25 maaliskuuta 2015

The Vow (The Vow)

No jo on romanttista höttöä. Channing Tatum ja Rachel McAdams ovat nuoripari Chicagosta, jotka joutuvat auto-onnettomuuteen. Rachel menettää muistinsa ja Channing joutuu valloittamaan vanhan Rachelin takaisin. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

No niin, eiköhän siinä ollut arvostelua jo ihan tarpeeksi... Aihe on itse asiassa todella mielenkiintoinen. Minän eheys. Minuus kuitenkin koostuu hetkistä. Emme ole enää samaihminen kuin eilen, koska tiedämme päivällisen enemmän kuin eilinen minä. Siksi onkin kiinnostava kysymys mitä tapahtuu minälle, kun kaikki nämä muistot pyyhitään pois. Olenko enää sama ihminen? Valitettavasti elokuva vain raapaisee näitä kysymyksiä ja loppuaika käytetään niin imelään romantiikkaan, että ihan tulee kipeä olo.

Vuoden 2004 Tahraton mieli raapaisi vähän samaa kosketuspintaa. Siinä Kate Winsletin Clementine menee vapaaehtoisesti pyyhkimään muistonsa entisestä poikaystävästään Joelista (Jim Carrey) pois. Siinä, missä Tahraton mieli oikein leikittelee aiheella ja vetää katsojaa perässään, The Vowissa on täysin tyypillinen romanttisen komedian rakenne, joten mitään pyörää tässä ei uudelleen keksitä.

Channing Tatum on mielenkiintoinen näyttelijä. Välillä hänellä on kuin aura ympärillään, joka viestii todella syvällisiä tunteita, tämä puoli hänestä pääsi valloilleen Steven Soderberghin Side Effects elokuvassa, mutta sitten hän on huonoimmillaan tehden tälläistä soopaa, jossa hänen ainoa tarkoituksensa on olla paidatta pitäen kissaa sylissään. Valitettavast jos tämä ei olisi tarpeeksi pettymyksen aiheuttavaa, sortuu hän kardinaalisyntiin, eli luovuttaa. Hän tietää tasan tarkkaan mitä elokuvaa on tekemässä ja siksi ei jaksa nostaa tikkua ristiin vaan laiskottelee roolissaan ja se välittyy kyllä katsojalle. Rachel McAdams on ollut aika paljon tälläisissä romanttisissa elokuvissa, mistä en valita, mutta totean vain, että hän on tasaisen varma oli elokuva hyvä tai huono.

Varmasti ihan hyvä leffa romantiikan nälkäisille. Romanttisena komediana ihan peruskauraa, joten siitä täytyy antaa vähän pisteitä, että sen sentään pystyy katsomaan loppuun. Romanttiset komediat ovat ihan hyvää aivot narikkaan-viihdettä, mutta huonoimmillaan ne ovat kirjaimellisesti kuin joku olisi tunkenut narikan aivoihisi. Romanttinen komedia on vaikea tyylilaji, mutta onnistuessaan siitä voi syntyä jotain ainutlaatuista. The Vow ei lankea kumpaankaan kategoriaan. Turhaa kamaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...