10 elokuuta 2017

Movie Monday #103 - Elokuva, joka on parempi kuin kirja?

"Tällä kertaa etsitäänkin (vaikka) sitä (yhtä) elokuvaa, joka oikeasti on parempi kuin kirja, johon se elokuva perustuu. Jos tehtävä todistautuu mahdottomaksi, niin sitten: mikä elokuva yltää edes jotenkuten kirjasta saaduille odotuksille?"

Olen täysin väärä vastaamaan tälläiseen kysymykseen, (jonka olen itse vielä aikoinaan esittänyt). Jos jonkun kirjan luen, niin todella harvoin tulee katsottua sen jälkeen elokuva. Toiset pystyvät huoletta katsomaan monta kertaa keskinkertaistakin elokuvaa, mutta itse oikeastaan katselen uudelleen vain kourallista elokuvia, jotka ovat jo niin hyviä, että tarinan toisto ei haittaa. Mutta pääsääntöisesti, kun olen jonkun elokuvan nähnyt tai kirjan lukenut, ei minulla ole mitään halua toistaa sitä. Täten elokuvan katsominen kirjan lukemisen päälle tuntuu usein tarkoituksettomalta, enkä sitä niin ollen harrasta. Lisäksi kun ottaa vielä huomioon, että vakio on, että kirja on parempi kuin elokuvasovitus, tulee tähän kysymykseen vastaamisesta mahdoton yhtälö.

Sinä päivänä (David Nicholls) lukeutuu yksiin suosikkikirjoihini. Sitä oli niin mukava lukea, sivut kuin kääntyivät itsestään ja tarina oli juuri sopivan kohtalokas - siitäkös minä pidän. Sen elokuvasovitus on vielä poikkeuksellisen toimiva ja erityisesti elokuvan musiikit tarjoavat jotain kirjasta saadun kokemuksen päälle.

Harry Pottereista on aina vähän vaikea puhua, sillä en halua trivialisoida niiden merkitystä arvostelemalla niitä, mutta tämän tekstin tarkoitusperiä varten, sanotaanko nyt vaikka sokraattisen metodin mukaisesti, että kuudes kirja oli yksi parhaimpia lukukokemuksia ja nautin myös elokuvaosvituksesesta huomattavasti. Tämä on ironista siinä suhteessa, että ensimmäisen kerran, kun Puoliverisen prinssin näin valkokankaalla, kävelin ulos teatterista savun sauhutessa ulos korvistani. En ollut uskoa, kuinka paljon kirjasta jätettiin ulos. Ehkä vielä karvaamman pettymyksen koettuani seitsemännen osan kanssa (kuinka elokuva oli niin pliisu verrattuna kirjaan), että Puoliverisen prinssinkin elokuvasovitus vaikutti jo jumalan lahjalta Potter-fanille. Vaikka kirja ja elokuva ovat erilaisia, pystyn nauttimaan molemmista eri mittasuhteissa. Ne ovat kuin kaksi eri asiaa ja siten on helppo sanoa, että elokuva voi jopa jossain suhteessa ylittää kirjan ansiot. Jim Broadbentin roolisuoritus Kuhnusarviona on miltei parasta kaikista Potter -roolituksista sekä nautin huomattavasti elokuvan hienovaraisesta huumorista. Myös Daniel Radcliffe ehkä tässä elokuvassa vasta nousee hahmonsa arvoiseksi näyttelijäksi ja karistaa vähän sellaista stereotyyppista tabula rasa-maisuutta päähenkilön taakasta ja muotoilee hahmostaan vähän persoonallisempaa yksilöä.


__________________________________

...=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...