14 joulukuuta 2016

Blue Jay (Blue Jay)

Viime yö oli outo. Menin jo aikaisin illalla nukkumaan kun silmät eivät meinanneet pysyä auki ja sitten tasan puoli yhdeltä säpsähdin hereille ja tuntui kuin olisi ollut keskipäivä. Muutaman tunnin siinä pyörittyäni nousin ylös ja laitoin televisiosta Netflixin päälle. Ensimmäinen nimike, joka eteeni viskoutui oli "Blue Jay" ja sitä enempää ajattelematta, napsautuin sen päälle. Elokuva oli tunnelmaltaan juuri, mitä siihen kohtaan tarvitsinkin. Pikkukaupungin rauhalliset kadut, mustavalkoinen kuva ja elokuvan keskiössä vain kaksi ihmistä, juttelemassa.

Jos olet nähnyt toisen Mark Duplass'n tähdittämän elokuvan "Your Sister's Sister":in, niin tämä on kuin jatko-osa sille. Oudolla lailla näissä kahdessa elokuvassa on ihan samanlainen rakenne. Ensin ensimmäisen tunnin verran näemme kahden tai maksimissaan kolmen henkilön keskustelua ja sitten loppumetreillä esitellään joku uusi juonikuvio, mikä siinä vaiheessa tuntuu auttamattoman myöhäiseltä. Your Sister's Sisterissa tämä juonipaljastus oli se, että Mark Duplass'sta tulisi oman lapsensa isä sekä setä. Blue Jayssa juonipaljastus liittyy myös lapseen, mutta enemmänkin sen lapsen kohtaloon kaksikymmentä vuotta sitten.

On todella sääli, että molemmat elokuvat on pilattu tälläisillä turhilla melodramaattisilla juonitwisteillä, sillä aina siihen asti, pidin molemmista elokuvista. Blue Jaykin osuu todella hyvin kaikkiin oikeisiin nuotteihin kun kaksi ystävää nostalgian humussa pohtii, mitä elämällään tekivät. Se on todella koskettavaa ja aitoa draamaa. Jos elokuva olisi vain pitäytynyt siinä viestissä, niin hyvä - erittäin tunnelmallinen, rauhallinen draama. Mutta - se typerä juonitwisti tekemässä koko elokuvasta täyden vitsin, jonka ainoa päämäärä tuntuu vain olevan sen juonitwistin piilottaminen tai jotain.

Sarah Paulson on ihan kiva. En ole vielä hokannut, mikä tekee tästä naikkosesta kaiken ylistyksensä arvoisen, mutta ihan kelpo roolisuorituksen tässä tekee. Enkä usko, että se oli edes kauhean helppoa, sillä tämä elokuva keskittyy kuitenkin niin paljon kahden näyttelijän taitoihin kannatella elokuvaa. Olemme koko ajan kuin kiinni heidän kasvoissaa, katsomassa jokaista pientä elettä. Tälläisessä näyttelemisessä aitouden ja spontaaniuden säilyttäminen on varmasti vaikeaa, mutta Paulson siihen pystyy.

Mark Duplass on kuin sormien läpi valuvaa vettä.


#elokuvahaaste2016 (23. Mustavalkoinen elokuva)



...=)

2 kommenttia:

  1. Sarah Paulsonin mysteeri on American Horror Story-sarjassa. Sama avasi minulle Angela Bassettin :) Häntä oletkin täällä jo muissa yhteyksissä ylistänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin olen ymmärtänyt. Vielä enemmän häntä on kehuttu tässä O.J.-sarjassa... Tiedä sitten häntä.

      AHS taitaa kovasta yrityksestäni huolimatta jäädä kuitenkin katsomatta. Vaikka väkivalta ja eksploitaatio eivät sinänsä ole mikään ongelma minulle, en silti pidä tarpeettomasta sellaisesta. I.e. kauhuelokuvat vähän ampuvat ohi minulta...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...