SAG Awards 2017

SAG-gaala on yksi viihdyttävimmistä palkintogaaloista seurata. Se on erittäin ytimekäs, koska kategorioita on niin vähän. Gaalassa ei ole varsinaista juontajaa eikä mitään ylimääräisiä ohjelmanumeroita. Simppeliä ja yksinkertaista: pidetään huomio voittajissa ja heidän roolisuorituksissaan. Tänä vuonna en kyllä ehdi katsomaan gaalaa, mutta videoklipit olen Youtubesta jo käynyt tiiraamassa. Ja jos nämä kiitospuheet antavat yhtään osviittaa, niin tulevat Oscar-puheet tulevat olemaan myös varsin poliittisesti sävyttyneitä. Mutta niin oli myös esimerkiksi vuonna 2002, kun 9/11 ja Bush oli juuri tapahtuneet, joten sinänsä siinä ei olisi mitään uutta. Paitsi tietysti sosiaalinen media taas ottaisi itseensä, mutta kohta sielläkin on jotain uutta mitä märehtiä.

FILM

Cast in a Motion Picture

Captain Fantastic
Fences
Hidden Figures **WINNER**
Manchester by the Sea
Moonlight

~La La Land ei ollut edes ehdolla, miksi olisikaan, kun näyttelijöitä on pääasiassa vain kaksi. Kyseessä on kuitenkin parhaan näyttelijäkokoonpanon palkinto, vaikka se aika hyvin parhaan elokuvan Oscar-voittajia korreloikin. Hidden Figuresissa nyt oli aika suuri näyttelijäkaarti, niin en tiedä, kenen muun olisi edes pitänyt voittaa tämä pysti. Moonlight tietysti nyt menettää momentumia Oscar-voiton suhteen, mutta joku varmaan kehtaisi väittää, että ei sillä alun alkajenkaan ollut mitään mahiksia La La Landia vastaan.

Female Actor in a Leading Role

Amy Adams, Arrival
Oscar-ehdokas Emma Stone,
 Oscar-voittaja Brie Larson
Emily Blunt, The Girl on the Train
Natalie Portman, Jackie
Emma Stone, La La Land **WINNER**
Meryl Streep, Florence Foster Jenkins

~Tässä vaiheessa viimeistään lienee selvää, että Emma Stone on tuleva Oscar-voittaja. Natalie Portman voitti Critics' Choicen ja Isabelle Huppert Golden Globen, mutta hyvä huomio tässä on se, että suurin osa SAG-äänestäjistä on myös Oscar-äänestäjiä, kun taas HFPA ja Broadcast Film Critics Association eivät äänestä Oscareissa, joten SAG-voittaja lienee varmin indikaattori Oscar-voittajasta.

Male Actor in a Leading Role

Casey Affleck, Manchester by the Sea
Andrew Garfield, Hacksaw Ridge
Ryan Gosling, La La Land
Viggo Mortensen, Captain Fantastic
Denzel Washington, Fences **WINNER**

Oscar-voittaja Denzel Washington
~Gaalan suurin yllätys taisi olla Denzel Washingtonin voitto miespääosassa, odotetun ennakkosuosikin Casey Affleckin sijaan. Saattaa olla, että kisassa on käynyt niinkuin ounastelinkin, eli Affleckin negatiivinen julkisuus on viimeinkin saavuttanut hänen Oscar-kampanjansa. Mutta todennäköisempi syy on kyllä, että Washington voitti vain siksi, että hänellä ei ole aikaisempaa SAG-voittoa ja se haluttiin hänelle antaa nyt, kun sentään kaksi Oscariakin hänellä on jo. En siis lukisi liikaa Washingtonin Oscar-mahkuihin. Eittämättä hän on kyllä Affleckin pahin uhka, ellei sitten joku Andrew Garfield vedä "Adrien Brodyja" ja syöksy kahden ennakkosuosikin ohi, heidän syödessä äänet toisiltaan.

Female Actor in a Supporting Role

Viola Davis, Fences **WINNER**
Naomie Harris, Moonlight
Nicole Kidman, Lion
Octavia Spencer, Hidden Figures
Michelle Williams, Manchester by the Sea

~Ei mitään uutta auringon alla.

Male Actor in a Supporting Role

Mahershala Ali, Moonlight **WINNER**
Jeff Bridges, Hell or High Water
Hugh Grant, Florence Foster Jenkins
Lucas Hedges, Manchester by the Sea
Dev Patel, Lion

Oscar-ehdokas Mahershala Ali
~En ole nähnyt Moonlightia, mutta olen kuullut, että Mahershala Alin rooli on todella pieni. Toki kategoria on sivuosa, mutta jos vertaa vaikka Viola Davisiin, niin hänhän periaatteessa jakaa ruutuajan Denzel Washingtonin kanssa. Ihmettelen vain sitä, että mistä koko Ali-huuma lähti liikkeelle, kun Moonlightissa on niin monta muutakin kehuttua roolia (mm. Trevante Rhodes tai Andre Holland). Toki en yhtään epäile, etteikö Ali olisi vaikuttava muutamassa minuutissaan, kuten on aikaisemminkin pystynyt varastamaan shown muun muassa Kevin Spaceylta ja Robin Wrightilta House of Cardsissa. En valita. 

Outstanding Stunt Ensemble in a Movie

Captain America: Civil War
Dr. Strange
Hacksaw Ridge **WINNER**
Jason Bourne
Nocturnal Animals
Oscar-ehdokas Taraji P. Henson,
Oscar-voittaja Octavia Spencer,
Janelle Monae

TELEVISION

Female Actor in TV Movie or Limited Series

Bryce Dallas Howard, Black Mirror
Felicity Huffman, American Crime
Audra MacDonald, Lady Day at Emerson’s Bar & Grill
Sarah Paulson, The People v. O.J. Simpson: American Crime Story **WINNER**
Kerry Washington, Confirmation

~Sarah Paulson lienee voittaneen ennakoidusti jokaisen palkinnon täältä Timbuktuun roolistaan tässä tv-sarjassa. 

Male Actor in TV Movie or Limited Series

Riz Ahmed, The Night Of
Sterling K. Brown, The People v. O.J. Simpson: American Crime Story
Bryan Cranston, All the Way **WINNER**
John Turturro, The Night Of
Courtney B. Vance, The People v. O.J. Simpson: American Crime Story

Oscar-voittaja Meryl Streep,
Oscar-ehdokas Ryan Gosling
Female Actor in a Comedy Series

Uzo Aduba, Orange is the New Black
Jane Fonda, Grace and Frankie
Ellie Kemper, Unbreakable Kimmy Schmidt
Julia Louis Dreyfus, Veep  **WINNER**
Lily Tomlin, Grace and Frankie

~Emmy-palkintoja Louis-Dreyfusilla on enemmän kuin kukaan jaksaa laskea, mutta tämä oli vasta hänen toinen yksilövoittonsa SAG-gaalassa. Enemmän vain tälle täydelliselle komediennelle!

Male Actor in a Comedy Series

Anthony Anderson, black-ish
Tituss Burgess, Unbreakable Kimmy Schmidt
Ty Burrell, Modern Family
William H. Macy, Shameless **WINNER**
Jeffrey Tambor, Transparent

~Onko se vain minä, vai tuntuuko, että tämä kategoria on jotenkin jähmettynyt. Samat Ty Burrellit ja William H. Macyt ja Jeffrey Tamborit vuodesta toiseen. Toivottavasti pian saataisiin jotain uusia, raikkaita komediahittejä näiden vanhojen lisäksi.

Ensemble in a Comedy Series
Oscar-ehdokas John Lithgow,
Claire Foy

Big Bang Theory
black-ish
Modern Family
Orange is the New Black  **WINNER**
Veep

Male Actor in a Drama Series

Sterling K. Brown, This is Us
Peter Dinklage, Game of Thrones
John Lithgow, The Crown **WINNER**
Rami Malek, Mr. Robot
Kevin Spacey, House of Cards

Female Actor in a Drama Series

Millie Bobby Brown, Stranger Things
Claire Foy, The Crown **WINNER**
Thandie Newton, Westworld
Winona Ryder, Stranger Things
Robin Wright, House of Cards

Ensemble in a Drama Series

The Crown
Emily Blunt,
Lucas Hedges
Downton Abbey
Game of Thrones
Stranger Things **WINNER*
Westworld

Outstanding Stunt Ensemble in a TV Series

Game of Thrones **WINNER**
Marvel’s Daredevil
Marvel’s Luke Cage
The Walking Dead









Movie Monday #91 - 3D

Tämä on ensimmäinen Movie Monday - haaste johon olen itse silloin kohta neljä vuotta sitten ensimmäistä kertaa vastannut. Tuntuu kuin olisin käynyt koko ympyrän ympäri. Aion jatkaa vielä projektiani vastaten jokaiseen Movie Monday-haasteeseen. Nämäkin haasteet, joihin olen vastannut - aion vastata uudelleen. Myös siksi, että olen poistanut vanhat vastaukseni.

3D:stä on tarkoitus jutella. Silloin kun tämä kysymys kysyttiin vuonna 2013, 3D oli vähän uudempi juttu elokuva-alalla kuin mitä se on tänä päivänä. Muistan itsekin silloin ensimmäisessä vastauksessa vastanneeni Avatarin ainoaksi 3D-elokuvaksi, jonka olin siihen mennessä nähnyt. Myöhemmin sitten Gravity tietysti mullisti koko pelin ja nykyisin on ihan tavallista, että kaikista suurista elokuvista tulee erikseen 3D-versiot. Viimeisin 3D-leffa, jonka näin oli Fantastic Beasts.

Minulla ei oikein ole mielipidettä 3D:hen. Tiedän, että se on joillekin ihmisille ehdoton nou nou. Mutta itse en itse asiassa edes huomaa juuri eroa tavalliseen elokuvaan. Poikkeuksena tietysti Gravity, joka oli uskomaton teatterikokemus. Lähinnä ne lasit, jotka joutuu pistämään teatterissa silmille ovat välillä vähän ärsyttävät, joten siksi en ryntää katsomaan jokaista 3D-elokuvaa kaupungissa. Mutta jos elokuvaa on saatavilla vain 3D:nä ei minulla myöskään ole mitään ongelmaa sitä mennä katsomaan.


...=)

Hot Pursuit (Hot Pursuit)

Odotin tämän olevan edes jotenkin samanlainen kuin aivan täydellinen komedia parin vuoden takaa, The Heat - mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei yksikään elokuva varmasti tule naurattamaan enää yhtä paljon. Hot Pursuit on sellaista kahden, kolmen tähden keskivertokauraa, jossa hymähtää pari kertaa ja lopun aikaa käyttää elokuvan katsomiseen kulmat kurtussa miettien, että pitäisikö tämän olla hauskaa tai edes viihdyttävää. Reese Witherspoonia en haukkuisi huonoksi näyttelijäksi - tässäkin hän paikoin antaa pilkahduksia dramaattisista taidoistaan, mutta koominen osaaminen on täysin yliampuvaa.



...=)

13. lisäys (13th)

13. lisäys kertoo Amerikan rikosoikeudellisesta järjestelmästä ja rakenteellisesta rasismista, joka ei ole hellittänyt Yhdysvalloissa sitten orjuuden loppumisen. Dokumentti hahmottaa, miten orjuus ei käytännössä loppunut orjuuden poistamiseen, vaikka teoriassa näin olisi pitänyt käydä. Voimakkaimmin dokumentti vaikuttaa, kuvatessaan tämän hetken, modernia orjuutta - joka tapahtuu rikosoikeudellisessa järjestelmässä.

Elokuva alkaa perusteellisella johdannolla ja historian kertauksella, miten rotusuhteet ovat Yhdysvalloissa kehittyneet orjuuden loppumisesta tähän päivään. Erityisen huonoon valoon asetetaan presidentit Nixon, Reagan ja Clinton. Katsojalle tehdään erityisen selväksi, miten huumeiden vastainen sota on johtanut täysin uudenlaiseen sortoon mustaihoista miestä vastaan. Myöhemmin, kun Bill Clinton ja Ronald Reagankin edeltäjänään, ottivat käyttöön vielä vahvemman aseman rikoksia vastaan, johti se Yhdysvaltojen vankien määrän räjähdysmäiseen nousuun. Totta kai saamme myös karmeat luvut näistä massoista. Yli 40% Yhdysvaltojen miesvangeista on mustaihoisia. Mikä tekee tästä vielä järkyttävämpää on se, että kaikista amerikkalaisista miehistä, jokunen neljä prosenttia on mustaihoisia. Joka kolmas mustaihoinen mies Amerikassa joutuu vankilaan elämänsä aikana.

Itselle pelottavinta dokumentin katsomisessa oli nähdä ne poliittiset ratkaisut, jotka olivat johtaneet tähän synkkään tilanteeseen. Erityisesti hätkähdytti valtion virastojen yksityistäminen. Tämähän on suunta, minkä Suomen nykyinen johtokin on ottanut tavoitteekseen. Minua pelottaa, että päädymme pian Amerikan malliin, jossa ihmisoikeudet ovat toissijaisia liiketaloudelliseen voittoon nähden. On suorastaan inhottavaa nähdä se kytkös, mikä on sillä, että Amerikan yksityiset vankilat lobbaavat poliittisia päättäjiä tekemään tiuekempia rikoslakeja, jotta nämä yksityiset vankilat saisivat enemmän vankeja ja täten enemmän rahaa. En ollut koskaan kuulutkaan tälläisestä järjestöstä kuin "ALEC", mutta suosittelen googlaamaan. Kertoo jotain nykypäivän maailmamme varjopuolesta ja siitä syvästä korruptiosta, jonka yksityiset korporaatiot ovat syövyttäneet rahalla niin kutsuttuun "demokraattiseen, ihmisarvoiseen ja vapaaseen yhteiskuntaan". Kertoo jotain kenellä on oikea valta.


Ajoittain dokumentti myös käsittelee fundamentalistisia ongelmia näiden tapausten ytimissä. Ihmisen epäinhimillinen jano kostoon. Kuinka haluamme rikollisten kärsivän, kituvan, kuolevan - pelkän vapauden riiston lisäksi. Mitä emme tajua tekevämme, muhiessamme näitä ajatuksia, on, että tapamme oman ihmisyytemme.


Tämä oli kuitenkin ainoa pintaa syvällisempi aihe, jota dokumentti kosketti ja sekin tapahtui sivulauseessa. Olisin kaivannut enemmänkin pohdintaa ihmisen pimestä puolesta ja siitä, miten me olemme ihmiskuntana pystyneet luomaan näinkin epäinhimillisen vankeusjärjestelmän. Lisäksi dokumentti epäonnistuu vastaamaan siihen yhteen, isoon kysymykseen, joka varjostaa kaikkia näitä esimerkkejä ja tapauksia: MIKSI? Miksi mustien ja valkoihoisten välillä on ollut ja on yhä edelleen niin suuri kuilu Amerikan Yhdysvalloissa? Dokumentti tavallaan päästää itsensä vähän liian helpolla, vain kuvatessaan tätä kuilua, eikä niinkään etsiessä sen taustasyitä, puhumattakaan ratkaisuista.






Oscar Nominations 2017

Juhlallinen päivä on taas täällä!

Tätä on odotettu.

Tästä eteenpäin piinaava sekuntien laskeminen helpottuu, kun on sentään nämä ehdokkuudet, mitä juhlia. Harmi vain, että ehdokkuudet julkistettiin päivänä, jolloin minulla oli kiirettä aamusta iltaan. Mikäpä tässä yömyöhällä tätä päivitystä kirjoittaa, käy se tietysti näinkin. Kukapa ei kärsisi taiteen vuoksi...

Best picture
Arrival
Fences
Hacksaw Ridge
Hell or High Water
Hidden Figures
La La Land
Lion
Manchester By the Sea
Moonlight

{Akatemialla olisi mahdollisuus valita kymmenen ehdokaselokuvaa. Prosessi toimii siten, että jos äänet menevät tasan vaikkapa yhdeksän elokuvan kesken, ei kymmenettä elokuvaa valita. Viime vuonna ehdokkaita oli muistaakseni kahdeksan, joten silloin ollaan oltu enemmän samaa mieltä kuin tänä vuonna, kun ehdokasluku ylsi yhdeksään. Kuten uumoilinkin, Scorsesen Silence jätettiin ehdokkuuksitta.}

Best cinematography
Arrival
La La Land
Lion
Moonlight
Silence

{La La Land oli suurin ehdokassampo, ennätyslukuja hiponeella maagisella neljällätoista ehdokkuudela. Tämä oli ennustettavissa. Todennäköisesti La La Land tulee myös nappaamaan jokusen näistä pysteistä, mukaanlukien parhaan elokuvauksen Oscarin, vaikka itse soisin sen menevän Arrivalille}


Best supporting actor
Mahershala Ali (Moonlight)
Jeff Bridges (Hell or High Water)
Lucas Hedges (Manchester By the Sea)
Dev Patel (Lion)
Michael Shannon (Nocturnal Animals)

{Ehkä eniten olen iloinen siitä, että Hugh Grant ei saanut pelkäämääni ehdokkuutta (Florencesta) ja Akatemia päätti antaa kunnian oikeille näyttelijöille. Erityisen positiivista on nuoren Lucas Hedgesin ehdokkuus. Itse veikkasin Aaron Taylor-Johnsonia ehdokkaaksi Michael Shannonin sijaan (sama elokuva), mutta Akatemia päätti näin ja minulle se on oikeastaan ihan sama. En ollut niin erityisen vaikuttunut kummastakaan roolisuorituksesta, vaikka vahvaa työtä tekivätkin.}

Best documentary
Fire at Sea
I Am Not Your Negro
Life, Animated
OJ: Made in America
13th

{Parhaan dokumentin kisassa on yleensä ollut vahva lukko melkein alkumetreiltä asti (viime vuonna "Amy"), mutta tänä vuonna ehdokkuudet jakaa moni arvoinen elokuva, kuten Ava DuVernayn 13th tai I Am Not Your Negro. Vuosi 2016 oli myös jonkinlainen O.J. vuosi kun niin monta teosta hänen elämästään tuli ulos. Itsellä ei ole sitten minkäänlaista mielenkiintoa kyseistä aihetta kohtaan, mutta tätä kyseistä dokumenttia (OJ: Made in America) on kehuttu vuolaasti}

Best foreign language film
Land of Mine
A Man Called Ove
The Salesman
Tanna
Toni Erdmann

{Eikös ne ruotsalaiset sitten aina kärky palkintopalleilla? Ei siinä vielä mitään, että Satavuotias, joka kiipesi ulos ikkunasta ja katosi, sai ehdokkuuden viime vuonna, vaikka leffa oli täyttä kuraa, niin nyt vielä putki jatkuu sellaisten teosten ylitse kuin Elle tai I, Daniel Blake}

Best actor
Casey Affleck (Manchester By the Sea)
Andrew Garfield (Hacksaw Ridge)
Ryan Gosling (La La Land)
Viggo Mortensen (Captain Fantastic)
Denzel Washington (Fences)

{Tämä kategoria ei tarjonnut yllätyksen yllätystä. Itse pistin veikkaukseksi Tom Hanksin Viggo Mortensenin sijaan, mutta ihan vain omista mieltymyssyistä. Casey Affleck on todennäköinen voittaja, ellei hänen maineensa ehdi tahriutumaan henkilökohtaista historiaansa kummittelevien seksuaalinen häirintä-tapausten johdosta. Mitä? Eli tosiaan Casey Affleck jokunen vuosi sitten joutui oikeusjuttuun jossa pari hänen alaistaan jossain filmiprojektissa syytti häntä seksuaalisesta häirinnästä. Affleck sopi jutun oikeuden ulkopuolella eli todennäköisesti maksoi näille naisille, että he olisivat hiljaa. Tiedämme miten kävi Nate Parkerille ja hänen elokuvalleen The Birth of a Nation, jota vielä uumoiltiin tämän tulevan Oscar-gaalan suurimmiksi voittajiksi jokunen kuukausi sitten. Mutta sitten raiskausjuttu pääsi julkisuuteen Parkerin menneisyydestä ja tämä romutti haaveet päästä Akatemian äänestäjien suosioon. Affleckin kohdalla ihan sama ei ole jostain syystä tapahtunut. Muutama soraääni on yrittänyt huudella, että älkää päästäkö sitä Affleckia ihan noin helpolla, mutta yleinen konsensus tuntuu sivuuttavan koko jupakan. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden. Myöskään emme voi olla varmoja Affleckin syyntakeudesta, koska hän tosiaan sopi jutun, eikä häntä tuomittu näin ollen mistään. Katsoisin siis loogiseksi vanhan sanonnan "syytön ennen kuin toisin todistetaan".}

Best costume design
Allied
Fantastic Beasts and Where to Find Them
Florence Foster Jenkins
Jackie
La La Land

{On aika yllättävää, että Oscar-ehdokkaiden joukosta löytyy myös pahasti kriitikoiden että yleisön taholta flopannut elokuva Allied. Iloinen olen kuitenkin siitä, että Fantastic Beasts nappasi ehdokkuuksia}

Best score
Jackie
La La Land
Lion
Moonlight
Passengers

{Passengers on siis myös nyt Oscar-ehdokkuuden saanut elokuva. Voiton vienee tässäkin kategoriassa La La Land. Myös Jackien poikkeavaa ääniraitaa on kehuttu. Moonlightin soundtrackia olen itse asiassa kuunnelutkin ja se on ihan hirveä. En tiedä mitä se tekee ehdokkaiden joukossa. Fun fact: Moonlightin säveltäjä on hyvä ystävä Natalie Portmanin kanssa}

Best song
Audition (La La Land)
Can’t Stop the Feeling! (Trolls)
City of Stars (La La Land)
The Empty Chair (Jim: The James Foley Story)
How Far I’ll Go (Moana)

{Monelle on varmasti ihan vieras tuo "The Empty Chair" ja koko sen leffakin, mutta kyseessä on siis Sting! Totta kai hän sai ehdokkuuden. Hän lisäksi osallistui The Hollywood Reporter-lehden vuotuiseen Roundtable-haastatteluun johon kerättiin kaikki parhaan laulun ehdokkuuksista kilpailevat (ml. Justin Timberlake, Alicia Keys, Pharrel, Toni Amos), joten hänen ehdokkuutensa ei tullut ihan niin puskista, mitä saattaisi luulla.}

Best sound editing
Arrival
Deepwater Horizon
Hacksaw Ridge
La La Land
Sully

Best sound mixing
Arrival
Hacksaw Ridge
La La Land
Rogue One: A Star Wars Story
13 Hours

Best documentary short
4.1 Miles
Extremis
Joe’s Violin
Watani: My Homeland
The White Helmets

Best production design
Arrival
Fantastic Beasts and Where to Find Them
Hail, Caesar!
La La Land
Passengers

Best original screenplay
Hell or High Water
La La Land
The Lobster
Manchester By the Sea
20th Century Women

Best adapted screenplay
Arrival
Fences
Hidden Figures
Lion
Moonlight

{Muistatteko syksyllä kun Hidden Figuresin julkaisua mietittiin vasta tammikuulle, mikä ei olisi tehnyt elokuvasta kelpoista tämän vuoden ehdokkuuksille? Mahtavat studiopomot olla nyt mielissään, että päättivätkin julkaista elokuvan viime vuonna ja nyt nauttia työn hedelmistä näin monen ehdokkuuden kanssa. Lisäksi elokuva on pärjännyt ihan törkeän hyvin lippuluukuilla, piesten mm. sellaisen pienen elokuvan kun Star Warsin. Oli myös katkeransuloista nähdä Fencesin saavan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuus, sillä sehän syntyi myös alkuperäisen näytelmän kirjailijan kynästä. Legendaarinen August Wilson näin ollen sai postyymisti Oscar-ehdokkuutensa.}

Best animated feature
Kubo and the Two Strings
Moana
My Life As a Zucchini
The Red Turtle
Zootopia

Best animated short
Blind Vaysha
Borrowed Time
Pear Cider and Cigarettes
Pearl
Piper

Best supporting actress
Viola Davis (Fences)
Naomie Harris (Moonlight)
Nicole Kidman (Lion)
Octavia Spencer (Hidden Figures)
Michelle Williams (Manchester By the Sea)

{Nyt pääsen viimeinkin sanomaan, että Octavia Spencerin ehdokkuus on niin iloinen uutinen! Jumaloin tätä näyttelijää. Tiesittekö, että hän osti vähävaraisille perheille oman elokuvanäytöksen, jotta he pääsisivät näkemään tämän haluamansa elokuvan myös!? Ja shokikseni opin myös, että Viola Davis teki ehdokkuudellaan historiaa! Voitteko uskoa, että hän on ensimmäinen mustaihoinen naisnäyttelijä, joka on saanut kolme Oscar-ehdokkuutta!}

Best film editing
Arrival
Hacksaw Ridge
Hell or High Water
La La Land
Moonlight

Best live-action short
Ennemis Interieurs
La Femme et le TGV
Silent Nights
Sing
Timecode

Best actress
Isabelle Huppert (Elle)
Ruth Negga (Loving)
Emma Stone (La La Land)
Natalie Portman (Jackie)
Meryl Streep (Florence Foster Jenkins)

{Suurin yllätys ehdokkaista tuli itse asiassa odotetusti parhaan naisnäyttelijän kategoriasta. Se on koko palkintokauden ajan ollut suuri kysymysmerkki. Amy Adams oli tähän asti ehdolla kaikissa muissa gaaloissa. En ajatellut hänen ehdokkuutta jättämisen olevan edes mikään kysymys, koska uumoilin hänestä salaista voittajaa jopa. Totta puhuen tämä ei yllätä minua niin paljon, sillä Amy Adamsin tehtävä ei ollut niinkään varastaa showta millään tietyllä kohtauksella, vaan kannattaa elokuvaa pääroolissaan. Täten hänellä oli vähän epäedullinen asema, kun hänellä ei ollut yhtäkään niin mieleenpainuvaa kohtausta. En myöskään osaanut aavistaa, että Ruth Negga saisi ehdokkuuden, mutta yhtälailla työtä elokuvassaan (Loving) tekevä Joel Edgerton jäisi ehdokkuutta. En täysin ymmärrä, miten Akatemian jäsenet pystyvät erottamaan roolisuoritukset toisistaan (tosin en ole nähnyt kyseistä elokuvaa.) Ja kuten uumoilin jo alkusyksystä arvostelussani, Meryl Streep sai 20. ehdokkuutensa. Voi olla, että hänen laajaa huomiota kerännyt puheensa Golden Globe-gaalassa avitti hänen nimensä saattamista taas äänestäjien tietoisuuteen, en tiedä, mutta tässä nyt on ainakin yksi näyttelijä, joka on kahdenkymmenen ehdokkuuden arvoinen - sitä ei voi kukaan kieltää (paitsi Herra Trump). Mutta kaikista tyytyväisin olen siihen, että Isabelle Huppertin nerokas, nerokas roolisuoritus tunnustettiin. Nyt minulla ei ole edes mitään väliä kuka voittaa, kun hän on jo ehdokkuutensa saanut.}

Best director
Denis Villeneuve (Arrival)
Mel Gibson (Hacksaw Ridge)
Damien Chazelle (La La Land)
Kenneth Lonergan (Manchester By the Sea)
Barry Jenkins (Moonlight)

{Hienoinen yllätys myös joillekin taisi olla Mel Gibsonin ohjausehdokkuus. Hän nimittäin karkotti itse itsensä Hollywoodista kymmenisen vuotta sitten kaikilla kohuillaan. Barry Jenkins on myös vasta kolmas tummaihoinen ohjaajaehdokas. Säälittäviä lukuja.}

Best visual effects
Deepwater Horizon
Doctor Strange
The Jungle Book
Kubo and the Two Strings
Rogue One: A Star Wars Story

Best makeup and hairstyling
A Man Called Ove
Star Trek Beyond
Suicide Squad




...=)






La La Land (La La Land)

Milloin elokuvasta tulee yliarvostettu? Jos Youtubeen alkaa ilmestyä videoita, joissa ihmiset kuvaavat itseään itkemässä elokuvan soundtrackille tai jos Episodi-elokuvalehti alkaa arvostelun lisäksi kirjoittamaan kokonaisia kolumneja vain toitottaakseen kuinka hyvä joku elokuva on? Nyt viimein ymmärrän, miksi jotkut kieltäytyvät katsomasta Titanicia. Kun jotain tungetaan alas kurkusta sellaisella voimalla, tulee halu sulkea suu.

Päätin kuitenkin kohdata pedon itse ja nähdä omin silmin, mistä kaikki hälinä on peräisin. Muistan joskus lukeneeni jostain, että elokuvia tulisi katsella ja arvostella aina siitä viitekehyksestä, joka on kyseisen elokuvan tyylilaji. Viiden tähden draamaelokuvaa ja viiden tähden toimintaelokuvaa ei täten tulisikaan pitää samanarvoisina. Ne ovat kumpikin täydellisiä elokuvia omassa tyylilajissaan. Jos katsoisin La La Landia musikaalin viitekehyksestä, voisin sanoa, että se on viiden tähden elokuva. En halua kuitenkaan tehdä näin. Miksi? Koska minusta tälläinen ajattelumalli luo vaarallisen inflaation, jossa niinkään elokuvan omilla ansioilla ei ole mitään väliä, vaan vain sillä, satutaanko kyseistä tyylilajia arvostamaan tarpeeksi. Esimerkiksi täydellinen romanttinen komedia ei voisikaa koskaan olla samalla viivalla kuin täydellinen draama. Hyvän elokuvan pitäisi toimia myös tyylilajinsa ulkopuolella. Jonkun, kuka pitää draamasta, pitäisi myös pitää La La Landista, vaikka ei pitäisikään musikaaleista. Voisin myös esittää, että musikaaleista pitävä pitää aina musikaaleista oli ne sitten vähän huonompia tai vähän parempia.


Minusta La La Land ei ole hyvä musikaali. Toivon tosissani, että elokuva ei voita parhaan käsikirjoituksen Oscaria, nimittäin se on ohuempaakin ohut. Kuka on Sebastian? Hän pitää jazzista, mutta se on ainoa piirre, joka hänelle on käsikirjoitettu. Kuka on Mia? Hän haaveilee näyttelijänurasta, mutta emme tiedä hänestä mitään muuta. Miksi Mia ja Sebastian rakastuvat toisiinsa? La La Land on naurettava fantasia, jossa ei ole mitään muuta käynnissä kuin yliampuva teatterishow. Musikaalinumerot ovat spektaakkelimaisia, mutta samat nuotit venyvät läpi elokuvan ja lopussa halusin ottaa hiomapaperia ja raastaa korvani irti. Laa la la laa la laa la laa la la laa... AARGH!

Katkeransuloinen ironia minulle elokuvan näkemisessä oli, että näytöksen jälkeen, teatterisalini yleisö antoi elokuvalle aplodit.

Vielä ohuemmaksi jäävät sivuhenkilöt. Kun päähenkilö Mian tyttökaverit esitellään elokuvan alussa, mietin itsekseni, että tämän kappaleen jälkeen emme tule heitä enää näkemään ja olin oikeassa. He ovat olemassa vain ja ainoastaan siitä syystä, että he toimivat katalysaattoreina vauhdittaakseen päähenkilöiden tarinaa eteenpäin. Toisin sanoen, mitään ei jätetä arvailun varaan. Joka ikinen hetki alleviivataan ja sen lisäksi vielä korostetaan kohtauksen päällä soivalla musiikilla. Mia on surullinen, koska hän sanoo olevansa surullinen ja sen päälle vielä soi surullinen musiikki. Tai Mia on ärtynyt elämäänsä, koska antaa murjottavan ilmeen ja musiikki vaihtuu taas. Mia ajattelee tulevaisuutta kun katsoo tyhjyyteen. Mia on rakastunut kun hän ottaa Sebastianin kädestä kiinni ja eikös taustalla soikin imelä melodia!

Eikä tässä vielä mitään. Tämä on klassista musikaalimateriaalia. Mutta sitten sen päälle sain vielä käsityksen, että elokuvassa ei edes välitetä mistään muusta kuin päälletunkevasta ja katsojaa aliarvioivasta fantasioinnista. Miten Sebastian päätyi sinne laiturille ja mitä hän siellä edes teki? Hän tupsahti laiturille, koska sinne sijoittuva musikaalinumero näytti hyvältä. Aina siinä vaiheessa, kun käsikirjoituksen olisi pitänyt syventyä hahmoihin ja heidän elämäänsä, plätkähtää päälle musikaalinumero. Tämä laiminlyö elokuvan teemaa ja uskottelee katsojalle, että jokin on koska jokin on. Toisin sanoen, katsojan ei anneta päätellä itse mitään. Emme tiedä onko Mia hyvä näyttelijä vai ei. Siinä vaiheessa kun meidän pitäisi arvioida tätä, lähtee taas yksi musikaalinumero päälle.

Kohtauksessa, jossa Mia ja Sebastian valittelevat, että nykyään jazz on jotain minkä päälle puhutaan, he puhuvat jazz-musiikin päälle. 

Elokuvaa on kiitelty myös kuvauksesta. En pitänyt siitäkään. Elokuvan alussa pidin vielä kiehtovana ylt ympäriinsä poukkeilevaa kameraa, mutta jo toisessa kohtauksessa pidin sitä väsyttävänä. En päässyt missään vaiheessa sisään elokuvaan, kun kamera piti huolen siitä, että emme ehtineet tarkastella yhtäkään otosta kahta sekuntia pidempään, kun jo liidettiin seuraavaan shownumeroon.

Emma Stone on ehkä ainoa pelastava elementti elokuvassa. Vaikka hänen on erittäin vaikea saavuttaa olemattoman hahmonsa kanssa mitään noteeramisen arvoista, hän pystyy sanomaan jotain. Hän pystyy kasvoillaan elehtimään hahmonsa sisäisestä maailmasta jotain, mikä jäisi kykenemättömämmän näyttelijän käsissä täysin sanomattomaksi. Ryan Gosling ei puolestaan psyty tähän, joten hänen osansa on ihan sama näyttelisikö sen hän vai joku toinen. Ei hän huono ole, mutta ei nouse roolin yläpuolelle.

Kohtauksessa, jossa Mia kertoo Sebastianille, että hän ei ole nähnyt Nuorta kapinallista (1955), Sebastian sattuu kuin sattuukin tietämään, että lähistöllä on muutaman päivän päästä näytös juuri kyseisestä elokuvasta.

Kysymys mikä tässä kohtaa lienee järkevintä esittää on, että mitä katsoja haluaa, kun hän menee elokuviin? Itse haluan elokuvalta uskottavuutta. Joku toinen saattaa haluta elokuvalta kauniita värejä ja nuoria raikkaita kasvoja joita ihailla. Oli niin tai näin, uskon silti, että elokuvantekemisessä tulisi aina vallita samat lainalaisuudet. Teatteriin tulisi kävellä odottaen elokuvalta jotain ja kävellä ulos oppineena jotain uutta. Haluan, että koen jotain, mitä nimenomaan sillä elokuvalla on tarjota. Yleensä tähän liittyy se, että päähenkilöt kokevat matkan. He oppivat jotain uutta itsestään ja elämästään. Täten katsojallakin tämän jälkeen yksi uusi kokemus, jonka he ovat jakaneet päähenkilön kanssa. La La Land ei pysty edes tähän. Mia ja Sebastian ovat ne kaksi täysin samaa ihmisen kuorta elokuvan lopussa, jota he olivat elokuvan alussa. En tiedä näistä kahdesta henkilöstä mitään enempää kuin tiesin elokuvan alussa. Sen lisäksi elokuva ei tarjonnut minulle kokemusta mistään uudesta. Osasin odottaa elokuvalta hienoja musiikkinumeroja ja kaunista laulua ja romanttisen tarinan kahden hyvännäköisen ihmisen välillä. Ja sen kyllä sain, mutta mitä hyötyä minun on maksaa elokuvalipusta, jos se ei tarjoa minulle mitään muuta, kuin omat kuvitelmani siitä, mitä voisin saada?






...=)

Yön eläimet (Nocturnal Animals)

Tom Ford on mies, joka tuntuu ymmärtävän elämää. Liikutun syvästi tarkkaillessani hänen työn hienovaraisuutta. Kuinka hän niin hellästi heijastaa elämän pintaväreilyt elokuvan kieleksi. Hänelle tarinankerronta on mahdollisuus tulkita syvällisyyttä, viestiä siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Hän antaa hahmojensa toimia shakkinappuloina, joita hän liikuttaa mestarillisella päättelykyvyllä, luoden kuvion, joka kertoo katsojalle jotain oleellista.

Lukuisassa kohtauksessa elokuvan aikana, katsomme päähenkilömme Susanin (Amy Adams) hetkiä, joissa hän katoaa ajatustensa virtaan. Minkälaisen ihmisen sanoisitte olevan hyvin poissaoleva? Ne, jotka nauttivat elämästään ja kokevat sen kiinnostavana, ovat läsnä hetkissä. Ne, jotka kokevat elämänsä tyhjäksi, tarkoituksettomaksi, haahuilevat ajatuksissaan. Jopa Susanin äänensävy on monotonisen lakoninen.

19 vuotta sitten Susan erosi ensimmäisestä aviomiehestään Edwardista (Jake Gyllenhaal). Edward on taitelijasielu, jota Susan rakasti, mutta valitsi silti käytännönläheisemmän ja tulevaisuuden kannalta realistisemman vaihtoehdon (Armie Hammer). Nyt, 19 vuotta myöhemmin, Edward lähettää Susanille kirjoittamansa kirjan. Kirjassa Ray (Aaron Taylor-Johnson) raiskaa ja murhaa Tonyn (Gyllenhaal) vaimon ja tyttären, jonka takia alkaa armoton kostokierre.

Avatakseni juonen ihan suomeksi: Kirja edustaa oikeaa elämää. Raiskaus- ja murhaskenaario edustaa Edwardin tuntemuksia siitä, kun toinen mies (Hammer) varasti elämänsä rakkauden (Adams). Tulkinnanvaraiseksi jää minkälainen Edwardin kosto oikeassa elämässä on. Itse tulkitsin elokuvan lopun siten, että sekä Edward että Susan saivat jonkinlaisen sulkeuman. Edward sai Susanin tajuamaan kuinka tyhjää Susanin elämä on ilman häntä ja Susan sai helpotusta siitä, että Edward sai kalavelat maksettua.

Voisin kuolla tämän näyttelijäkaartin puolesta. Amy Adams, Jake Gyllenhaal, Karl Glusman ja jopa Andrea Riseborough roolissa, jossa en häntä taaskaan tunnistanut ja järkytyksekseni äkkäsin vasta jälkikäteen tekijäluettelosta. Siinä on näyttelijä, jota voi sanalla sanoen sanoa kameleontiksi. Gyllenhaal on aina vaarallisen aliarvostettu ja antaa taas sydäntäsärkevää roolityötä kaksoisroolissaan. Hän on niin hemmetin kosketuksissa roolihahmoonsa ja osaa ilmentää hahmonsa asemaa tarinankerronnan elementtinä. Taylor-Johnson tekee mieleenpainuvan roolin ällöttävänä antagonistina. Yllätys, yllätys kuitenkin suurimman vaikutuksen tekee Amy Adams.

Finaalikohtauksessa hänellä on pivotaalinen rooli ilmentääkseen elokuvan viestin. En ymmärrä kuinka Tom Ford on uskaltanut jättää koko elokuvan makaamaan yksittäisen eleen varaan, mutta aivan viimeisillä sekunneilla hän ottaa lähikuvaa Adamsin silmistä. Se sekunnin murto-osan välähdys, minkä hän silmillään näyttää kertoo enemmän kuin tuhat riviä dialogia olisi voinut.

En ole uskonnollinen, mutta uskoakseni sanat, jotka kiekuivat ulos suustani olivat "Herrajumala" elokuvan ilkikurisessa jump-scare kohdassa. Koen velvollisuudekseni varoittaa, että sellainen elokuvassa on, sillä en pitänyt kokemusta mitenkään miellyttävänä. Sitä kohtausta lukuunottamatta, pidän Nocturnal Animalsia täydellisenä elokuvana.

Jotkut ihmiset ovat lahjakkaita. Tom Ford on tehnyt vain kaksi elokuvaa, aikaisemman elokuvan ollessa vuoden 2009, aivan yhtälailla täydellinen elokuva, A Single Man. Tapa, jolla Ford rakentaa elokuvaa. Kuinka jokainen solu hänen elokuvastaan on tarkkaan mietytty osa kokonaisutta. Yksittäisen kohtauksen valot ja värit jopa kertovat tarinaa. Olen aina yhtä imaistu hänen elokuvansa sisään ja minusta se on suurin komplimentti, jota elokuva-arvostelija voi antaa - minä en edes ollut erityisen innoissani tästä Teksasin pölyiselle aavikolle sijoittuvasta rikosjännäristä, joten minun suositustani voisi pitää suurena.




...=)







Leslie Caron, tähti vasten tahtoaan (Leslie Caron: The Reluctant Star)

Yle Teemalta tuli Leslie Caron-teemalauantai. Ensin he näyttivät tämän tunnin mittaisen dokumentin 50- ja 60-luvun musikaalitähdestä, jonka perään näytettiin yksi Caronin tunnetuimmista elokuvista, Oscar-palkittu musikaali Gigi (1958). Jatkoin kyllä Giginkin katsomista, mutta kesken jäi, joten sehän siitä.

Olen aina ihan pähkinöinä kaikkiin näyttelijöiden elämäkertoihin ja behind-the-scenes-katsalmuksiin. Tällä hetkelläkin on kesken Maggie Smithin elämäkerta. Tämä dokkari antoi todella pikaisen vilauksen Leslie Caronin elämään ja uraan. Hän on hurmaava nainen, joka selittää itse valtaosan dokumentin tapahtumista. Koska se on vain tunnin mittainen, ei siinä ole läheskään riittävästi aikaa paneutuakseen tarpeeksi yhteenkään Caronin uran vaiheeseen ja kaikki jää valitettavan pintapuoliseksi. En kuitenkaan tiennyt, että Caron oli Warren Beattyn kanssa yhdessä Beattyn uran alkuvaiheilla.

Jotain tietysti kertoo sekin, että minulta sitten jäi kesken se Gigi. Se oli kammottavan huonosti tehty. Kaikki äänet oli nauhoitettu jälkikäteen kuvan päälle ja jostain syystä siitä oli unohdettu kaikki taustaäänet. Eli kuulimme vain kohtauksessa olevien näyttelijöiden audion, joka kuulosti kuin olisi kuunnellut jotain äänikirjaa. Lisäksi en ihan ymmärtänyt elokuvan törkeän seksististä ja ajoittain jopa pedofiliaa lähentelevää teemaa. Se alun kohtaus, jossa se irstas vanha ukko lauleskelee siinä puistossa nuorten tyttöjen suloista sai minut vääntämään naamani asentoon, jossa se ei ole ennen ollut.

Samaistuin silti Leslie Caronin persoonaan. Oli surullista kuulla, miten hänet oli unohdettu vuosikausiksi jonnekin Pariisin ullakkoasuntoon eikä kukaan ollut tarjonnut hänelle rooleja, vaikka sitä hän janosi eniten. Minua kosketti myös uhraukset, joita hän oli tehnyt uransa eteen, kun avioliitosta ja perhe-elämästä luopuminen. Tietysti henkilökohtainen samaistumispinta löytyi myös siitä, että Caron ei löytänyt itseään juhlimasta ja jatkuvasti olemalla liikkeessä vaan pitää itseään enemmän rauhallisena henkilönä.

Haluaisin pitää vanhan ajan elokuvasta. Aina välillä sille pystynkin antamaan tilaisuuden, mutta olen kyllä valmis lähtemään väittelyyn kenen kanssa tahansa, kuka väittää, että ennen tehtiin parempia elokuvia ja kuinka nykyään elokuvat eivät ole enää hyviä (kyllä, puhun myös Scorsesesta ja Scottista, jotka suoraan sanoen ärsyttivät minua viimeaikaisilla kommenteillaan nykyelokuvan tilasta, jossa, ainakin kun viimeksi tarkistin, myös he vielä työskentelevät!)


...=)



BAFTA Nominations 2017


British Academy Awards -gaalaa vietetään 12. helmikuuta. Vielä ei ole ainakaan kantautunut minun korviini, että näytetäänkö se Suomen televisiosta. En totta puhuen odottaisikaan näin tapahtuvan, mutta viime vuosina on ollut ihan positiivinen yllätys, kun joku sen on täältäkin perukoilta äkännyt lähtettäväksi meidän iloksemme. Nyt kun kaikki suuret palkintoryhmät (Oscareita lukuun ottamatta) ovat julkistaneet ehdokkaansa (jotkut jopa palkinneetkin heidät), niin isompi kuva alkaa muotoutua. La La Landista lienee noussut suurin ennakkosuosikki ja todennäköinen palkintorohmu. Koska kyseessä on brittien omat palkinnot, myös muutama brittielokuva on ehdolla, joita ei todennäköisesti Oscareissa nähdä (I, Daniel Blake...?).

BAFTAt eivät kuulu omiin suosikkipalkintoihini. Ihan vain siksi, että ne poikkeavat linjasta tosi rumasti. Missä on Octavia Spencer, Ruth Negga, Isabelle Huppert, Denzel Washington jne. Ja harvoin kuitenkaan näistä palkinnoista pystyy päättelemään mitään Oscareihin liittyen. Lähinnä merkitys on vahvistava. Kuten Viola Davis todennäköisesti voittanee myös BAFTAn, joten se kertonee siitä, että hänen Oscar-voittonsakin on suhteellisen vuoren varma. Mutta monena vuonna Oscareiden voittaja ei ole välttämättä ollut edes ehdolla BAFTAan... Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt Jake Gyllenhaalin ehdokkuudesta (Nocturnal Animals), jota yksikään muu palkintoryhmä ei ole noteerannut. Siinä on kyllä näyttelijä, joka vaarallisen aliarvostettu.

Best film

Arrival
I, Daniel Blake
La La Land
Manchester by the Sea
Moonlight

Outstanding British film

American Honey
Denial
Fantastic Beasts and Where to Find Them
I, Daniel Blake
Notes on Blindness
Under the Shadow

Director

Damien Chazelle - La La Land
Tom Ford - Nocturnal Animals
Ken Loach - I, Daniel Blake
Kenneth Lonergan - Manchester by the Sea
Denis Villeneuve - Arrival

Leading actress

Amy Adams - Arrival
Emily Blunt - The Girl on the Train
Natalie Portman - Jackie
Emma Stone - La La Land
Meryl Streep - Florence Foster Jenkins

Leading actor

Casey Affleck - Manchester by the Sea
Andrew Garfield - Hacksaw Ridge
Ryan Gosling - La La Land
Jake Gyllenhaal - Nocturnal Animals
Viggo Mortensen - Captain Fantastic

Supporting actress

Viola Davis - Fences
Naomie Harris - Moonlight
Nicole Kidman - Lion
Hayley Squires - I, Daniel Blake
Michelle Williams - Manchester by the Sea

Supporting actor

Mahershala Ali - Moonlight
Jeff Bridges - Hell or High Water
Hugh Grant - Florence Foster Jenkins
Dev Patel - Lion
Aaron Taylor-Johnson - Nocturnal Animals

Original screenplay

Hell or High Water - Taylor Sheridan
I, Daniel Blake - Paul Laverty
La La Land - Damien Chazelle
Manchester by the Sea - Kenneth Lonergan
Moonlight - Barry Jenkins

Adapted screenplay

Arrival - Eric Heisserer
Hacksaw Ridge - Robert Schenkkan, Andrew Knight
Hidden Figures - Theodore Melfi, Allison Schroeder
Lion - Luke Davies
Nocturnal Animals - Tom Ford

Outstanding debut by a British writer, director or producer

The Girl with All the Gifts - Mike Carey (writer), Camille Gatin (producer)
The Hard Stop - George Amponsah (writer/director/producer), Dionne Walker (writer/producer)
Notes on Blindness - Peter Middleton (writer/director/producer), James Spinney (writer/director), Jo-Jo Ellison (producer)
The Pass - John Donnelly (writer), Ben A William (director)
Under the Shadow - Babak Anvari (writer/director), Emily Leo, Oliver Roskill, Lucan Toh (producers)

Film not in the English language

Dheepan - Jacques Audiard, Pascal Caucheteux
Julieta - Pedro Almodovar
Mustang - Deniz Gamze Erguven, Charles Gillibert
Son of Saul - Laszlo Nemes, Gabor Sipos
Toni Erdmann - Maren Ade, Janine Jackowski

Documentary

The Beatles: Eight Days a Week - The Touring Years
The Eagle Huntress
Notes on Blindness
13th
Weiner

Animated film

Finding Dory
Kubo and the Two Strings
Moana
Zootropolis

Original music

Arrival - Johann Johannsson
Jackie - Mica Levi
La La Land - Justin Hurwitz
Lion - Dustin O'Halloran, Hauschka
Nocturnal Animals - Abel Korzeniowski

Cinematography

Arrival - Bradford Young
Hell or High Water - Giles Nuttgens
La La Land - Linus Sandgren
Lion - Greig Fraser
Nocturnal Animals - Seamus McGarvey

Editing

Arrival - Joe Walker
Hacksaw Ridge - John Gilbert
La La Land - Tom Cross
Manchester by the Sea - Jennifer Lame
Nocturnal Animals - Joan Sobel

Production design

Doctor Strange - John Bush, Charles Wood
Fantastic Beasts and Where to Find Them - Stuart Craig, Anna Pinnock
Hail, Caesar! - Jess Gonchor, Nancy Haigh
La La Land - Sandy Reynolds-Wasco, David Wasco
Nocturnal Animals - Shane Valentino, Meg Everist

Costume design

Allied - Joanna Johnston
Fantastic Beasts and Where to Find Them - Colleen Atwood
Florence Foster Jenkins - Consolata Boyle
Jackie - Madeline Fontaine
La La Land - Mary Zophres

Make-up and hair

Doctor Strange - Jeremy Woodhead
Florence Foster Jenkins - J Roy Helland, Daniel Phillips
Hacksaw Ridge - Shane Thomas
Nocturnal Animals - Donald Mowat, Yolanda Toussieng
Rogue One: A Star Wars Story - Nominees to be confirmed

Sound

Arrival - Claude La Haye, Bernard Gariepy Strobl, Sylvain Bellemare
Deepwater Horizon - Mike Prestwood Smith, Dror Mohar, Wylie Stateman, David Wyman
Fantastic Beasts and Where to Find Them - Niv Adiri, Glenn Freemantle, Simon Hayes, Andy Nelson, Ian Tapp
Hacksaw Ridge - Peter Grace, Robert Mackenzie, Kevin O'Connell, Andy Wright
La La Land - Mildred Iatrou Morgan, Ai-Ling Lee, Steve A Morrow, Andy Nelson

Special visual effects

Arrival - Louis Morin
Doctor Strange - Richard Bluff, Stephane Ceretti, Paul Corbould, Jonathan Fawkner
Fantastic Beasts and Where to Find Them - Tim Burke, Pablo Grillo, Christian Manz, David Watkins
The Jungle Book - Robert Legato, Dan Lemmon, Andrew R. Jones, Adam Valdez
Rogue One: A Star Wars Story - Neil Corbould, Hal Hickel, Mohen Leo, John Knoll, Nigel Sumner

British short animation

The Alan Dimension - Jac Clinch, Jonathan Harbottle, Millie Marsh
A Love Story - Khaled Gad, Anushka Kishani Naanayakkara, Elena Ruscombe-King
Tough - Jennifer Zheng

British short film

Consumed - Richard John Seymour
Home - Shpat Deda, Afolabi Kuti, Daniel Mulloy, Scott O'Donnell
Mouth of Hell - Bart Gavigan, Samir Mehanovic, Ailie Smith, Michael Wilson
The Party - Farah Abushwesha, Emmet Fleming, Andrea Harkin, Conor MacNeill
Standby - Charlotte Regan, Jack Hannon

EE Rising Star award (voted for by the public)

Laia Costa
Lucas Hedges
Tom Holland
Ruth Negga
Anya Taylor-Joy

LinkWithin