneet Aku Hirviniemeäkin niin kuin kaksi yhden hinnalla tähänkin elokuvaan patsastelemaan. Harrison Ford oli ihan yhtä hirveä kuin aina, ellei pahempi yrmy. Ryan Gosling on parhaimmillaan silloin kun on rentona ja nauraa ja on karismaattinen. Tässä hän on yhtä totinen läpi elokuvan. Hollywoodissa on 90-luvun loppupuolella joskus kirjoitettu salainen säännöstö, että kun tekeillä on joku elokuva, mikä on mahtaileva ja pompöösi, niin Jared Leton on siinä esiinnyttävä kuin vielä korostaakseen elokuvan teennäisyyttä.

En ole eläessäni kävellyt ulos elokuvateatterista kesken elokuvan, mutta vannon, että nyt olisin niin tehnyt, jos en olisi ollut täyteenahdatun salin keskellä istumassa, josta oli mahdottoman vaikea vain livahtaa kesken kaiken pois. Ihan vitun paska elokuva. Siinä kuvailevan kielenkäytön aatelia.


 ...=)


9 kommenttia:

  1. Mahtava arvostelu :D Näin leffan miltei silmissäni kuvailusi perusteella, eikä yhtään tee mieli mennä katsomaan sitä tämän jälkeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihanasti sanottu :DD
      Murehdin aina näiden yhden, kahden tähden arvostelujen kanssa, että miten saan ne kirjoitettua, kun mieli tekee vain sanoa, että olipas huono ja that's it. Jotenkin olen vielä urautunut armottomaan kyynisyyteen, mikä paistaa tekstistä läpi heti kun olen ollut pettynyt elokuvaan. Mutta kaipa se sitten tekeekin tekstistä rehellistä, että en edes yritä loittoontaa itseäni elokuvasta, vaan annan roihuvien tunteideni hallita kielenkäyttöä...

      Poista
  2. En ole tätä uutta nähnyt, mutta näyttäisi muutamien lukemieni arvostelujen perusteella käyvän jälleen kuten originaalinkin kanssa; osa tykkää kuin hullu puurosta, osa ei sitten niin yhtään. Taidan itse katsoa tämän sitten, kun se dvdnä joskus ulos paukahtaa. Saan omaan tahtiini sen sitten katsastaa ja jättää keskenkin, jos siltä tuntuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään epäile, ettäkö joku olisi ihan pähkinöinä tähän uuteenkin leffaan ja arvosteluni (kuten kaikki tekstini) onkin täysin subjektiivinen, ja vaikka rajulla otteella annankin palautetta tekijöille, en silti toivo, että kukaan ottaa henkilökohtaisesti tätä arvostelua. Tämä oli vain yksi näkemys. :D

      Poista
  3. Piristävää lukea tästä tällainenkin arvio, kun olen törmännyt vain ylistyksiin! Tai no mitä nyt yks pariskunta häipyi kesken näytöksen, jossa olin. :D Mä tosin tykkäsin tästä vaikka kuinka, eka osakin kun kuuluu scifi-lemppareihin. Zimmer vähän jännitti etukäteen, kun yleensä just se hemmetin mahtipontinen jylinä vaan huvittaa ja/tai ärsyttää, mutta kerrankin toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme kertaa kuulin oman teatterini oven paiskautuvan kiinni. Joko yksi henkilö lähti ja yksi poistui esim. vessaan tai jopa kolme henkilöä lähti kesken näytöksen. Kadehdin heidän paikkojaan, joista ilmeisesti pystyivät paremmin liukenemaan pois.

      Poista
  4. Ah, tämä lienee kai jonkin tapaista "vitun paska"-toteamuksen "postmodernia" tai "ironista" käyttöä. Upotetaan se muuten rikkaan kielen sekaan ja kiinnitetään siihen huomiota välittömästi sen käytön jälkeen, mikä tietty oikeuttaa sen.
    Mielipide ei tietty muutu miksikään siitä, miten asian muotoilee, mutta tapa osoittaa sitä osoittaa kypsyyttä, ja ainakin minun silmissäni henkilö ansaitsee sen mukaan tulla kuulluksi. Jos tyhjä maailma ei hyödy kauniista kuvista, niin ei rikas maailma hengettömästä esitystavastakaan. Tapasin armeijassa pohjasakkaa, joka ilmaisi mieltään samalla mielen köyhyydellä.

    Hyvä puoli tässä on, ettet ole riippuvainen jonkun tuntemattoman jätkän sanomisista, joten voit jättää tämän kokonaan omaan arvoonsa.

    Mutta oikeasti... sie olet tätä parempi. Olen perehtynyt asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keeping me real, I love it!

      Mutta oikeasti, tiedän niin mistä puhut. Enkä yleensä annakaan itselleni tälläistä anteeksi, eikä se todellakaan tule toistumaan. Syy, miksi nyt pelasin tämän kortin (ja vain nyt, koska ei sen käytöstä loputtomasti pääse kuin koira veräjästä) on, koska elokuva itsessään vaatii sen käytön, jos antaa näinkin negatiivisen arvostelun.

      Tiedän kyllä, mikä on Blade Runnerin asema elokuva-arvostelijan maailmassa. Vähän sama kuin The Dark Knightilla tai Fight Clubilla. Eriävän mielipiteen pystyy esittämään VAIN, jos se ON mielenköyhä. Vähänkin kypsempi tapa kritisoida elokuvaa, olisi armoton kuolinisku itse kullekin elokuva-arvostelijalle - sillä kuka nyt oikeasti, järkipäissään kritisoisi sellaisia mestariteoksia kuten Blade Runner 2049??

      En halua kenenkään vihaa päälleni ja ironista kyllä, harhauttamalla tälläisillä vitun paska-toteamuksilla kaikki eriävät mielipiteet pois itse mielipiteestä ja kohti toteamuksen ironista käyttöä, vältyn suurelta vihalta, joka eittämättä niskaani vyöryisi muutoin. Oma kommenttisi siitä esimerkki A.

      Hyvä puoli tässä on, että todellakin olen riippuvainen jonkun tuntemattoman jätkän sanomisista, enemmän kuin voisi ajatella. Joten siksikin: kiitos, että kutsut minua tätä paremmaksi :D

      Poista
    2. Tyylikäs, maltillinen vastaus :) *pieni taputus* TÄTÄ mie saatoin odottaa.

      En tiedä oliko syytä edes ottaa noin iisisti vastaan, mutta kunnioitettavaa kuitenkin. Otti kuuppaan kun samaan aikaan ihan oikean elämäni vanha tuttu - analyyttiseen ja perusteltuun ajatteluun täysin kykenevä henkilö - harjoitti tällaista "taidekeskustelua," jolla ei ollut mitään arvoa. Tämä patoutuma purkautui sitten tänne. Selvästi olisi huonompaankin paikkaan voinut purkautua :) että siitä yläpeukkua.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...