16 huhtikuuta 2017

Autumn Dreams (Autumn Dreams)

Näitä Hallmark-kanavan tv-leffoja tulee silloin tällöin katseltua. Tai vaihtoehtoisesti Lifetime-kanavan, en oikein edes tiedä, mitä eroa näissä on... Kun ei jaksa miettiä, mitä katsoisi, niin tälläisen pumpulisen pläjäyksen voi pistää taustakohinaksi illalla päälle, kun yrittää saada unen päästä kiinni. Itse asiassa leffan ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat niin imelää soopaa, että nauroin vedet silmissä sen korniudelle ja kliseisyydelle. Yksikään repliikki ei ollut omaperäinen, vaan täysin kierrätetty iänkaikkisen kulutetuista romanttisista saippuaoopperoista. Kun tarina hyppäsi viisitoista vuotta eteenpäin, kornius hellitti muutamalla asteella, mutta käytännössä sama siirappinen meininki jatkui koko elokuvan. Esimerkiksi yksikään kohtaus ei kestänyt viittä minuuttia pitempään, koska yhtään pidempi kohtaus olisi ollut liian vaikea käsikirjoittaa käyttämällä ennalta-arvattavia dialogian palasia. Yksikään kohtaus ei myöskään kulu ilman, että joku hahmoista hokee, kuinka ihana hetki se on. Taustalla tietenkin jumputtaa koko ajan hissimusiikki. Laskeskelin, että korkeintaan kymmenen sekuntia oli aina hiljaisuutta raitojen välissä, mutta aina sieltä lähti uusi hissimusiikkikipale pumputtamaan kohtauksen taustalle. Sinänsä ihan hauskaa, kuinka helpoilla ohjeilla saa tehtyä tälläisen yhden, suuren kliseen. Mutta en sitten tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä, että jotkut menevät ihan pähkinöiksi tälläisten katsomisesta.



 ...=)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...