11 joulukuuta 2017

Golden Globe Award nominations 2018


Golden Globe-ehdokkuudet julkistettiin tänään suuren odotuksen päätteeksi. Tässä kohtaa palkintokautta alkaa olemaan veikkauslistat niin sekavat ja ympäripyöreät, että sitä janoaa aina jotain selventävää voimaa, että sitä jopa tyytyy niin epämääräiseen tahoon kuin Hollywood Foreign Press Association. Hehän ovat täysin surkeita ennustamaan Oscar-ehdokkaita ja lisäksi heidän kategoriansa (kaikessa laajuudessaan) ovat surkeat mallintamaan Oscareiden kategorioita. Ei näistä ehdokkuuksista nyt siis niin ollen paljoa irti saanut Oscareita ajatellen, mutta otan sen vähänkin, mitä irti saan, aivan mielelläni. Toki mukava myös juhlistaa näitä ehdokkaita ihan tämänkin pystin muodossa vaikka vähemmän tietysti merkitseekin.



Steve Carell, Battle of the Sexes
Ansel Elgort, Baby Driver

James Franco, The Disaster Artist
Hugh Jackman, The Greatest Showman
Daniel Kaluuya, Get Out

___________

Olen nyt todella itsepintainen ja sanon, että näiden herrojen on täysin turha Oscar-mahiksista haaveillakaan (Franco poisluettuna). Daniel Kaluuya on Francon lisäksi ainoa, kenellä sanotaan olevan mahdollisuus ehdokkuuteen, mutta itse en usko tähän. Veikkaanpa, että tänä vuonna saadaan taas kuunnella #oscarssowhite-ruinausta...




Timothée Chalamet, Call Me by Your Name
Denzel Washington, Roman J. Israel Esq.

Tom Hanks, The Post
Daniel Day-Lewis, Phantom Thread
Gary Oldman, Darkest Hour

___________

Näistä herrasmiehistä Oscareihin mennessä tippuu satavarmasti Denzel Washington ryhmän ulkopuolelle. Varmoja ehdokkaita sanoisi olevan Chalamet, Day-Lewis ja Oldman. Tom Hanks on aina yhtä suuri kysymysmerkki. Jos jotain, niin nämä ehdokkuudet nyt vahvistivat vain hänen asemaansa. Eli näin tulkitsisin tästä kategoriasta. Tulevat parhaan miespääosan Oscar-ehdokkaat oisivat näin ollen mielestäni: Chalamet, Day-Lewis, Oldman, Hanks ja Franco.




Judi Dench, Victoria & Abdul
Margot Robbie, I, Tonya

Saoirse Ronan, Lady Bird
Emma Stone, Battle of the Sexes
Helen Mirren, The Leisure Seeker

___________

Parhaan naispääosan kategorian voitto lienee tuleman vaikeimmaksi ennustaa tänä vuonna. Miespääosan kategoriassa käydään kovaa kädenvääntöä Timothée Chalamet'n ja Gary Oldmanin kanssa (eikä koskaan tule poissulkea maailman palvomaa Daniel Day-Lewisia). Oma visio olisikin, että ne Akatemian jäsenet, ketkä tykkäävät äänestää veteraaneja äänestäisivät sekä Oldmania että Day-Lewisia, jolloin he söisivät toistensa voittomahdollisuudet pois ja Chalamet kruunattaisiin voittajaksi.
Mutta naispääosassa ei ole selkeää ennakkosuosikkia. Frances McDormand olisi vahvoilla, ellei hänellä olisi jo aikaisempaa voittoa. Oscar-akatemia on tunnetusti nihkeä heittämään niitä patsaita runsain mitoin kenenkään suuntaan (Meryl Streepin piti odottaa kärsivällisesti monta vuosikymmentä ennen kuin voitti toisen parhaan naispääosan Oscarinsa). Sally Hawkins puolestaa on näyttelijä, jota palvotaan lahjojensa takia, mutta Akatemia ei tunnetusti tykkää nenänsä nyrpistelijöistä. Tämä tarkoittaa sitä, että Sally Hawkins ei käytännössä kampanjoi voittonsa eteen yhtään. Kaikki muut Oscar-toiveikkaat ja vähemmän toiveikkaammatkin kiertävät uljaasti haastattelusta toiseen ja käyvät lounailla Akatemian jäsenten kanssa ja osallistuvat elokuviensa näytöksiin yms. Esimerkiksi viime vuonna Emma Stone veti jäätävän urakan kamppanjansa kanssa ja oikeasti osallistui joka tilaisuuteen, johon hänet vain kutsuttiin ja kuinkas sitten kävikään... Saoirse Ronan ei ole voittanut vielä kertaakaan, mutta nauttii suurta suosiota Hollywoodissa tällä hetkellä. Hän voisi siis olla mahdollisesti Oscar-voittaja ensi vuoden maaliskuussa.



Jessica Chastain, Molly’s Game
Sally Hawkins, The Shape of Water
Frances McDormand, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Meryl Streep, The Post 
Michelle Williams, All the Money in the World

___________

Myös parhaan naispääosan ns. "viides slotti" on mielenkiintoinen. Se tuntuu olevan oikeastaan joka vuosi vähän avonainen kysymys. Neljä varmaa ehdokasta Oscareissa lienee: Hawkins, McDormand, Streep ja Ronan. Viidennestä slotista käydään kovaa kisaa Jessica Chastainin ja Margot Robbien välillä.


Mary J. Blige, Mudbound
Hong Chau, Downsizing
Allison Janney, I, Tonya
Laurie Metcalf, Lady Bird
Octavia Spencer, The Shape of Water

___________

Tämä oli sitten suurin pettymys. Olen tässä jo muutaman viikon pelännyt, että parhaan naissivuosan kisasta ehtisi Oscareihin mennessä tipahtamaan Holly Hunter. Itse rakastin hänen roolisuoritustaan, mutta elokuva ei ole mikään kärsimysnäytelmä, mikään tosielämän biopicci eikä hahmolla ole mitään sairautta, mitään vikaa, yms. Joten hän on heti ulkona. Mary J. Bligen roolisuoritus tuntuu puolestaan päin vastaiselta. Pelkkää tuskaa ja kärsimystä elokuvan alusta loppuun asti. En tietenkään ole elokuvaa nähnyt, mutta sanonpahan vain. Hong Chaun matka näihin ehdokkuusgeimeihin tuntuu niin tutulta (Lupita Nyong'o ynnä muut kumppanit), että voisin jo laskea hänen ehdokkuutensa varaan. Ja ennustan myös sen, ettemme tule hänestä kuulemaan tämän vuoden jälkeen enää koskaan mitään. Mutta olen iloinen, että Octavia Spencer (jumalani) saa taas jalansijaa näissä palkintokahinoissa. Oma veikkauslistani Oscareihin näyttäisi tällä hetkellä tältä:
Laurie Metcalf, Lady Bird (varma voittaja, mistä olen iloinen)
Allison Janney, I, Tonya
Hong Chau, Downsizing
Octavia Spencer, The Shape of Water
Ja toiveeni olisi, että Holly Hunter, The Big Sick, mutta mitä varmemmin Mary J. Blige.


Willem Dafoe, The Florida Project
Armie Hammer, Call Me by Your Name
Richard Jenkins, The Shape of Water
Sam Rockwell, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Christopher Plummer, All the Money in the World

___________

Willem Dafoe, sanoisin nyt jo tässä vaiheessa varmistuneeni, on tuleva Oscar-voittaja. Armie Hammer, Sam Rockwell ja Richard Jenkins lienevät myös varmoja ehdokkaita ainakin, toivottavasti. Pidän ylikaiken Richard Jenkinsistä ja Armie Hammer on mielenkiintoisessa leffassa. Sam Rockwellista en välitä, mutta menkööt. Christopher Plummerin ehdokkuus on täysi vitsi. Hänhän korvasi Kevin Spaceyn tuossa leffassaan, sen jälkeen kun Kevin Spacey kärysi vuosikymmenien takaisesta skandaalistaan. Ohjaaja Ridley Scott käytti huhutusti monta miljoonaa kuvatakseen uudelleen Spaceyn kohtauksen Plummerilla. Veikkaan, että viiden ehdokas Oscareissa on joko Bob Odenkirk (The Post) tai Michael Stuhlbarg (CMBYN).


The Disaster Artist
Get Out
The Greatest Showman
I, Tonya
Lady Bird

___________

Mitä enemmän kuulen I, Tonyasta, sitä mielenkiintoisemmaksi elokuva käy. Olen kuullut tästä Tonya Harding - Nancy Kerrigan-skandaalista vasta jälkikäteen ja omassa mielessäni niputtanut Tonya Hardingin tarinan pahikseksi. Puheet elokuvan ympäriltä ovat kuitenkin saaneet minut ihmettelemään, että miksi olen näin kuvitellut. Ehkä täytyisi katsoa tuo elokuva, että ymmärtäisi paremmin, miten Tonya Hardingkin on saattanut olla tarinan uhri. En olisi yhtään epäileväinen, jos tämänkin tarinan taustalta löytyisi lehdistö (mustamaalava sellainen) piruna.


Dunkirk
The Post
The Shape of Water
Call Me by Your Name
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

___________

Three Billboard Outside Ebbing, Missouri ja Phantom Thread (ei jostain syystä ehdolla??) ovat tällä hetkellä minulle suurimmat mysteerit. Three Billboards on elokuva, joka on nyt kärkkynyt kaikissa näissä ehdokkuuksissa (Globet, Critics' Choicet sekä Los Angeles Film Critics Associationit, New York Film Critics Associationit yms.) mutta kukaan ei tunnu kannattavan elokuvan menestystä ihan sydän pakahtumaisillaan. Minun korviini ei ole kantautunut mitään puhetta elokuvan koskettavuudesta, ajattomuudesta, omaperäisyydestä. Kaikki vain sanovat, että se on hyvä elokuva. Toisin kuin esimerkiksi Dunkirk, Get Out tai CMBYN, joita ihmiset tuntuvat kannattavan ihan henkeen ja vereen. Myös tuo Phantom Thread on outo. Miksi se ei ole saanut ehdokkuutta, vaikka se on Daniel Day-Lewisin ja Paul Thomas Andersonin uusi ja viimeinen kollaboraatio. Tämän kombon yksinään luulisi takaavan kaikki ehdokkuudet, kun vielä leffa on saanut hyvät arvostelut. Onko leffa sittenkin vain keskinkertainen?? Ei nimittäin haittaisi yhtään, jos näin olisi. En usko, että Day-Lewisin eläköitymispuheet pitävät kutinsa, mutta toivon, että niin myös olisi. Hän on napannut jo tarpeeksi monta Oscaria muiden, ansaitsevien nimien, edestä.



Guillermo del Toro, The Shape of Water
Martin McDonagh, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

Christopher Nolan, Dunkirk
Ridley Scott, All the Money in the World
Steven Spielberg, The Post

___________

Olisi myös mielenkiintoista, jos The Post mustana hevosena (what?) nousisikin näiden kaikkien pystien napsijaksi. Kaikki vaan tuntuvat niputtavan sen mappi Ö:hön. "Taas yksi Spielberg-filmi, pääosassa Tom Hanks- saanee ehdokkuudet, mutta that's it" ja sitten se tulisikin ja voittaisi!




Boss Baby
The Breadwinner

Coco
Ferdinand
Loving Vincent

___________

Tuo Boss Baby oli joukossa outo. En ajatellut sitä ihan palkintoluokan tekeleeksi. Mutta mikä tahansa, missä on Lisa Kudrow, ansaitsee minun puolestani ehdokkuuden jos toisenkin. 




A Fantastic Woman
First They Killed My Father

In the Fade
Loveless
The Square

___________

Ihmiset aina valittavat, kuinka ärsyttävänä he pitävät, että ruotsalainen musiikki vetää maailmalla ja miksi ei Suomessa osata samallalailla. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään tämän valituksen aiheen. Nyt tämä alkaa nimittäin olemaan kolmas tai neljäs vuosi putkeen, kun ruotsalaiset kärkkyvät näissä Oscar-kahinoissa leffansa kanssa. Viime vuonna se oli A Man Called Ove  ja sitä edellisenä 100-vuotias (älkää pakottako kirjoittamaan minua enää leffan koko nimeä...). Ja nyt tänä vuonna The Square. Käsittääkseni se jotain pystejä jo napsi Cannesissa, joten miksei se olisi vahva ennakkosuosikki myös Oscareissa.




“Home,” Ferdinand 
“Mighty River,” Mudboumd
“Remember Me,” Coco

“The Star,” The Star
“This Is Me,“ The Greatest Showman

___________

Tässä kategoriassa toinen järkytyksen aihe (naissivuosan lisäksi), indie-rokkari Sufjan Stevensin käsittämättömän kauniit kappaleet CMBYN-leffan soundtrackilla jäivät ehdokkuuksitta. Itse olin aavistellut Mystery of Loven olevan parhaan laulun voittaja ensi vuoden Oscareissa. Siinä mielessä nämä Globet antoivat nyt osviittaa, että ainakin tässä kategoriassa muuttivat vähän peliä. Tosin en tiedä, kuinka uskottava tuo Mariah Careyn joululeffan The Star-kappale on, että en usko sen Oscar-mahiksiin alkuunkaan.




Carter Burwell, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Alexander Desplat, The Shape of Water

Johnny Greenwood, Phantom Thread
John Williams, The Post
Hans Zimmer, Dunkirk

___________

Hienoa, että Carter Burwell on nousemassa arvostettujen säveltäjien kaanoniin. Desplat voisi minun puolestani voittaa aina ja ihanaa, että Williamskin on noteerattu The Postista, vaikka jonkun arvostelun luinkin, missä nimenomaan Williamsin scorea lytättiin. 




The Shape of Water
Lady Bird

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
The Post
Molly’s Game


___________

Tämä kategoria on myös iso ammottava aukko. Lähteeni sanoisivat ennakkosuosikiksi Shape of Wateria tai Lady Birdia, mutta en jaksa uskoa. Veikkaan pystin menevän The Postille (Oscareissa - he rakastavat leffoja, joilla on tärkeä viesti.)


...=)

08 joulukuuta 2017

Katseeseen kätketty (Secret in their Eyes)

Muistan ennen elokuvan julkaisua, kuinka suuri juttu oli, että Julia Roberts ja Nicole Kidman tähdittäisivät elokuvaa yhdessä. Molemmat olivat vakiinnuttaneet itsensä valkokankaiden kiintotähdiksi melkein 30 vuotta sitten, mutta eivät olleet aiemmin työskennelleet yhdessä, vaikka samojen ihmisten kanssa olivatkin tekemisissä melkein yhtenään. Harmi vain, että niin kauan odotettu kollaboraatio oli niin suuri pettymys niin monella tasolla.

Ensinnäkin elokuva on siis täysi tusinatuote - jotain, minkä pääosissa yleensä nähdään vähän vähemmän tunnettuja tähtiä. Toiseksi elokuva ei ota hyötyyn ollenkaan sitä, että pääosissa on nämä kaksi karismaattisinta tähteä, mitä maa päällään kantaa. Ja kolmanneksi elokuva ei edes anna heidän vaihtaa kahta sanaa keskenään.

13 vuotta sitten Julian tytär murhattiin, työkaveri Chiwetel hermostui ja käytti seuraavat 13 vuotta syyllisen jahtaamiseen. Elokuva tietysti huipentuu verilöylyyn, kostoon, kalavelkojen maksuun. Nicole Kidman näyttelee pomonaista.

Elokuva on periaatteessa puhdas. Tunnelma on nyt suht koht harkittu. Mutta onpa unelias elokuva. Kertoakseen niin raa'asta tarinasta, on kerronta kuitenkin todella vaisua ja laimeaa. Alun jälkeen samoihin tunnelmiin ei oikeastaan enää palata. Elokuva taantuu Chiwetel Ejioforin tuijottamiseen, kun tämä huitoo menemään kuin mikäkin amatööri. Ajoittain hänen touhunsa yltyivät melkein jopa koomisiksi. Kertokaapa te fiksummat, että jos yrittäisitte napata pahiksen julkisella paikalla, sen jälkeen kun olette käyttäneet hirveästi aikaa ja vaivaa hänen jäljittämiseen, niin huutaisitteko kilometrin päästä pahiksen nimeä niin, että hän varmasti ehtii pinkaista pakoon?

Lisäksi en voi sietää Ejioforin näyttelemistä. En ole koskaan ymmärtänyt hänen hehkutustaan. Tai ymmärrän, mutta pidän sitä säälittävänä, että ihmiset eivät jaksa nähdä vaivaa ymmärtääkseen itse vähän paremmin, kuinka huono Ejiofor oikeasti on. Hänen näyttelemisensä perustuu pelkästään yliteatraalisuuteen ja mahtailemiseen - huutamiseen, raivoamiseen ja ulkoisiin show-off elementteihin - sen sijaan, että hän rakentaisi hahmolleen sisäistä maailmaa, persoonaa, psyykettä, motiiveja, salaisuuksia, skeemoja yms. Eli toisin sanoen hän edustaa kaikkea, mitä inhoan huonosta näyttelemisestä. Minulla ei ole koskaan mitään hajua, kuka hänen hahmonsa oikeasti on. Ja se voi olla haitallista esimerkiksi silloin, kun minun pitäisi ymmärtää, miksi toinen hahmo on rakastunut hänen hahmoonsa.

Suurin pettymys tulee tietysti siitä, että tämä on se elokuva, jota elokuva-yleisöt ovat odottaneet sen kolmekymmentä vuotta - kaksi suurinta naispääosan esittäjää Hollywoodissa viimein yhdessä. Ja heidän hahmonsa ovat vielä täysin badass-hahmoja, jotka pystyisivät kannattelemaan elokuvaa keskenään täysin ilman Ejioforin turhaakin turhempaa elvistelyä. Mutta sitten heidät typistetään täysin koristeiksi, seinän viereen seisomaan suureksi osaksi elokuvan kestoa. Parhaimmat kohtaukset tulevat ehdottomasti juuri Kidmanin ja Robertsin taholta. Kidmanilla on todella sairas kohtaus elokuvan puolivälin paikkeilla, jossa hän mahtavasti repii tunnustuksen salakavalasti pahikselta. Ja Roberts on äidin raivon personifikaatio ja vetää hahmonsa äärimmäiset tunteet todella kylmäävästi. Mutta hänetkin unohdetaan puoleksi elokuvaa jonnekin yksin toikkaroimaan. Siinä vaiheessa, kun Kidman huikkaa elokuvan loppupuoliskolla Ejioforin hahmolle, että "ole turvassa", kun tämä siintää omaan seikkailuunsa jättäen naisensa turvaan, teki mieli heittää televisio ulos ikkunasta. Ei näin.


 ...=)



06 joulukuuta 2017

Critics' Choice Awards nominations 2018


Nyt uskaltaa jo sanoa Oscar- kauden alkaneen. Yksi viidestä tärkeimmistä elokuvapalkinnoista, Critics' Choice Awardsien ehdokkuudet julkistettiin vain vähän aikaa sitten. Joka vuosi yhtä sykähdyttävää lukea lista uusia nimiä ja jopa huomata, että raikkaita uusia tähtiä syttyy Hollywoodin tähtitaivaalle. Itse olen ihan haltioitunut jo Timothée Chalamet'sta. Olen hänet vain Interstellarissa nähnyt, mutta minä saan hänestä ihan Jennifer Lawrence -viboja siinä suhteessa, että on ihan älytöttömän luontaisen hyvän oloinen näyttelijä. Käyn läpi ehdokkaat ja tuttuun tapaan väritän niitä omilla, kärkkäillä kommenteillani. Critics' Choicet palkitsevat myös TV:n puolelta ehdokkaita, joten heitin osan niistäkin kategorioista listan jatkoksi, vaikka ei nyt tässä kohtaa vuotta jaksakaan keskittyä mihinkään TV-juttuihin, kun näin paljon innostavia leffoja tulossaaaaa!

Best Picture

The Big Sick
Call Me by Your Name
Darkest Hour
Dunkirk
The Florida Project
Get Out
Lady Bird
The Post
The Shape of Water
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

En ole nähnyt kuin vasta The Big Sickin, mitä rakastin - joten siksi olen enemmän kuin iloinen nähdessäni sen ehdokkaiden joukossa. Ehkä eniten olen alkanut odottamaan Call Me by Your Name -leffan näkemistä, joka saa ensi-iltansa Suomessa 26.1.2018. Mutta myös The Post, Lady Bird ja The Shape of Water saavat minut ihan täpinöiksi. Suurin yllätys lienee Phantom Threadin ja Downsizingin poissaolo. Lieneekö maailma viimein saaneen tarpeekseen Paul Thomas Andersonista ja Alexander Paynesta...

Best Actor

Timothée Chalamet, Call Me by Your Name
James Franco, The Disaster Artist
Jake Gyllenhaal, Stronger
Tom Hanks, The Post
Timothée Chalamet, Call Me by Your Name
Daniel Kaluuya, Get Out
Daniel Day Lewis, Phantom Thread
Gary Oldman, Darkest Hour

Ensimmäinen reaktio tämän listan nähdessäni oli pettymys. Ihan vain siksi, että nyt kun tämä on näin pitkä, ei se indikoi suuntaa eikä toiseen Oscareita ajatellen. Jotkut näyttelijät omaavat vain niin vahvan karisman, että jo pelkissä haastatteluissaan tekevät vaikutuksen. Haluaisin kovasti Timothée Chalametin olevan Oscar-voittaja ensi vuonna. Hän onkin jo voittanut ihan hyvin pystejä, mm. viimeisimmin Los Angeles Critics Association -järjestön parhaan miespääosan palkinnon. Mutta vahvaa kilpailua tulee Gary Oldmanin suunnalta. Tom Hankskin on jo voittanut National Board of Review palkinnon - mistä olen iloinen. Hanks on ollut viimeksi ehdokkaana Oscariin kahdeksantoista vuotta sitten ja sinä aikana tehnyt vain ja ainoastaan hienoja roolisuorituksia (mieleen tulee Vakoojien silta). Hänen menestys näissä palkinnoissa puhunee siis vain ehdokkuuden puolesta, en usko, että häntä palkitaan. Hän on liian itsestäänselvä, mikä on kyllä, totta puhuen sääli, että häntä ei oteta tosissaan. Hän on liian tasavarma, joten hän ei koskaan yllätä. Mutta miten hänen tasostaan voi parantaa? Joten toivon, että Chalamet voittaa, Hanks on ehdolla, myös James Franco ansaitsisi jo toisen Oscar-ehdokkuutensa - eiköhän hänenkin aika tule vielä voittaa, mutta ei juuri nyt. Gyllenhaalin leffa ei vain millään jaksa kiinnostaa minua. Siinä ei ole mitään, mistä innostuisin.

Best Actress

Jessica Chastain, Molly's Game
Sally Hawkins, The Shape of Water
Frances McDormand, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Margot Robbie, I, Tonya
Saoirse Ronan, Lady Bird
Meryl Streep, The Post

Lähteeni sanovat, että naispääosan kategoriassa kovinta kisaa käydään tällä hetkellä Frances McDormandin (yksi aikaisempi voitto, paras naispääosa - Fargo - 1996) ja Sally Hawkinsin (yksi aikaisempi ehdokkuus - paras naissivuosa - Blue Jasmine - 2013) välillä. Jos jotain nämä ehdokkuudet paljastivat mahdollisista Oscar-ehdokkaista, niin Kate Winsletin pois tippuminen. Hän ehti jo voittamaan Hollywood Film Awardin parhaasta naispääosasta Woody Allenin elokuvassa Wonder Wheel. HFA on jo vuosia yrittänyt vakiinnuttaa itseänsä virallisena palkintokauden avaajana Oscar-kaudelle, mutta tekee siinä surkeaa työtä, nimittäin palkinnot menevät aina väärään osoitteeseen siinä mielessä, että Oscar-voittaja on yleensä joku täysin muu. Wonder Wheel on sittemmin saanut murska-arviot, jotka eivät ainakaan auta Winsletin kampanjaa, vaikka häntä kohtaan kriitikot ovatkin olleet suopeita. Olen iloinen, että Meryliin ei olla vielä kyllästytty, sillä hän kyllä ansaitsee kaikki ehdokkuutensa, ajan kysymykseksi vain tulee, että koska viimein jengi tylsistyy häneen. Margot Robbien mukanaoloa vähän ihmettelen, toivottavasti hän tippuisi Oscareihin mennessä, mutta pahoin pelkään, että se on Chastain, joka jää tästä porukasta nuolemaan näppejään - aivan kuten viime vuonnakin. Chastain olisi niin hieno näyttelijä, mutta on vähän juuttunut mukavuusalueelleen näyttelemään samanlaisia hahmoja. Molly's Game antaa täysin samat vibat kuin Miss Sloane.

Best Supporting Actor

Willem Dafoe, The Florida Project
Armie Hammer, Call Me By Your Name
Richard Jenkins, The Shape of Water
Sam Rockwell, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Patrick Stewart, Logan
Michael Stuhlbarg, Call Me by Your Name

Armie Hammer ja Michael Stuhlbarg ovat kuulemma käsittämättömän hyviä Call Me by Your Namessa - enkö voisi vain katsoa sitä etukäteen ns. Suomen virallisena Oscar-leffojen tarkastajana, ettei tarvitisi odottaa vielä yli kuukautta, että sen näkee valkokankaalta? Willem Dafoe on luultavasti tämän vuoden voittaja, ainakin niin pikkulinnut visertävät minun korvaani. En kyllä ole tästä kovinkaan innoissani, sillä hän on aina ollut se joka leffan nurkassa hyörijä, joka ei ole koskaan tehnyt vaikutusta. Pahin kilpailu tulee Sam Rockwellin taholta, joka nauttii järkyttävän suurta suosiota Hollywoodin sisäpiireissä, eikä häntä ole ehditty laittaa ehdolle vielä ollenkaan, joten hänellä on paljon tukea takanaan. Richard Jenkinsia jumaloin. Suurin yllätys lienee Stewartin ehdokkuus, joka kyllä tippunee pois tästä sarjasta Oscar-ehdokkuuksiin mentäessä.

Best Supporting Actress

Mary J. Blige, Mudbound
Laurie Metcalf, Lady Bird
Hong Chau, Downsizing
Tiffany Haddish, Girls Trip
Holly Hunter, The Big Sick
Allison Janney, I, Tonya
Laurie Metcalf, Lady Bird
Octavia Spencer, The Shape of Water

Hollywood on tänä vuonna haltioitunut Tiffany Haddishista ja hänen raa'asta tarinastaan tähteyteen, mutta en usko, että kukaan voi tuollaisesta leffasta saada Oscar-ehdokkuutta. Harmittelen myös vähän Mary J. Bligen mukanaoloa, mikä oli sinänsä odotettavaa, mutta ei toivottavaa. Jotenkin se vain mielestäni tekee koko jutusta vähän vitsin, että näyttelijät, jotka ovat vuosikymmeniä tehneet tasaisen laadukasta työtä ja kehittäneet ammattitaitonsa huippuunsa, jäävät vuosi vuodelta ehdokkuutta ja sitten tulee Mary J. Blige, joka ensimmäisessä roolissaan on muka automaattisesti parempi kuin alan ammattilaiset. Oikeasti mielestäni on kyse vain siitä, ettei häneen olla totuttu. Hän tuntuu hyvältä, koska häntä ei voi verrata aikaisempaan työhön. Vähän epäreilua, mielestäni. Mutta Laurie Metcalf, lähteideni mukaan, on ennakkosuosikki ja siitä olen enemmän kuin iloinen. Tutustuin häneen vasta tänä vuonna, mutta se oli lähtemätön vaikutus sarjassa Getting On. En ole Lady Birdia nähnyt, mutta jos se on puoliksikaan yhtä hyvä roolisuoritus kuin Getting Onissa, niin hän tekee aivan loistavaa työtä. Myös Holly Hunterin ja Octavia Spencerin puolesta liputan. Allison Janney lienee varma ehdokas jo tässä vaiheessa - voittomahdollisuuksista en ole varma.

Best Young Actor/Actress

Mckenna Grace, Gifted
Dafne Keen, Logan
Brooklynn Prince, The Florida Project
Millicent Simmonds, Wonderstruck
Jacob Tremblay, Wonder

Tämä pysti menee Brooklynn Princelle, sanokaa minun sanoneen.

Best Acting Ensemble

Dunkirk
Lady Bird
Mudbound
The Post
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

Best Director

Guillermo del Toro, The Shape of Water
Greta Gerwig, Lady Bird
Martin McDonagh, Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Christopher Nolan, Dunkirk
Luca Guadagnino, Call Me by Your Name
Jordan Peele, Get Out
Steven Spielberg, The Post

Olisinko rohkea (kontroversiaalinen) ja sanon, ettei Get Out Akatemian suosioon kyllä kiipeä. Tuntuisi ainakin liian mainstream-leffalta kaikkien näiden hienojen indie-draamojen seassa.

TV-ehdokkuudet

Best Comedy Series

The Big Bang Theory (CBS)
Black-ish (ABC)
GLOW (Netflix)
The Marvelous Mrs. Maisel (Amazon)
Modern Family (ABC)
Patriot (Amazon)

Best Actor in a Comedy Series

Anthony Anderson, black-ish (ABC)
Aziz Ansari, Master of None (Netflix)
Hank Azaria, Brockmire (IFC)
Ted Danson, The Good Place (NBC)
Thomas Middleditch, Silicon Valley (HBO)
Randall Park, Fresh Off the Boat (ABC)

Yllättävää, että Fresh Off the Boat saa tunnustusta. Useampi kausi sitä kuitenkin tullut, enkä muista, että sitä aiemmin oltaisiin tunnustettu. En valita.

Best Actress in a Comedy Series

Kristen Bell, The Good Place (NBC)
Alison Brie, GLOW (Netflix)
Rachel Brosnahan, The Marvelous Mrs. Maisel (Amazon)
Sutton Foster, Younger (TV Land)
Ellie Kemper, Unbreakable Kimmy Schmidt (Netflix)
Constance Wu, Fresh Off the Boat (ABC)

Tässä yllättävää on Sutton Fosterin ehdokkuus. Youngeriahan ei ole Suomessa nähty, mutta se on Sinkkuelämää -tekijän uusi sarja, jota sitäkin on tullut jo useampi kausi, mutta nyt sitten päätetty se laittaa ehdolle... Mielenkiintoista.

Best Supporting Actor in a Comedy Series

Tituss Burgess, Unbreakable Kimmy Schmidt (Netflix)
Walton Goggins, Vice Principals (HBO)
Sean Hayes, Will & Grace (NBC)
Marc Maron, GLOW (Netflix)
Kumail Nanjiani, Silicon Valley (HBO)
Ed O'Neill, Modern Family (ABC)

Minusta on tullut ihan täysin Kumail-fani, joten kannatan häntä. Toki nostalgista nähdä nyt Sean Heyes ehdolla vuosien jälkeen jälleen Will & Gracesta. Arvostan.

Best Supporting Actress in a Comedy Series

Mayim Bialik, The Big Bang Theory (CBS)
Alex Borstein, The Marvelous Mrs. Maisel (Amazon)
Betty Gilpin, GLOW (Netflix)
Jenifer Lewis, black-ish (ABC)
Alessandra Mastronardi, Master of None (Netflix)
Rita Moreno, One Day at a Time (Netflix)

Toivottavasti Mayim Bialik voittaisi. Mutta pidän myös Jenifer Lewisista, hän on terävä nainen. Yllättävää on Rita Morenon ehdokkuus. Mielestäni tuo Netflix-sarja on täyttä kuraa. Ehkä pitäisi antaa sille uusi mahdollisuus.

Best Drama Series

American Gods (Starz)
The Crown (Netflix)
Game of Thrones (HBO)
The Handmaid's Tale (Hulu)
Stranger Things (Netflix)
This Is Us (NBC)

Best Actor in a Drama Series

Sterling K. Brown, This Is Us (NBC)
Paul Giamatti, Billions (Showtime)
Freddie Highmore, Bates Motel (A&E)
Ian McShane, American Gods (Starz)
Bob Odenkirk, Better Call Saul (AMC)
Liev Schreiber, Ray Donovan (Showtime)

Christine Baranski, The Good Fight
Best Actress in a Drama Series

Caitriona Balfe, Outlander (Starz)
Christine Baranski, The Good Fight (CBS All Access)
Claire Foy, The Crown (Netflix)
Tatiana Maslany, Orphan Black (BBC America)
Elisabeth Moss, The Handmaid's Tale (Hulu)
Robin Wright, House of Cards (Netflix)

Katsokaa! Katsokaa lapset ja nuoret! Christine Baranski on ehdolla The Good Fightista! Tämä on hyvä uutinen. Kannattaa vain jatkossakin kaikkien kuunnella minua ja ennen kaikkea totella - ehdolle vaan kaikki minun suosikkini!

Best Supporting Actor in a Drama Series

Bobby Cannavale, Mr. Robot (USA)
Asia Kate Dillon, Billions (Showtime)
Peter Dinklage, Game of Thrones (HBO)
David Harbour, Stranger Things (Netflix)
Delroy Lindo, The Good Fight (CBS All Access)
Michael McKean, Better Call Saul (AMC)

Piti ihan googlata, kuka on Delroy Lindo, mutta tutut kasvothan ne siinä, eli sarjassa Adrian Boseman! Hyväksyn, hyväksyn. Asia Kate Dillon on muunsukupuolinen tai ei-binäärinen, ei määrittele itseään naiseksi ja mieheksi, mutta on kuitenkin tyrkätty mieskategoriaan. Tosin, minne muuallekaan hänet laittaisi ehdolle...

Best Supporting Actress in a Drama Series

Gillian Anderson, American Gods (Starz)
Emilia Clarke, Game of Thrones (HBO)
Ann Dowd, The Handmaid's Tale (Hulu)
Cush Jumbo, The Good Fight (CBS All Access)
Margo Martindale, Sneaky Pete (Amazon)
Chrissy Metz, This Is Us (NBC)

Cush Jumbo, hyvä, hyvä ja vielä kerran hyvä. Hän on aivan nerokkaan terävän, viiltävän älykäs näyttelijä. Hänhän on siis myös britti, mitä en ollut uskoa, koska sarjassa vetää niin hyvin jenkkiroolinsa. Olisikohan jo pikkuhiljaa aika heittää oikeasti muutama pystikin Emilia Clarken suuntaan? Hän on aina vain ehdolla, mutta ei koskaan voita mitään! Margo Martindalen voi laittaa ehdolle vaikka lukisi puhelinluetteloa.

Best Limited Series

American Vandal (Netflix)
Big Little Lies (HBO)
Fargo (FX)
Feud: Bette and Joan (FX)
Godless (Netflix)
The Long Road Home (National Geographic)

Mikä on American Vandal? Niin monta kertaa, kuin siellä Netflixissa tuskaisena etsii jotain katsottavaa, niin ikänä sieltä ei osu silmään mitään tälläisiä!? Typerää.

Best Movie Made for TV

Flint (Lifetime)
I Am Elizabeth Smart (Lifetime)
The Immortal Life of Henrietta Lacks (HBO)
Sherlock: The Lying Detective (PBS)
The Wizard of Lies (HBO)

Best Actor in a Movie Made for TV or Limited Series

Jeff Daniels, Godless (Netflix)
Robert De Niro, The Wizard of Lies (HBO)
Ewan McGregor, Fargo (FX)
Jack O'Connell, Godless (Netflix)
Evan Peters, American Horror Story: Cult (FX)
Bill Pullman, The Sinner (USA)
Jimmy Tatro, American Vandal (Netflix)

Mikä on Godless? Miksi minun Netflixini ei näytä minulle tälläisiä sarjoja, joiden katsomisesta olisi jotain hyötyäkin?

Best Actress in a Movie Made for TV or Limited Series

Jessica Biel, The Sinner (USA)
Alana Boden, I Am Elizabeth Smart (Lifetime)
Carrie Coon, Fargo (FX)
Nicole Kidman, Big Little Lies (HBO)
Jessica Lange, Feud: Bette and Joan (FX)
Reese Witherspoon, Big Little Lies (HBO)

Johnny Flynn, Genius
Tämä kategoria on Nicole Kidmanin - hän on kirjoittanut jo nimensä pystiin. Kävi eilen illalla raaputtamassa sen sinne salaa. Tiesi, ettei kukaan kuitenkaan väittäisi vastaan. Jessica Biel on hehkuttanut, kuinka kivaa olla viimein jossain tekeleessä, mikä saa vähän jotain arvostusta. Olen kyllä samaa mieltä siinä, että Biel on kyllä harmittavan vähälle arvostukselle jäänyt näyttelijä.

Best Supporting Actor in a Movie Made for TV or Limited Series

Johnny Flynn, Genius (National Geographic)
Benito Martinez, American Crime (ABC)
Alfred Molina, Feud: Bette and Joan (FX)
Alexander Skarsgård, Big Little Lies (HBO)
David Thewlis, Fargo (FX)
Stanley Tucci, Feud: Bette and Joan (FX)

Johnny Flynn on upea, hänestä kuulemme vielä, mutta kyllä tämä Skarsgårdille menee.

Best Supporting Actress in a Movie Made for TV or Limited Series

Judy Davis, Feud: Bette and Joan (FX)
Laura Dern, Big Little Lies (HBO)
Jackie Hoffman, Feud: Bette and Joan (FX)
Regina King, American Crime (ABC)
Michelle Pfeiffer, The Wizard of Lies (HBO)
Mary Elizabeth Winstead, Fargo (FX)

Heh, olisiko kiva jos tällä erää Jackie Hoffman voittaisi ja Laura Dern jäisi penkkiinsä kiroamaan?

Best Talk Show

The Ellen DeGeneres Show
Harry
Jimmy Kimmel Live!
The Late Late Show With James Corden
The Tonight Show Starring Jimmy Fallon
Watch What Happens Live With Andy Cohen

Kunhan Fallon ei voita - yllättävää, ettei Colbert ole ehdolla.

Loput TV-ehdokkaat jostain muusta lähteestä (hehee)

Takaisin elokuvaehdokkuuksiin. Näitä kategorioita on minunkin makuuni jo ihan liikaa. Valitettavasti näin on myös Golden Globejen kanssa, mutta SAGit ja Oscarit luojan kiitos osaavat pitää hommansa paketissa, joten luultavasti keskityn tämän vuoden päivityksissä niihin.

Best Original Screenplay
Guillermo del Toro and Vanessa Taylor – The Shape of Water
Greta Gerwig – Lady Bird
Emily V. Gordon and Kumail Nanjiani – The Big Sick
Liz Hannah and Josh Singer – The Post
Martin McDonagh – Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
Jordan Peele – Get Out

Vaikea sanoa suosikkia, kun ei ole nähnyt kuin yhden, mutta The Big Sick oli vain niin törkeän hyvä, että ei haittaisi sen voitto yhtään.

Best Adapted Screenplay
James Ivory – Call Me by Your Name
Scott Neustadter and Michael H. Weber – The Disaster Artist
Dee Rees and Virgil Williams – Mudbound
Aaron Sorkin – Molly’s Game
Jack Thorne, Steve Conrad, Stephen Chbosky – Wonder

Best Cinematography
Roger Deakins – Blade Runner 2049
Hoyte van Hoytema – Dunkirk
Dan Laustsen – The Shape of Water
Rachel Morrison – Mudbound
Sayombhu Mukdeeprom – Call Me By Your Name

Roger Deakins taitaa voittaa tämän - liian monta voittoa mennyt sivusuun, ei kukaan enää kehtaa olla pakitsematta häntä.

Best Production Design
Paul Denham Austerberry, Shane Vieau, Jeff Melvin – The Shape of Water
Jim Clay, Rebecca Alleway – Murder on the Orient Express
Nathan Crowley, Gary Fettis – Dunkirk
Dennis Gassner, Alessandra Querzola – Blade Runner 2049
Sarah Greenwood, Katie Spencer – Beauty and the Beast
Mark Tildesley, Véronique Melery – Phantom Thread

Best Editing
Michael Kahn, Sarah Broshar – The Post
Paul Machliss, Jonathan Amos – Baby Driver
Lee Smith – Dunkirk
Joe Walker – Blade Runner 2049
Sidney Wolinsky – The Shape of Water

Best Costume Design
Renée April – Blade Runner 2049
Mark Bridges – Phantom Thread
Jacqueline Durran – Beauty and the Beast
Lindy Hemming – Wonder Woman
Luis Sequeira – The Shape of Water

Olisikohan tämä kategoria Phantom Threadille sinetöity...

Best Hair and Makeup
Beauty and the Beast
Darkest Hour
I, Tonya
The Shape of Water
Wonder

Best Visual Effects
Blade Runner 2049
Dunkirk
The Shape of Water
Thor: Ragnarok
War for the Planet of the Apes
Wonder Woman

Best Animated Feature
The Breadwinner
Coco
Despicable Me 3
The LEGO Batman Movie
Loving Vincent

Coco on tämän vuoden ennakkosuosikki tässä kategoriassa.

Best Action Movie
Baby Driver
Logan
Thor: Ragnarok
War for the Planet of the Apes
Wonder Woman

Best Comedy
The Big Sick
The Disaster Artist
Girls Trip
I, Tonya
Lady Bird

Best Actor in a Comedy
Steve Carell – Battle of the Sexes
James Franco – The Disaster Artist
Chris Hemsworth – Thor: Ragnarok
Kumail Nanjiani – The Big Sick
Adam Sandler – The Meyerowitz Stories (New and Selected)

Tämäkin on vähän outo, että samat nimet uudestaan ehdolla eri kategoriassa (Franco). Kenelleköhän voitto niin sitten vaan menee, niin?

Best Actress in a Comedy
Tiffany Haddish – Girls Trip
Zoe Kazan – The Big Sick
Margot Robbie – I, Tonya
Saoirse Ronan – Lady Bird
Emma Stone – Battle of the Sexes

Best Sci-Fi or Horror Movie
Blade Runner 2049
Get Out
It
The Shape of Water

Best Foreign Language Film
BPM (Beats Per Minute)
A Fantastic Woman
First They Killed My Father
In the Fade
The Square
Thelma

Best Song
Evermore – Beauty and the Beast
Mystery of Love – Call Me By Your Name
Remember Me – Coco
Stand Up for Something – Marshall
This Is Me – The Greatest Showman

Olen siitä iloinen, että tänä päivänä elokuvatarjonta on vain niin laadukasta, että jokainen biopicci (Marshall) ei automaattisesti pääse ehdolla noin vain tosta noin. Tämä taitaa olla leffan ainoa ehdokkuus, eikä se ole kyllä paljon Oscar buzzia saanut. Sinänsä sääli sillä Chadwick Boseman on ihan hyvä näyttelijä. Ehkä hänenkin aikansa vielä koittaa. Tuo Marvel universumi on vaan viime aikona imenyt sisäänsä monta hyvää näyttelijää, joilla ei niin ollen ole aikaa keskittyä kunnon leffoihin, heh...

Best Score
Alexandre Desplat – The Shape of Water
Jonny Greenwood – Phantom Thread
Dario Marianelli – Darkest Hour
Benjamin Wallfisch and Hans Zimmer – Blade Runner 2049
John Williams – The Post
Hans Zimmer – Dunkirk

Tämä kategoria on minulle täysi mysteeri. Voi olla, että olen Oscareihin mennessä ehtinyt paneutumaan syvemmin siihen, mutta tällä hetkellä se näyttäytyy minulle avoimena kirjana. En tiedä, kuka olisi vahvin ehdokas. Veikkauksia otetaan tietysti vastaan, kuten aina. Oma suosikki olisi varmaan Desplat tai Williams.

 Hyvää 100. itsenäisyyspäivää ja sen viettoa kaikille!





02 joulukuuta 2017

The Big Sick (The Big Sick)

Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen totesin itselleni, että rakastan tätä elokuvapariskuntaa. He sopivat niin hyvin toisilleen. Halusin, että he päätyisivät yhteen. Koin syvää yhteyttä tähän pariin. En halunnut poistua heidän seurastaan. Kun elokuva sitten puksutti eteenpäin, tajusin välittäväni kaikista hahmoista. Vielä elokuvan jälkeenkin melkein itkeä paruin sille, kuinka täydellisen hyviä ihmisiä - ystävällisiä, lämpimiä ja samalla aitoja - jokainen elokuvan hahmoista oli.

Tarina kertoo Kumail Nanjianin elämästä (esittää itseään), kuinka hän muutti nuorena poikana Pakistanista Jenkkeihin, rakastui Emilyyn (Zoe Kazan) ja kohtasi vanhempiensa tyytymättömyyden kieltäytyessään järjestetystä avioliitosta muslimitytön kanssa. Emilyn sairastuttua ja jouduttua koomaan, Kumail tajuaa kuinka paljon rakastaa tätä. Emilyn vanhemmat (Holly Hunter, Ray Romano) kuitenkin pelkäävät menettävänsä tyttärensä.

Elokuvia arvostellessani tulen antaneeksi nykyään paljonkin anteeksi suoraan sanottuna surkeasta kirjoittamisesta. Ensinnäkin suurin osa elokuvista on ihan käsittämättömän huonosti kirjoitettuja teoksia. Toiseksi järkeilen itse sen anteeksiantamista sillä, että ehkä hyvä kirjoittaminen on vain todella vaikeaa ja täten pyydänkin elokuvantekijöiltä aivan liikaa. Ehkä nykyään on vain oikeasti vaikea kirjoittaa omaperäistä ja aitoa matskua.

Sitten tulee elokuva, kuten The Big Sick ja palauttaa uskoni elokuvantekemisen perusteisiin. Tämä on aito testamentti sille, että hyvä elokuvakirjoittaminen on mahdollista ja siihen kyllä kyetään. Rakastuin tähän elokuvaan enemmän kuin voisi uskoa. Tuntuu, että järjestelmällisesti jokaisen toisen elokuvan kohdalla marmatan aina sitä, että hahmot eivät puhu keskenään tarpeeksi - he eivät kommunkoi, ole uskottavia eivätkä aitoja. Heidän vuorosanansa tuntuvat käsikirjoitetulta ja suuren osasta aikaa kierrätetyiltä kliseiltä. Haluan heittäytyä The Big Sick -elokuvan jalkoihin ja alkaa palvomaan. Oikeasti elokuva, jossa aitoja henkilöhahmoja, jotka tuntuvat omaperäisiltä.

Mikä parasta, että hahmojen replat eivät edes ole mitään Shakespearea. Se, että uskalletaan jopa kirjoittaa näennäisesti turhia repliikkejä tekee näistä hahmoista juuri niin rakastettavia. Nuo ensimmäiset kymmenen minuuttia johon viittasin, niin pääpari taitaa höpöttää vaan jostain lukioaikaisista muistoista ja 60-luvun B-kauhuleffoista. Aivan kuten oikeastikin ihmiset puhuvat. Ei ihmisten jokainen suustaan ulos päästämä äännähdys ole mikään Nietzschen tasoinen mietelause, kuten elokuvissa yleensä kirjoitetaan hahmot puhumaan.


Eniten kuitenkin rakastuin yksinkertaisesti siihen, että hahmot olivat pragmaattisen hyviä ihmisiä. He elivät omaa elämäänsä ja eivät olleet täydellisiä. Heistä kaikista huokui hyvät aikomukset ja he kohtelivat toisiaan hyvin suunnittelemattomasti. Heidän reaktionsa olivat inhimillisiä ja he kasvoivat alustavista kohtaamisista elokuvan viimeisiin kohtaamisiin mennessä. Elokuvassa ei ole varsinaista antagonistia, sillä kaikki haluavat parasta toisilleen. Silti vastoinkäymisiä ja vastakkaanasetteluita tulee, syntyy ja poistuu. Jollain voi olla eriävä mielipide hetken verran, mutta oppii näkemään toisen kannan. Ihanaa, realistista, loputtoman koskettavaa.

Lisäksi elokuva on hauska ja romanttinen - kaksi piirrettä, jotka tuntuu nykyään olevan mahdotonta tuoda osaksi draamallista kerrontaa. Ensinnäkin hauskuus tulee ihan elokuvan kytköksestä oikeaan maailmaan. Joku hahmo saattaa seistä nolona väärässä paikassa ja toinen hahmo vahingossa sanoa väärät sanat - jotain mitä elokuvissa ei koskaan näe. Romanttisuus heijastuu yllättäen nykyaikaisuudesta - jotain, mitä en uskonut koskaan näkeväni. Tässä oli käsikirjoittajat oikeasti osanneet tehdä Uber-taksista romanttisen elementin parin alkutaipaleelle.

Haluaisin vain jatkaa elokuvasta puhumista, mutta harmittavasti minun täytyy jossain kohtaa lopettaa. Jotain elokuvan mestarillisuudesta puhuu sekin, etten kuollaksenikaan haluaisi valita suosikkihahmoani näiden joukosta. Onneksi minun ei tarvitse. Zoe Kazan ja Kumail Nanjiani hyppäsivät aivan suosikeikseni ja rakastuin entistä syvemmin Holly Hunteriin, minkä en tiennyt olevan mahdollista. Toivon, että nämä käsikirjoittajat (Nanijani ja oikea Emily Gordon, pari oikeassakin elämässä) saavat vielä paljon töitä Hollywoodista, sillä haluan nähdä enemmän tälläistä elokuvantekemistä, jossa oikeasti hyvistä ihmisistä kirjoitetaan monitahoisesti ja syvällisesti. Heistä tehdään omaperäisiä persoonia, eikä vain typistettyjä kliseitä.

Tämä on elokuva, jota olen odottanut koko elämäni näkeväni. Kuin antijulistus kaikelle sille, mitä elokuvantekemisessä siedämme, vaikka ei pitäisi. Tulee ja nostaa riman niin korkealle, että sen uskoo olleen todella matalalla ennen tämän elokuvan näkemistä, vaikka sitä ennen tuntui, että silloin jo rima oli korkealla. Uhanalaisen harvinainen indie-elokuvan rosoinen, uraauurtava helmi, joka minun teki heti mieli katsoa uudelleen elokuvan nähtyäni - enkä muista että olisin koskaan tuntenut niin, yhtä vahvasti.





...=)



26 marraskuuta 2017

Thor: Ragnarok (Thor: Ragnarok)

Viimeiseen kolmeen kuukauteen en ole kuullut mitään muuta, kuin Taika Waititin nimen kaikuvan joka tuutista. Tämän uusi-seelantilaisen ohjaajalupauksen sanottiin uudistaneen koko pölyttyneen Thor-saagan. Taika Waititi on lupaavimpia uusia ohjaajia. Taika Waititi vakuutti kaikki läpimurtoelokuvallaan Hunt for the Wilderpeople. Taika Waititi on niin hyvä jätkä. Taika Waititin maaginen ohjaus, Taika Waititin seura, Taika Waititin persoona - Taika Waititi, Taika Waititi, Taika Waititi.

Mikä on ajatus miehestä nyt viimein, kun olen omin pienin silmin saanut tämän suuren jumalan teoksen nähdäkseni? Meh... Onhan tässä yritetty vaihtaa seuraavalle vaihteelle. Jättää se aikaisempia Thor-elokuvia piinannut kankeus ja itsensä tosissaan ottaminen taakseen. Ja onhan tämä kolmas leffa valovuosia (see, what I did there) parempi elokuva kuin edeltäjänsä. Mutta tässä mentiin nyt sitten väärään suuntaan.

Thor (Chris Hemsworth) on viime aikoina matkustellut pitkin yhdeksän universumin tarkastellen valtakuntaansa ja etsien ikuisuuskivijuttuja (hänen sanansa, huom!), niitä löytämättä. Kun hän palaa kotikonnuilleen Asgardiin, huomaa hän isänsä (Anthony Hopkins) poistuneen kuvioista ja pian isosisko Hela (Cate Blanchett) tuleekin kolkuttelemaan oven taakse ja vaatimaan omaa paikkaansa valtaistuimella. Hups vaan, heipakkaa Thor sinkoutuu "roskaplaneetalle", jota hallitsee Jeff Goldblum ja jossa hänet pistetään ottelemaan Hulkin (Mark Ruffalo) kanssa viihteen vuoksi.

Aina kun kirjoitan näitä Thor-leffojen juoniselosteita, tekee mieli rueta sössöttämään kuin pieni lapsi ja nostaa kädet ilmaan. Yritän jatkaa eteenpäin tästä huolimatta... Jos aloitetaan positiivisista, niin Chris Hemsworth. Jossain haastattelussa (yhdessä niistä miljoonasta, jossa ohjaajaa haastateltiin (sidenote: muistan ajan, jolloin ohjaajat pysyivät kameran takana)) Taika Waititi sanoi yrittäneensä päästää elokuvassa Chris Hemsworth valloittamaan yleisöä, olemalla oma hauska itsensä, niin paljon kuin mahdollista. Tämä oli ehdottomasti paras päätös, mitä Marvel-elokuvien saralla on nähty. Olen samaa mieltä, että Chris Hemsworth on ihan mahdottoman hauska näyttelijä ja etenkin tälläisessä roolissa, kuin kuolemaakin vakavampi ukkosen jumala Thor, niin tarvitaan kipeästi jotain maallista elementtiä (huumori) tekemään niin epäuskottavasta elementista aidompi. Muutaman kerran elokuvassa sai nauraa ja yhdeksänkymmentäprosenttia siitä kuuluu Hemsworthin ansioksi.

Syvä huokaus... sitten, ne ei niin positiiviset puolet. Waititin ohjauksellinen ote, vaikka virkistävä piristysruiske onkin kaavoihin kangistuneelle supersankarigenrelle, jossa kaikki otetaan yleensä liian vakavasti, uhkaa pahasti tehdä koko touhusta ison, naurettavan vitsin. Minun on vaikea alun alkaenkaan uskoa puoliakaan Thor-leffojen jutuista, kun CGI-tehosteet paistaa naamani niin läpinäkyvästi. Eikö näihin oikeasti voisi tuoda vähän jotain luonnollisuutta mukaan, näihin scifi-pläjäyksiin? Joku tuppo ruohoa jonnekin kulmaan tai vähän oikeaa auringonvaloa jostain ikkunanraosta paistamaan romuplaneetallekin? Joka tapauksessa, kun sitten jokainen tilanne tuntuu kuin parodialta, tekee se koko touhusta erittäin halpaa.

Toinen kritiikin kohde on elokuvan koko pointti. Tässä ei käytännössä tapahtunut yhtään mitään. Yksi pahis nousi tuhkasta ja leffan päätteeksi päättyi tuhkaan (sori, spoileri - but really, who are we kidding here?). MCU on asettanut tässä suhteessa itselleen vähän liian suuren taakan, että jokaisen leffan pitäisi edistää kokonaisjuonta edes vähäsen eteenpäin. Jos näiden leffojen taustalla ei olisi sitä kokonaiskuvaa, niin ehkä näistä voisikin nauttia omina kokonaisuuksinaan, mutta enää se ei ole mahdollista. Siinä mielessä koko konsepti on vähän epäonnistunut. Joko nyt saatettaisiin tämä aikakausi loppuun näissä Marvel-leffoissa ja sen jälkeen voisi olla näitä standalone-leffoja, mitä katsoisikin ihan mielellään, kun ne eivät tuntuisi joltain odotushuoneelta.

Tai sitten jokainen näistä leffoista oikeasti rakennettaisiin mielekkääksi osaksi kokonaisarkkia. Ymmärrän, että tämä on vaikea tehtävä, mutta tämänkin leffan erikoistehosteiden hinnalla saisi kokonaisen armeijan käsikirjoittajia kehittämään jonkun mielekkäämmän Marvel-maailman, jossa olisi alajuonia, palapelejä, jokainen osa liittyisi toisiinsa ja siitä kehittyisi verkkomainen rakenne, jossa katsojalla olisi jotain saavutettavaa osien yhdistämisessä. Tässäkin ne erikoistehosteet olivat aika kaukaa haettuja, niin mielellään olisi voinut uhrata osan patruunoista vähän monitahoisemman ja syvällisemmän juoniskenaarion kehittämiseen.

Miettikää, mitkä mahdollisuudet tälläisen fantasiamaailman kehittämisessä olisi! Mutta nyt se haaskataan siihen, että nämä hahmojen standalone-leffat ovat tälläisiä vanhoja pierutyynyjä, joista ketään ei saa enää mitään iloa ja vain ne oikeat Avengers-leffat edistävät jollain tasolla kokonaisarkkia - mikä ei, totta puhuen ole niin mielenkiintoinen alun alkaenkaan - ei ainakaan tarpeeksi mielenkiintoinen pitääkseen katsojaa otteessaan näin monen elokuvan verran. Kuten sanottu - jos käsikirjoittajat olisivat oikeita taiteilijoita, he pystyisivät kehittämään erittäin mutkikkaitakin juoniskenaarioita, joissa olisi iso liuta merkittäviä hahmoja ja alussa asetetut kysymykset löytäisivät vastauksensa hienon hienoista yksityiskohdista, joihin katsoja mielellään panostaisi aikaansa tutkiakseen. Haluaisin verrata Harry Potterin maailmaan esimerkiksi, kuinka hienovaraisesti loppuratkaisu kudotaan palasista, joita on asetettu huolellisesti paikoilleen kuuden ensimmäisen elokuvan aikana.

Ainoa funktio, mitä itse saan näistä Marvel-pläjäyksistä tässä vaiheessa irti on, että ne ovat suhteellisen aivotonta perusviihdettä. Juuri sellaista, mitä välillä kaipaa kipeästi maailmassamme, jossa jokainen haluaa huutaa olevansa tarpeeksi. Marvel-elokuvan ei tarvitsekaan välttämättä olla tarpeeksi. Riittää kunhan se pläjäyttää rinkiin pari viihdyttävää superia ja antaa tehdä temppujaan pari tuntia. Siinä mielessä ihan mielenkiintoinen meta-rakenne elokuvassa onkin, kun näistä supereista tuleekin oikeasti sirkushuvia paikalliselle tavisväestölle. En tästä kuitenkaan anna pisteen pistettä elokuvan suuntaan. Miksi? Koska elokuva oli paikoin jopa tylsä. Täten se ainoa arvo, mikä tälläisellä aivottomalla sunnuntaiviihteellä on, vesittyy. Hävetkää, hävetkää. Elokuva oli laahaava. Ensin joku Anthony Hopkins mumisee jotain jostain, noin puoli tuntia. Sitten Jeff Goldblum, ja kaikkein hirveimmin Hulk! Ei, ei, ei. Minä haluan katsoa ihmisiä - hahmoja, joilla on jokin sisäinen maailma, jokin jännite, motivaatio, ajatusprosessi. Katsoa Hulkin mumisevan "minä olen tuli" puoli tuntia, oli tuskallista ja äärettömän tylsää.

Myös elokuvan sisäinen logiikka pettää. Thor työnnetään gladiaattoririnkiin Hulkin kanssa premissillä, että vain voittamalla tämän, pääsee vapaaksi. Hulk tietysti työntää Thorin maanrakoon, mutta mitään ei juuri seuraa tästä. Kaikki heräävät kiltisti seuraavana aamuna pedeistään ja Thorille on vielä annettu särkyvä ikkuna, josta pystyy hyppäämään poies. Wtf? Edes Cate Blanchettin läsnäolo ei avita elokuvaa juurikaan. Ärsytti kuinka hän koko ajan joko suki hiuksensa sarvipäähineensä alle tai sitten vapautti ne taas seuraavassa kohtauksessa. Eikä tämä ole Cate Blanchettin vika - mutta kertoo jotain siitä, että hän oli MCU:n ensimmäinen naispahis, eikä häntä tietenkään ole osattu kirjoittaa oikein. Nyt hän vain kävelee seksikkäästi pari kertaa päin Thoria ja siinäpä se oikeastaan olikin. Kiitos hei.



...=)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...