25 maaliskuuta 2015

Beyond The Lights (Beyond The Lights)

"I think I've had enough, I might get a little drunk
I say what's on my mind, I might do a little time
Cause all of my kindness, is taken for weakness" -Rihanna

Noni Jean (Gugu Mbatha-Raw) on nouseva poptähti, joka muistuttaa kovasti Rihannaa tai Beyoncea. Hänen uransa perustuu pitkälti hänen vartalonsa myymiseen ja hän ei ole saanut edes ensimmäistä albumiaan ulos, kun hänen painostava äitinsä Macy Jean (Minnie Driver), levy-yhtiön hänelle määräämä artistinen suunta ja se miten, hän ei saa tehdä musiikkia, jota hän itse haluaisi tehdä (Nina Simonen Blackbird on hänen suuri suosikkinsa) ajaa hänet itsemurhan partaalle. Hänet pelastaa henkivartijana toimiva poliisi Kaz Nicol (Nate Parker). Pian he rakastuvat ja Kaz auttaa Nonia löytämään musiikista taas sen, mihin siinä rakastui ja saamaan pesäeroa ahdistavaan äitiinsä. Rakenne on nähty ennekin (ajattele: Titanic - Jack pelastaa Rosen itsemurhalta kaikilla mahdollisilla tavoilla tai The Bodyguard - poptähti, joka syöksyy henkivartijansa syliin), mutta Beyond The Lights on elokuva aivan omissa oikeuksissaan.
 
Romantiikan nälkäiset ainakin saavat osansa. Kaiken tämän keskiössä on kuitenkin perinteinen rakkaustarina. Ja onpa se hienosti toteutettu. Asetelma, jossa yksi tai kaksi ihmistä on muuta maailmaa vastaan, kuten Roomeossa ja Juliassa, saa sivustaseuraajan sormen napsautuksella näiden altavastaajien puolelle. Monella tapaa taide imitoi oikeaa elämää. Kukapa ei kokisi olevansa yksilö, subjekti, muita, objekteja vastaan. Tavallaan olemme kaikki vastaan kaikki. Jokainen on yksin. Jokainen kamppailee aina ristitulessa muiden odotuksia ja muiden sääntöjä vastaan, yrittäen löytää sen, mikä on itselle totuus. Näin universaalista lähtöasetelmasta kehkeytyy koskettava, hienovarainen sekä aito matka Nonin ja Kazin sisimpään.

Ohjaaja Gina Prince-Bythewood on väsännyt tämän unohtumattoman kuvauksen 2010-luvun popmaailmasta vaivaisella 7 miljoonan dollarin budjetilla. Silti jokainen yksityiskohta, jokainen hulppea lukaali, jokainen palkintogaala, konsertti, yksityislentokone henkivät luksusta. Kerronta painoilee osuvasti henkilökohtaisen, intiimin rakkaustarinan ja julkisen, halveksivan ja likaisen musiikkimaailman välissä. Tämä musiikkimaailma on täynnä ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa kuuluisuuden ja rahan eteen, Nonin äiti mukaan luettuna. Samalla kun koemme jotain ainutlaatuista, ajatonta karismaa kahden voimakkaan näyttelijän, Gugu Mbatha-Raw:n ja Nate Parkerin välillä, saamme realistisen, hyytävän kuvauksen oikean elämän raakuudesta ja siitä kuka oikeasti on oikean elämän "pahis".

Minnie Driver on upea näyttelijä. Olen pitänyt hänen työstään useista vuosia. Tässä Macy Jeanin roolissa, Nonin äitinä, hän on henkevä. Hahmo, jota voitaisiin pitää pelkkänä pahana äitinä, vastavoimana Nonin pyrkimyksille, jonakin, jota vastaan Nonin pitää taistelle, saa Driver häneenkin inhimillisyyttä ja sympatiaa, tehden hahmosta paljon kolmiulotteisemman, uskottavamman kokonaisuuden kuin mitä sen oli määrä olla.

Nate Parker on kypsä, viisas ja luotettava näyttelijä. Hän on vahva roolissaan ja ei epäröi kahdesti. Hän liikkuu juuri sillä sfäärillä, jossa nuoren, rakastuneen miehen kuuluukin liikkua ja saa varsin perinteisestä miesten-mies-sankari roolista moniulotteisen ja sävykkään.

Gugu Mbatha-Raw on roolisuorituksessaan täydellisyys. Erityisesti, koska hän lauloi itse elokuvan musiikkinumerot. Hän osoittaa huomattavaa moninaisuutta. liikkuen suurilta lavoila hienoinen tanssikoreografioineen ja rap-artisteineen, pieneen meksikolaiseen karaoke-baariin, jossa hänen ainoa rekvisiittansa on hänen äänensä. Ja mikä ääni se onkaan. Ja mikä tulkinta. Hän osaa liikuttaa katsojaa tunteesta toiseen pelkkien kasvojensa avulla, ennen kuin ehtii sanoa tai laulaa sanaakaan. Hän on loistava, taitava näyttelijä, joka ei ole mikään yhden hitin ihme.

Harvoin elokuva onnistuu vetämään maailmaansa täydellisesti, mutta kun näin tapahtuu, on kyseessä mestariteos. Beyond The Lights on tarinaltaan sykähdyttävä ja rakenteeltaan ajaton. Elokuvan ääniraita täsmentää loistavasti jokaista otosta. Käsikirjoitus on älykäs ja hiottu, uskottava ja soljuva. Kaiken kaikkiaan tämän luokan tarinoita, saisi elokuvissa nähdä useamminkin. Romantiikkaa, musiikkia ja hyviä näyttelijäsuorituksia sekä ajan hermolla kulkevaa tulkintaa elämästä itsestään, mistäs muustakaan.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...