19 kesäkuuta 2017

Movie Monday #101 - Mikä elokuva sai sinut itkemään?

    Juuri tässä yksi päivä tulin johtopäätöksen, että jokainen Alfonso Cuaronin elokuva, jonka olen nähnyt on saanut silmäkulmani kostumaan. En ollut tehnyt tätä yhteyttä nimittäin aiemmin. Jotain hän siis varmaan tekee oikein. Tosin se ei ole mikään harvinaisuus, että meikäläinen pollottaisi kuin pieni vauva elokuvaa katsoessa. Lista elokuvista, jotka vain saisivat minut itkemään on liian pitkä mietittäväksi. Siksi jouduinkin miettimään, että mikä elokuva on ollut surullisin näkemäni, jolloin itkusta ei ole tullut loppua. 
    1. Tulikärpästen hauta
    2. Room
    3. Inception


    ...=)

10 kommenttia:

  1. Mikäs Inceptionissa sai sinut vetistelemään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että monenkaan surulliset leffat-listalta kyseistä taideteosta ei löydy riippumasta... Minä en kuitenkaan päässyt sen yli sitten millään. En ole edes pystynyt katsomaan sitä uudelleen, kun vieläkin muistan kuinka suuren vaikutuksen se teki ensimmäisellä kerralla.

      Jokin siinä Nolanin kieroutuneessa ajatusvisiossa vain iski syvälle. Ensinnäkin se Malin ja Cobbin suhteen kohtalokkuus, kuinka erityisesti Malin hahmo oli niin hukassa kaiken kokemansa jälkeen ja päätyi siihen ratkaisuun kuin päätyi...

      Mutta myös se, että Saito päätyi elämään eliniän siellä unessa, jopa niin pitkään, että unohti olleensa unessa. Hyytävää.

      Poista
    2. pluuuuuuuuuuuuuus se Hans Zimmerin musiikki...... x))))

      Poista
    3. Mikä ei itkettäisi? :D juurikin nuo ihmiskohtalot kys. elokuvassa. Loppuosio, jossa päähenkilö on onnellinen, mutta on edelleen epävarmaa, onko se todellisuutta. Tietty katkeransuloisuus.

      Ruudukon mainitsema musiikki. Jossain kohtaa jopa herahti kyynel yksinkertaiseksi siksi, että elokuva on vain niin siisti, että ei riitä pelkkä käsikarvojen pystyyn nouseminen

      Poista
    4. Juurikin. Jotain on elokuvassa tehty oikein, jos pelkkä hyrrän pyöriminen tai pikemminkin pyörimättömyys aiheuttaa niin suuren tunnereaktion, loppuleffasta siis puhumattakaan. Muistan olleeni monta päivää elokuvan katsomisen jälkeen jossain transsissa kun niin vahvasti elokuva jäi mieleen pyörimään.

      Ja sitten Nolan menee ja tekee saman tempun uudelleen Interstellarin kanssa. Siinäkin sen ajan sotkeminen iskee suoraan sydämeen kun toiselle pari sekuntia on toiselle elinikä.

      Poista
  2. Itselläni oli aikoinaan Boys don´t cry. Karmiva lopetus ja se, että kyse oli tositarinasta saivat kyynelkanavat pahasti auki. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo - en ole vielä pystynyt menemään lähellekään kyseistä leffaa, sillä tietää jo, että se tulee olemaan jotain ihan kamalaa!

      Poista
  3. Nää kaikki vaihtoehdot olisi itsellänikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan tuntuu jopa, että elokuva ei oikein ole mitään, jos ei jotain tunnereaktiota synny. Siinä mielessä huonot elokuvat ei oikein itketäkään. Näiden leffojen on siis oltava hyviä elokuvia, varsinkin kun ovat ainakin kahden ihmisen saaneet ihan murtumisen partaalle.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...