Gloating

Blogiin en ole ehtinyt nyt vähään aikaan ihan niin paljon panostamaan, kun olen aloittanut uudessa työssä ja on vienyt oman aikansa opiskella sekä käytännöt että teoriat tarvittavalle tasolle. En edes aio valehdella, että tulevaisuudessa yrittäisin panostaa näihin elokuvajutskiin yhtään enempää. Tällä hetkellä elämässä vain on parempi fiilis pitää blogia vähän taustammalla ja pitää tätä vain epäsäännöllisenä projektina. Olen vankka uskoja siihen, että on hyvä kuunnella intuitiotaan ja tehdä asioita, joita vaisto kertoo hyviksi aina kullakin hetkellä. Lisäksi olen astunut jonkin sortin harmaalle zonelle elokuvataiteellisessa mielessä - tarkoittaen, että syvempiasteinen himo elokuviin on hiipunut hieman - eikä minulla ole mitään tavoitteita katsoa oikeastaan yhtään elokuvaa - mikä on hyväkin asia, sillä nyt elokuvat toimivat minulle vain viihteenä. Huoli kuitenkin pois, olen vuorenvarma, että jossain kohtaa taas liekit syttyvät kovemmalle asteelle ja elokuvat alkavatkin taas kiinnostamaan uudella lailla. Ja sen lupaan, että blogia en laiminlyö - vaikka vähän iisimmin suhtaudunkin tällä hetkellä näihin jutskiin. Kuulostaapas vakavalta... ilmaistakseni nyt yksinkertaisen asian yksinkertaisemmin: blogissa yhä häärin, mutta en hiki hatussa. Ja se on ihan fine.

Asia, mistä kuitenkin tulin nyt jutskaamaan on uusi elokuva nimeltä King Arthur: Legend of the Sword. En ole kyseistä elokuvaa ollut katsomassa. Mutta näyttää siltä, että elokuvasta on muotoutumassa suuremman asteinen floppi. Ja ollakseni mahdollisimman omahyväinen, ilkeä, itsekeskeinen - minusta se on aivan loistava asia! Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani sanoessani, että minua ei kiinnostanut kyseinen elokuva sitten yhtään. Ylipäänsäkin aiheena ihan tylsä - jotain keskiaikaista äijäilyä, mutta sen lisäksi jollain käynyt oikein kunnon älyväläys tehdä muutenkin kämäisestä ajankuvata vielä pimeämpi. En edes katsonut elokuvan traileria, kun ne promokuvat, mitä jossain netissä pyöri näyttivät niin pimeiltä, niin pimeiltä. Elokuviin mielestäni saisi ihan palkata valaistusmiehet ja ihan maksaakin heille. Mistä pääsemmekin itse asiaan. Elokuvan budjetti oli siis 175 miljoonaa dollaria. Tiedän, ettei se kuulosta elokuvascenessä paljolta - tehdäänhän elokuvia isoimmillakin summilla aina jopa 300 miljoonaan dollariin asti. Mutta oikeasti, kun ajattelee kuinka suuri summa tuollainen 175 miljoonan könttikin on, niin on se ihan liikaa. Etenkin tämän aiheen elokuvalle. En tiedä, kuka studiopomo on antanut vihreää valoa tälle projektille tuollaisella budjetilla. Ainakin se heppu, kuka on tehnyt mielipidemittaukset, että löytyykö tuhannelle Arthur-filmatisoinnille kysyntää, ansaitsisi saada potkut. Ne vähäiset ihmiset, joita aihe ehkä kiinnostaa, ovat varmasti tylsistyneet aiheeseen jo sadannella remake-kerralla, eikä sekään porukka luultavasti iso ole. 

Mutta en aio teeskennellä, etten tietäisi miksi, leffa on saanut niinkin paljon rahaa kuin se on saanut. Se johtuu siitä, että se niin mies-dominoitu leffa. Ukot taistelemassa miekkojensa kanssa ei kyllä perinteisemmäksi juoniterritorioksi voisi leffa muuttua. Jos pääosassa olisi ollut nainen (ja minua inhottaa olla Se Tyyppi, joka aina marmattaa tälläiseen feminazi -sävyyn näistä asioista, mutta) leffa ei olisi saanut puoliakaan näistä rahoista. Faktahan tämä ei ole, mutta vuosia elokuvamaailmaa seuranneena, uskaltaisin tehdä tälläisen analyysin. 

Sitten, luin elokuvan wikipedia-sivulta, että elokuvan markkinointiin käytettiin ainakin 135 miljoonaa dollaria. Jos ette pidä elokuvan 175 miljoona budjettia suurena, niin kaikkien on pakko myöntää, että 135 miljoonaa dollaria markkinointiin on aivan käsittämätön summa rahaa. Ja se meni nyt sitten kankkulan kaivoon se summa. Mikä on täysin ansaittua. Ymmärrettkö, että 135 miljoonalla dollarilla olisi saanut tehtyä 135 hyvää elokuvaa!? Sen sijaa se käytettiin tälläisen leffan promoamiseen. Lähtökohtaisesti minua ärsyttää todella paljon, että surkeat leffat saavat ihan törkeän summan rahaa, vain koska. Ja sitten oikeasti hyvät indie-elokuvat joutuvat taistelemaan viimeisen asti saadakaseen muutaman roposen studioiden ylijäämäbudjeteista. 

Toivottavasti tästä on jotain opittu ja tulevaisuudessa rahat keskitetään elokuville, jotka oikeasti generoivat kysyntää ja kiinnostusta yleisöstä - eikä vain räiskitä rahaa johonkin suuntaan, koska paperilla joku leffa tuntuu jonkun keski-ikäisen studiopomoäijän mielestä hyvältä. Erityisen paljon nautin nyt tästä flopista, että ehkä tänne Suomenkin levitykseen oikeasti harkittaisiin, että mitä lähetetään. Tälläiset surkut pääsevät yleensä automaattisesti ja oikeasti hyviä leffoja joudutaan vinkumaan jostain Finnkinon Face-sivuilta aina kuukausi tolkulla.


...=)

Lozenge Awards 2016 by: Cinema Lozenge

[Ehdokkuudet]
Yleensä minulla on aika selvät sävelet suosikkieni kanssa, mutta tänä vuonna voittajien valitseminen oli jotenkin erityisen vaikeaa. Ehkä se kertoo jotain viime vuoden elokuvien monipuolisuudesta. Niitä oli vaikea vertailla keskenään. Täten, voittajat:

Best Actor
Ben Foster
{Fosterista huokuu se, että hän kunnioittaa omaa ammattiaan. Hän tekee työnsä huolella ja tarkasti, mutta sen lisäksi hän saa tässä roolissa kiinni jostain syvemmästä tasosta. Hän menee näyttelemisen toiselle puolelle. On kuin hän sulautuisi tähän henkilöön.... minkä seurausta on uskomaton aitous ja realistinen emootio. Yksi parhaista roolisuorituksista, joita olen nähnyt.}

Best Actress
Jessica Chastain
{Sekä Amy Adams, että Isabelle Huppert, että Jessica Chastain antoivat yhtä lailla täydelliset roolisuoritukset valkokankaalla, vaikkakin hyvin erilaiset. Chastainin valitsin voittajaksi lähinnä siksi, että hän on jokaisessa roolissaan niin erilainen ja yhtä lailla vaikuttava. En ole nähnyt häneltä huonoa näyttelijäntyötä - mikä on paljon sanottu.}
Best Movie:
Hell or High Water
{Uskon, että meillä kaikilla on jonkinlainen kaipuu loppuja kohtaan. Janoamme päätöstä, sulkeutumaa. Siksi kulutamme tarinoita. Ne tarjoavat sen jonkinlaisen päätöksen. Tarinoissa on aina loppu. Se kiehtoo meitä ihmisinä. Hell or High Water on kaunis kuvaus lopusta. Koko elokuva on kuin yhtä päätöstä. Tämän takia elokuvan tulkinnan maaperä on hedelmällinen, vaikka se sijoittuukin kuivalle Teksasin aavikolle.}
Best Costume Design
A Bigger Splash
{A Bigger Splash ei ole parhaita elokuvia, jota olen nähnyt, mutta se toimii mainiona turistioppaana tuolle Välimeren seudun raikkaalle miljöölle. Koko elokuvan on todella hyvännäköinen. Mukaan lukien puvustus. En edes tiennyt, ennen tämän palkinnonjaon yhteydessä tutkimista, että Dior on ollut suunnittelemassa elokuvan vaatteistoa.}
Best Villain
Amy Adams
{Haluaisin, että elokuvantekijät ottaisivat enemmän riskejä antagonistiensa kanssa. Koen, että se on melko tutkimaton aluevesi, sillä sen kanssa on vaarana aina se, että pahis ei ole tarpeeksi pelottava - siksi tyydytään sellaiseen klassiseen varjoissa lymyilevään pahikseen. Nocturnal Animals menee rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole aiemmin mennyt. Tässä otetaan toisenlainen ote antagonistin rooliin ja leikitellään sillä, mitä se voi olla ja Adamsin roolisuoritus kruunaa kaiken.}
The Biggest Disappointment
La La Land
{Luultavasti minä olen väärässä. Suurempi todennäköisyys on, että elokuva on oikeasti ihan törkeän hyvä. Minun makunystyräni eivät vain ole virittyneet oikein. Mutta minusta La La Land on auttamattoman kömpelö elokuva.}
Most Underrated Performance
Trevante Rhodes
{Ihmettelen vieläkin, miten Trevante Rhodes teki roolisuorituksensa Moonlightissa. Miten hän sai niin paljon tunnetta hiljaisuuksiin, dialogin aukkoihin. Ja miten hän sai niin paljon sanottua niin vähillä vuorosanoilla. Saan kylmiä väreitä kun ajattelenkin hänen roolisuorituksensa voimaa.}
Oscar Snub
Jessica Chastain
{Chastainilla tulisi olla jo tässä vaiheessa kolme Oscar-pystiä. Olen todella mykistynyt tämän näyttelijän edessä.}
Best Script
Hell or High Water
{Hell or High Water ei varmastikaan ole elokuva kaikille. Mutta minä saan olla subjektiivinen ja ylistää sitä ajan loppuun asti. Harvoin on elokuva ollut niin vaikuttava, että oksat pois. En keksi yhtä valituksen sanaa. Kaikki osa-alueet toimivat elokuvassa. Henkeäsalpaava kuvaus, joka sysää meidät keskellä avaraa, mutta autiota miljöötä. Näyttelijäntyö, joka on täynnä selkärankaa ja rehellisyyttä. Ohjaus, joka hahmottaa jokaisen tematiikan osa-alueen niin täyteläästi katsojan silmille. Loppupeleissä kuitenkin eniten ihailen Taylor Sheridanin käsikirjoitusta. Jotkut kirjoittajat ovat hyviä dialogin parissa, toiset luomaan kauniita narrativiisia arkkeja. Sheridan pystyy kaikkeen. Hän tekee roolihahmoista aitoja, luonnollisia ja silti mielenkiintoisia. Hän pitää katsojan huomion elokuvassa viihdyttävällä juoniarkilla sekä pystyy sanomaan jotain maailmasta ja ihmisistä, jotka on ottanut kohteekseen. Bravo!}
Inspiration Award
Octavia Spencer
{Olen rakastunut Octavia Spenceriin. Ennen kaikkea lahjakas näyttelijä, mutta myös siksi inspiroiva, koska on raivannut tietä Hollywoodissa, vaikka sellaista hänellä ei ole ollut. Ennen hänen astumista tähtitaivaalle, siellä ei yksinkertaisesti ollut ketään hänen laistaan ja se olisi ollut ennenkuulumatonta. Mutta en voi sanoin kuvata, kuinka suuri merkitys hänellä on ollut ja tulee olemaan. Viime vuoden Oscar-ehdokkuus oli hänelle jo toinen ja se merkitsi enemmän kuin ihmiset ehkä uskovatkaan. Moni on voittanut yhden Oscarin ja vielä enemmän on saanut yhden Oscar-ehdokkuuden. Mutta vain harva voi sanoa voittaneensa ja olleensa useasti ehdolla. Tähän pystyvät vain oikeasti suuret lahjakkuudet. On hienoa, että Spencer nyt lasketaan sellaiseksi.}
Career Sidestep
Reese Witherspoon
{Tuottajan roolin omaksunut Witherspoon on jo usean vuoden ajan saattanut upeita projekteja päivän valoon, mutta jotenkin vasta nyt olen havahtunut hänen työnsä tärkeydelle. Hän myös raivaa omalla tavallaan polkuja naisvetoisille tarinoille. Hän ei istu valittamassa asioista, kuten niin moni muu, vaan oikeasti tekee asialle jotain.}
Actually Funny
Renee Zellweger
{Zellweger on todella hieno näyttelijä. Draaman lisäksi, hänen komeedinen ajoituksensa on ihan kultaa. En edes jaksa ylistää häntä enempää. Mitä olisi Bridget Jones ilman Renee Zellwegeriä? Vähän sama kuin kysyisi, mitä olisi Indiana Jones ilman Harrison Fordia? Tai Han Solo...ilman Harrison Fordia?
Best Cinematography
Arrival





Best Score
Hidden Figures

Best Ensemble
Captain America: Civil War

...=)

Lozenge Awards 2016 by: Cinema Lozenge


Olin todella ylpeä itsestäni, että sain viime vuodelta katsottua niinkin monta elokuvaa kuin 34 tähän mennessä. Tiesin, että sitä edellisen vuoden huippulukuihin en tulisi yltämään, mitkä killuu nyt 63:ssa katsotussa elokuvassa vuodelta 2015 - mikä on ihan huikea saavutus. Sen tiesin, että tänä vuonna olisi vaikeampi koostaa tämä teksti, kun edellis vuonna tosiaan olin katsonut niin törkeän määrän sen vuoden elokuvia, että niiden joukosta oli helppo poimia oikeasti ne, mitkä olivat tehneet vaikutuksen.

Tänä vuonna olen joutunut, luonnollisesta syystä, karsimaan vähän kategorioita, koska näkemäni elokuvat eivät vain riittäisi neljään näyttelijäkategoriaan esimerkiksi - ainakaan niin, että voisin objektiivisesti sanoa, ehdokkaiden ansaitsevan ehdokkuutensa. Toki olisin voinut pistää listalle jonkun nimen, mikä ei mielestäni oikeasti ollut niin hyvä, mutta halusin pelata reilusti. Pidemmittä puheitta siis, viidennen kerran ylpeänä esittelen oman blogini ehdokkaat parhaista saavutuksista elokuva-alalla.

Best actor

Trevante Rhodes (Moonlight)
Olen aina vakuuttunut, kun joku pystyy näyttelemään haavoittuvaisuutta. On mielestäni täysin eri lähteä vetämään rohkeaa tai sankarillista roolia. Paljon vaikeampi taitolaji on näyttää heikkoutensa, virheensä ja inhimillisyytensä. Valkokankaalla Rhodes on kuin jokaisen ohjaajan unelma, kuin savea, joka on muokattavissa - niin vastaanottavainen ja samalla läsnä. Täysin erilainen siitä julkisuuspersoonasta, jonka hän näyttää haastatteluissaan tai lehtikuvissaan. Olen mykistynyt.


Eddie Redmayne (Fantastic Beasts and Where to Find Them)
Ihmeolennoista en kirjoittanut arvostelua syistä, joista olen puhunut aikaisemminkin ja päätin jättää elokuvan myös näiden tunnustusten ulkopuolelle - ihan vain siksi, koska mikään palkinto ei olisi koskaan tarpeeksi. Mutta Redmaynen haluan yksilöidä elokuvan saavutuksista. Hän on syntynyt tuohon rooliin.


Lucas Hedges (Manchester by the Sea)
"Lucas Hedges on sensaatiomaisen loistava. Hänellä tuntuu olevan sisäänrakennettu kyky tunnistaa kohtauksessa makaava potentiaali ja sen lisäksi kyky täsmentää se katsojalle. Hän pystyy viemään hahmonsa syvästä surusta ja ahdistuksesta, psykologisesti mielenkiintoiseen tapaan tukahduttaa tunteet sekä käsitellä uusia kokemuksia sarkasmin ja ironian kautta. Hänen rytminsä näyttelijänä on loistava. Ja kun sen hallitsee pystyy helpon oloisesti kulkemaan äärirajoille tulkiten niin komiikkaa kuin tragediaa." - Cinema Lozenge arvostelu, 24.2.2017


Casey Affleck (Manchster by the Sea)
 "Casey Affleckin visionäärinen potretti avautui minulle hautajaiskohtauksessa. Tapa, miten Affleck väänsi päätään ja piti niskojaan nurissa, puhui voimakkaasti siitä, millainen tämä hahmo on. Lee on mies, jonka on epämukava elää ja olla oma itsensä. Hän kärsii. Affleck antaa roolisuorituksen, jollaista harvoin nähdään valkokankaalla - syvästi sisäänpäin kääntyneen, hiljaisen, pienillä eleillä vaikuttavan muotokuvan, jonka tehtävä ei ole saada katsojaa puolelleen, vaan pitää katsoja saman verran etäällä kuin kaikkia muitakin elokuvan hahmoja." - Cinema Lozenge arvostelu, 24.2.2017


Ben Foster (Hell or High Water)
"Sanomattakin lienee selvää, että Ben Fosterin Independent Spirit Award -palkittu roolisuoritus on täydellinen. Ja enempää en siitä edes halua keskustella." - Cinema Lozenge arvostelu 22.3.2017




Best Actress

Isabelle Huppert (Elle)
 En pitänyt Isabelle Huppertista ennen tätä elokuvaa. Jotkin näyttelijät tekevät niin voimakkaita roolisuorituksia, että saavat koko elokuvan toimimaan ja jotkut näyttelijät vasta pääsevät oikeuksiinsa toimivassa elokuvassa. Huppert kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen leiriin. En tiedä minkälainen sekamelska Elle olisi elokuvana ilman häntä. Hän tekee siitä kiinnostavaa sekamelskaa.
 
Amy Adams (Arrival)
 Olen itse aina ollut sitä mieltä, että se kukaa huutaa koviten ei aina ole oikeassa. Samaa pätee näyttelemiseen. Joskus hiljaiset, maltilliset ja hiotut roolisuoritukset voivat vain olla niin paljon parempia. Adamsilla ei ole yhtä yksittäistä roolisuoritusta, jossa demonstroisi tunneskaalansa, vaan läpi elokuvan hän rakentaa hahmoaan ja sillä lailla tukee elokuvaa. Tälläistä näyttelemisen tulisikin olla. Eikä ole ihan pieni saavutus, että tämän kaliiberin näyttelijä, joka on todistanut taitonsa jo niin monessa elokuvassa, vielä onnistuu vetämään sinulta jalat alta ja näyttämään kokonaan uudenlaisen syvyyden itseensä: sielukkuuden.
 
Amy Adams (Nocturnal Animals)
Adamsin roolisuoritus tässä elokuvassa rakentuu pienen pienistä yksityiskohdista. Miten hän pysähtyy katsomaan maalausta, jota ei ole ennen nähnyt. Miten hän laskee kirjan käsistään, kun on lukenut jotain järkyttävää. Miten hänen silmänsä värähtää kun vuosia painanut taakka viimeinkin helpottuu. Kaunista elokuvanäyttelemistä.

Jessica Chastain (Miss Sloane)
Yksinkertaisesti badass -roolisuoritus. Chastainin pitäisi näytellä yksinomaan tälläisiä voimakkaita naisia, jotka laittavat menemään, mutta sekin olisi toisaalta harmi, sillä hän on jokaisessa roolissaan aina niin kotonaan. Ehdottomasti aikansa parhaita näyttelijöitä. On harvinaista, että älykkyys välittyy valkokankaalta niin mielenkiintoisella tavalla. 

Taraji P. Henson (Hidden Figures)
 En välttämättä valinnut Hensonia ehdokkaaksi hänen suuren kohtauksensa vuoksi, joka on totta kai vaikuttava, mutta siksi, koska Henson todistaa elokuvassa, että juoksemallakin voi näytellä.


Best Movie

Arrival

Hell or High Water

Manchester by the Sea

Moonlight

Miss Sloane



Best Costume Design

A Bigger Splash
Rennon kesäinen tunnelma tässä elokuvassa on valloittava. Saavutus sekin puvustuksen saralla, että se saadaan mukavan näköiseksi.

Arrival 
Arrivalin pukumaailma on hillitty. Mutta jostain syystä se kiehtoo minua. Liekö elokuvantekijöiden tarkoitus ollut kiinnittää asuihin mahdollisimman vähän huomiota, että katsoja pysyy kiinni tarinassa - en tiedä. Mutta se kiehtoo minua.

Collateral Beauty
 Harvinaista, että elokuvassa saadaan jokaiselle hahmolle ainutlaatuinen tyyli, mutta kuitenkin luontainen ja uskottava - tavallinen ja silti hyvän näköinen.



Miss Sloane
 Mustankin eri sävyillä saadaan aika paljon aikaan.

The Neon Demon
 The Neon Demon on visuaalinen elokuva. Sanomattakin selvää, että puvustus kulkee käsi kädessä.



Best Villain

Jesse Eisenberg :: Batman V Superman
 Olen varmaan ainoa maan asukki, joka piti Eisenbergin roolisuorituksesta. En ole toistaiseksi kenenkään muun kuullut ylistävän häntä, päin vastoin. Minusta hän oli siksi hyvä, kun hän sai inhon väreet minussa aikaan elokuvaa katsoessani. Hänen hahmonsa vain oli niin ärsyttävä limanuljaska, että teki ihan mieli motata naamaan.

Patrick Decile :: Moonlight
Moonlightissa Decile oli Se Kiusaaja. Oikein sellainen poika, jota ei muuksi oikein uskoisikaan kuin kiusaajaksi. Hyvin todentuntuinen roolisuoritus.

Laurent Lafitte :: Elle
Todella harvinaislaatuinen pahis elokuvassa. Pahoittelen nyt samaan syssyyn myös juonipaljastusta - jos tätä voi sellaiseksi laskea. Mutta ei mikään perinteisin antagonisti tämä heppu. Ja siksi niin raikas ratkaisu elokuvassa.

Amy Adams :: Nocturnal Animals
 Jos joku väittäisi, että Adams ei ole Nocturnal Animalsin antagonisti, niin olisi häntäkin kai uskottava. Mutta vähän ajattelemalla juonta pidemmälle, ymmärtää, että oikeastihan se on Adamsin hahmo, jota vastaan tässä elokuvassa taistellaan. Mutta hienoa onkin nimenomaan se, että Adamsin hahmo itsekin tajuaa tämän.

Benjamin Bratt :: Ride Along 2
 Tykästyin jostain syystä Brattin klassiseen pahikseen tässä leffassa. Se on vaan hauskaa kuinka NIIIN PAHIS, hän on roolissaan. Ensimmäisestä sekunnista, kun hänet näkee valkokankaalla, hänet tunnistaa pahikseksi.


The Biggest Disappointment

Doctor Strange

La La Land

Naapurit 2

Blue Jay

Whiskey Tango Foxtrot



Most Underrated Performance

Margaret Bowman :: Hell or High Water
Harva pystyy yhdellä kohtauksella tulemaan niin tärkeäksi osaksi elokuvaa ja tekemään lähtemättömän vaikutuksen. Haluaisin nähdä hänet jossain isomassa roolissa. Harvinaislaatuinen karisma hänellä.

Trevante Rhodes :: Moonlight
 Rhodes on takuuvarmasti tulevaisuuden suuria nimiä. Siksi on todella outoa, ettei hän saanut yhtään palkintoehdokkuushuomiota osastaan kuitenkin elokuvan pääosassa. Yksi vaikutustekijä on varmasti se, että hän jakoi roolinsa kahden muun kanssa, mutta mielestäni se on vielä vaikuttavampaa, että pystyy työskentelemään yhdessä kahden muun näyttelijän kanssa ja silti tekemään niin vaikuttavan roolisuorituksen ja avainsana: vielä vaikuttavamman roolisuorituksen kuin nämä kaksi muuta näyttelijää.

Karl Glusman :: The Neon Demon
En tiedä oliko Glusman nyt niin hyvä The Neon Demonissa, mutta jatkan hänestä puhumista, kunnes joku kuuntelee. Ehdottomasti lahjakkuus, jota ei tulisi maailman päästää käsistään. Viime vuonna hän voitti Lozenge Awardin parhaasta miespääosastaan elokuvassa Love. Ja jos hän jatkaa yhtä hyvien projektien valitsemista... En osaa edes veikata kuinka hyvä hänestä vielä tuleekaan.

Jeremy Renner :: Arrival
Rennerin valitsin listalle lähinnä siksi, että koin, että häntä pidettiin jopa elokuvan huonona puolena, mikä ei voisi olla kauempana totuutta. Hän omaa juuri sopivan olemuksen rooliinsa ja hänen työllään on iso rooli elokuvan toimivuuden kannalta.

Jake Gyllenhaal :: Nocturnal Animals

 Joudun aina toistelemaan ihmetyksissäni sitä outoa faktaa, että Gyllenhaalilla on vasta yksi Oscar-ehdokkuus, kun hän on tehnyt ainakin tusinan verran ehdokkuuden arvoisia roolisuorituksia. Ei Nocturnal Animals nyt mikään hänen parhain roolinsa ole, mutta yllätyin silti positiivisesti kuinka paljon hän taas antaa itsestään rooleissaan. Hän on niin hyvä.

Oscar snub

Amy Adams (Arrival)
{Vuosikymmen törkein tapahtuma, että Oscar-akatemia jättää tämän luokan roolisuorituksen ehdokkaiden ulkopuolelle. Hänen olisi kuulunut jopa voittaa. Minusta alkaa tuntua siltä, että aina parhaimmat roolisuoritukset jäävät juuri ja juuri ehdokkuuksien ulkopuolelle.}

Trevante Rhodes (Moonlight)
{Mahershala Ali voitti Oscarin parhaasta miessivuosasta - niin en kuolemaksenikaan ymmärä, miten Rhodes ei ollut edes ehdolla, kun hän vetää selkeästi parhaimman roolin koko leffassa}

Jessica Chastain (Miss Sloane)
{Chastain saisi kyllä jo voittaa Oscarin. Olisin niin halunnut, että se olisi tullut tälläisestä roolista.}

Ben Foster (Hell or High Water)
{Yksi viime vuosien parhaita miessivuosia ja siksi on niin katkeransuloista, että se ei ollut ehdolla - siksikin, että yleensä miessivuosan kategoria on heikoin kaikista näyttelijäkategorioista. Ihan ihme roolisuorituksia välillä ehdolla (Jonah Hillillä on kaksi ehdokkuutta).}

Tom Ford (Nocturnal Animals)
 Ford on mielestäni yksi vaikuttavimpia ohjaajia. Harmi, että hän tekee leffoja niin harvoin ja siksikin Akatemian pitäisi tunnustaa tämä lahjakkuus. Kuka tietää, kuinka kauan joudumme odottamaan seuraavaa tilaisuutta.


Best Script

Kenneth Lonergan (Manchester by the Sea)
Tarell Alvin McCraney, Barry Jenkins (Moonlight)
Eric Heisserer (Arrival)
Taylor Sheridan (Hell or High Water)
Jonathan Perera (Miss Sloane)

  • Inspiration Award

(tb announced later)


  • Career Sidestep
(tb announced later)


Actually Funny

Renee Zellweger :: Bridget Jones's Diary
"Kumarrettava on silti vain ja ainoastaan sille nerokkuudelle mitä on Renee Zellweger. Hänen koominen ajoituksensa on aina yhtä spot on ja hänen valovoimainen hymynsä, joka ulottuu hänen ainutlaatuisiin silmiin asti täyttää valkokankaan aina samalla momentumilla." - Cinema Lozenge arvostelu, 16.9.16

Ryan Reynolds :: Deadpool
 En tiedä onko Reynolds itse niin hauska, vai onko elokuvan konsepti ja tilannehuumori vaan todella osuvia, mutta ei Reynolds nyt liikaa ärsyttänytkään. 

Chris Hemsworth :: Ghostbusters
Hemsworth on välillä vähän itseään täynnä tai itseriittoinen jollain oudolla lailla. Ei siis aina niin hauskakaan. Mutta ehdottomasti varasti silti shown Ghostbustersissa. Kertooko se jotain elokuvasta vai Hemsowrthista, sitä en tiedä...

Kevin Hart :: Ride Along 2
 Kaikki koomikot eivät ole kaikille. Itse en ole mikään Jackie Chanin tai Chris Rockin suurin ystävä. Mutta Kevin Hart puolestaan menee. Pelkkä tapa, millä hän nostaa päänsä ylös vedestä elokuvan yhdessä kohtauksessa on mielestäni hauska.

Mark Wahlberg :: Daddy's Home
 Hauska elokuva ja on aina ihailtavaa, että osataan nauraa vähän itselleen ja tehdä itsestään naurunalainen. Wahlberg omaa niin hyvän valkokangaskarisman.


Best Cinematography

Ennen kuin päästään ehdokkaisiin, niin täytyy sanoa, että tämä oli tasaväkisin kategoria. Ja monta elokuvaa joutui jäämään pois. Moonlightin kuvaus oli jotain niin henkeäsalpaavan täydellistä. Elle oli rikkaan kaunis. Hidden Figuresin kuvaaja Mandy Walker oli ehdolla viime vuonna elokuvasta Truth, eikä tämän vuotinen työkään huonoa ollut. Siitä olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että kaksi viidestä kuvaajasta ehdokkaiden joukossa on naisia - vaikka eivät olekaan yleisesti kuvaajien enemmistöä alalla.

Bradford Young :: Arrival

Natasha Braier :: The Neon Demon

Maryse Alberti :: Collateral Beauty

Jodi Lee Lipes :: Manchester by the Sea

Giles Nuttgens :: Hell or High Water

Best Score

Max Richter :: Miss Sloane
Johann Johannson :: Arrival 
Hans Zimmer, Pharrell Williams, Benjamin Wallfisch :: Hidden Figures
Craig Armstrong :: Me Before You
Hans Zimmer, Junkie XL :: Batman v Superman: Dawn of Justice

Best Ensemble (cast)

Manchester by the Sea
Hell or High Water
Arrival
Me Before You
Captain America: Civil War
...=)

LinkWithin