27 marraskuuta 2016

Movie Monday #82 - Ärsyttävät alkutekstit

"Minkä leffan alkutekstit ovat ärsyttävyydessään jääneet mieleen?"


Ei mikään ja sanon tämän monen viikon mietinnän jälkeen. Ei missään elokuvassa alkutekstit nyt niin ärsyttäviä ole, että ne pilaisivat lopun elokuvaa...

Koska tuntuu turhalta kirjoittaa noin lyhyt teksti, höpisenpäs vähän parista elokuvateatterikäynnistä (jotenkin elokuvablogin aiheeseen liittyvää edes). Olin tosiaan katsomassa uuden Harry Potterin torstaina. Se ei ollut mikään paras päivä minulle. Sain kuulla muutaman erittäin huonon uutisen ja muutama vastoinkäyminenkin tuli koettua jo silloin aamupäivällä. Minulla ei ollut kovinkaan hyvä olo itsestäni - lähinnä tuskailin sen kanssa, että koin itseni hirveän erilaiseksi kaikista muista ihmisistä ympärilläni. Hädin tuskin jaksoin päivän päätteeksi raahautua elokuvateatteriin. Onneksi kuitenkin jaksoin. Satuin istumaan yhden ihastuttavan amerikkalaisen naisen viereen. Hän alkoi oikeasti jutelle minulle! Näin ei koskaan tapahtuisi jos vieressä istuisi suomalainen. Päin vastoin. Suomalainen murahtaisi ilkeästi, että mitäs siihenkin tulet ottamaan penkin takiltani ja kääntäisi kylkensä minuun päin. Tämä amerikkalainen nainen kuitenkin näki tilaisuuden tutustua vieressä istujaansa, kun siihen sattui tälläinen tupsahtamaan. Tämä nainen oli suuri Harry Potter ja Star Wars-fani. Hän selitti kuinka kaipaa Amerikkalaisten leffateattereiden penkkejä (kuinka ne kallistuvat taaksepäin niihin nojatessa) sekä leffateattereiden hotdog- ja nachovalikoimia. 

Leffa itsessäänkin oli terapeuttinen, mutta tämän naisen tavattuani minulle tuli heti paljon parempi olo. Muistin taas, että nämä Suomen klaustrofobiset kolkat eivät suinkaan ole ainoita paikkoja maailmassa ja ihmisiä on monenlaisia. Vain koska minä en ole samanlainen kuin keskivertosuomalainen, ei minun silti kannattaisi ottaa siitä stressiä.

Niin sitten sattui käymään, että minun oli päästävä näkemään Ihmeotukset uudestaan. Se oli niin hyvä. Yritin kirjoittaa elokuvasta arvostelua, mutta samoinhan siinä kävi kuin muiden Pottereiden kanssa, että arvostelun kirjoittamaninen on mahdotonta. Syyksi olen hahmotellut mielessäni mahdollisesti sitä, että nämä ovat enemmän kuin elokuvia minulle. 

Toinen kerta teatterissa ei kuitenkaan ollut läheskään yhtä täydellinen kuin ensimmäinen kerta. Jostain syystä tähän valtavaan, melkein täyteenbuukattuun, saliin, johon viime minuteilla ängin mukaan, oli eksynyt kolme teinitytön trio. Tämä trio katsoi sitten asiakseen hölistä, nauraa ja metelöidä läpi elokuvan. Ajattelin vain, että onneksi olen jo nähnyt elokuvan kertaalleen, että ei haittaa vaikka jokaista sekuntia elokuvasta ei saisikaan täysin mitoin nauttia. Jossain vaiheessa sitten joku muu salista huusi täyteen ääneen, että "Olkaa jo hiljaa! Jotkut meistä oikeasti haluaa katsoa tämän elokuvan!" Tytöt hiljenivät vähäksi aikaa (olivat varmaan noloina sen hetken), mutta vähän ajan päästä aloittivat uudelleen. Sitten joku toinen leffateatterikansalainen huusi heille hiljaisuutta, jonka jälkeen he poistuivat salin takaosaan. Sen sijaan, että olisivat kuitenkaan poistuneet salista, he jäivät rupattelemaan oviaukon eteen. Tässä vaiheessa koko sali oli hermoromahduksen partaalla. Yksi nainen nousi penkistään pois ja meni antamaan heille kovaäänisen saarnan elokuvan loppuminuuteilla. Juuri kun elokuva loppui, tämä trio huusi yhteen ääneen jotain koko salille ja juoksivat sitten ulos.

Eipä ole tälläistäkään ennen sattunut. Mietin vain mielessäni, että miksi joku maksaisi neljätoista euroa nähdäkseen elokuvan valkokankaalta ja sitten käyttäisi sen ajan tahallaan provosoidakseen muita elokuvankatsojia. (Juu, tosissaan lipun hinta oli launtai-iltana neljätoista euroa!)



No tulipahan tekstiä 

...=)

8 kommenttia:

  1. Kävin aikoinani teatterissa katsastamassa Hiipivän tiikeri piiloitettuine lohikäärmeineen, ja siihen näytökseen otti meidän kaikkien harmiksi osaa myöskin kolme häiritsevästi käyttäytävää teinityttöä, joita pitkin matkaa komennettiin olemaan hiljaa. Ei tehonnut ne komennot alkuunkaan. Leffan päätyttyä muutaman penkin päässä teineistä istuva nainen otti asiakseen opettaa mölyäjille hieman tapoja, pitäen heidän edessään sen luokan saarnan, että varmaan muistavat sen lopun ikäänsä. Mainiot olivat likkojen ilmeet, kun sitä puhepyörremyrskyä joutuivat nolona tuolloin kuuntelemaan, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kohdannut siihen aikaisemminkin, että jotkut yrittävät huomaamattomasti puhua tai antaa kommentteja toisilleen elokuvasta. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen kohdannut tälläistä käytöstä, että oikein tahallaan provosoidaan omalla käyttäytymisellä muita leffankatsojia. Teini-iän piikkiin voi pistää vain jonkin verran, mutta tätä en kyllä ihan ymmärrä...

      Poista
  2. Tuohon matkalla koettuihin huonoihin uutisiin ja niiden aiheuttamaan ajatushäiriöiseen olotilaan liittyen koin jotain vastaavaa tovi sitten kun menin katsomaan autokolarin kautta Sami Hedbergin stand up-esitystä. Kieltämättä oli hetkittäin vaikea keskittyä esitykseen kun silmissä näkyi konepellille lentävä polkupyöräilijä.

    Mainittakoon etten minä ajanut autoa, mutta kuskin ja pyöräilijän ollessa shokissa kävin selvittämässä asian ja mikä tärkeintä, kaikki selvisivät lopulta vain säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään luin Facebookista tarinan nuoresta naisesta, jonka huumenarkkari äiti oli hylännyt tämän teini-ikäisenä. Tämän jälkeen hän oli asunut ystävien sohvilla vuodesta toiseen. 21-ikävuoteen mennessä hän oli itse raskaana. Hän työskenteli baarissa ja samalla kun kasvatti lastaan yksinhuoltajaäitinä, hän suoritti college-tutkintoa. Pari vuotta sitten hän selviytyi syövästä toista kertaa.

      Pistää omat pienet ongelmat perspektiiviin kyllä tehokkaasti...

      Poista
  3. Surkeita alkutekstejä ei kyllä tule mieleen, mutta loistavasti toteutettuja on hauska keksiä! Tähän ja häiriköiviin kanssakatsojiin hatarasti liittyen: olen muutaman kerran käynyt elokuvissa kaupungissa, jossa kajahtaa koko keskustan alueella erittäin kovaääninen trumpettisävelmä joka kesäilta kello kahdeksan. Kiva traditio muuten, mutta pilasi ainakin Gravityn rauhallisen alkutunnelman täydellisesti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä alkuintroja tuli minullekin vain mieleen :DD

      Minä oli katsomassa Gravityn täysin tyhjässä salissa, 3D:nä - tiedä häntä sitten loiko se elokuvaan aivan erilaisen vaikututelman, kun avaruuden tyhjyys korostui myös ympärilläni olevalla tyhjyydellä :DDD

      Poista
  4. Mielenkiintoisia aspekteja, miten olikin kaksi erittäin erilaista elokuvakokemusta saman leffan tiimoilta. Jälkimmäisessä täytyy sanoa kuinka mahtavaa, että ylipäätänsä niin moni puuttui tähän hölinäjoukkoon :) pystyykö siellä kuinka helposti kutsua henkilökunnan paikalle, jotta poistaisivat salista? Sen tiedän kokemuksesta juurikin henkilökunnan kannalta, että varsinkin höpisijöitä ei pääse niin helposti saamaan kiinni, kun saliin ei kuule ellei juuri ole tekemässä ns. pistokoetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta!

      Kyllä sekin mielessä kävi leffaa katsoessa, että olisipa hyvä, jos salissa olisi joku turvamies - mutta kaipa sellaisen olisi voinut suhteellisen helposti käydä hakemassa salin ulkopuolelta (sitten olisi vain jäänyt leffasta näkemättä sekin vähä)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...