05 marraskuuta 2016

Luokkakokous

Kukaan ei ollut varmaan minua yllättyneempi kun löysin itseni katsomasta kotimaista hittielokuvaa Luokkakokousta ja kaikenlisäksi pitäväni siitä. Itsehän kuulun siihen kerhoon, joka jyrkästi jopa kiistää kotimaisen viihteen olemassaolon, kun olen siitä niin traumatisoitunut ne kerrat kun sitä olen alistunut katsomaan.

Sami Hedberg, Aku Hirviniemi ja Jaajo Linnonmaa ovat vanhoja luokkakavereita, jotka ovat pysyneet ystävinä. Kun kutsuu tulee luokkakokoukseen monen vuoden jälkeen, päättävät kaverukset lähteä yhdessä matkaan. Samalla puidaan jokaisen elämäntilannetta ja tulevaisuutta.

Eh - yritin parhaani saada pituudeltaan kappaleelta näyttävän juoniselosteen kirjoitettua, mutta aika laihanlaiseksihan tuo jäi... Käsikirjoituksen ihmelapsi tämä ei ole. Shakespearet ja Jane Austenit ovat kaukana tästä maailmasta. Koko elokuva perustuu periaatteessa yhteen pääaiheeseen ja se on viikonlopun mittainen känniryyppäysretki.

Silti. Pidin. Luokkakokousta on kritisoitu paljon huumorin alhaisesta tasosta ja haluaisin nyt näpäyttää kritisoijille vähän takaisin. Mikä komedia, muka ei välillä pieruvitseillä ratsastaisi? Kyllä sitten on naurut ja komiikka elokuvasta kaukana jos koko ajan täytyy olla niin siivosti. Tässäkin sitä alapääosastoa on aika paljon, mutta mikä laki sille nauramisen muka kieltää?

Haluaisin myös, että komediaa arvostellaan eri asteikolla kuin muita tyylilajeja. Minulla ei ole mitään muuta väliä komediaa katsoessani kuin että saan nauraa. Ja enpäs taas muista viime kertaa kun sain nauraa näin makeasti. Okei, muistanpas, ja se oli Loma (Vacation), mistä on jo lähemmäs vuosi sen katsottuani eli näitä oikeasti hauskoja komedioita tarvitaan, tarvitaan, tarvitaan.

Sami Hedbergillä taitaa olla näyttelijänkoulutusta tai ainakin hän on joskus kertonut sen olleen hänen unelma-ammattinsa tai jotain. Joka tapauksessa pointti on se, että Aku Hirviniemi ja Hedberg tuntuvat eniten vetävän roolia, teeskentelevän, kun taas Jaajo Linnonmaa tuntuu olevan enemmän oma itsensä tai sitten hän on vain todella hyvä näyttelijä.

Olisin selvinnyt vähäisemmälläkin kattauksella kaikista kliseisimpiä suomalaisia näyttelijöitä sivuosien hahmokavalkaadissa kun jossain vaiheessa jo kun kaikki Maria Sidit ja Satu Silvot ja Jenni Kokanderit olivat saaneet naamansa näytettyä, alkoi se vähän jopa ärsyttämään, kun kaikki vakiokasvot olivat revitty mukaan. Tosin elokuva, jonka pääosassa Aku Hirviniemi, niin mitäpä muuta odotin.

Olisin halunnut katsoa 2016 elokuvahaasteen suomalaiseksi elokuvaksi Henkesi edestä, joka olisi sijoittunut vielä ihan Turkuun ja olisi tähdittänyt uusi suomalainen lempparini Mari Rantasila, mutta kai se Naantali ja Luokkakokous on tarpeeksi lähellä...

#elokuvahaaste2016 (32. Elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi tai Suomeen.)



...=)


6 kommenttia:

  1. OH MY.... : D tätä en olisi osannut nyt kyllä odottaa täältä löytäväni xD *tarkistaa vielä kerran onko oikeassa blogissa* Itse en ole siis (YLLÄTTÄEN) nähnyt... enkä ole ollut aikeissa, mutta nyt kun siekin rohkenit niin hmmm ehkä joskus. Ihan uteliaisuutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ja vasta nyt huomasin kommenttisi...

      Heh, joo. Onhan tämä elokuva vähän hölmö ja lapsellinen mutta komeedinen ajoitus toimii ja kyllä tästä näkee että ohjaajallakin on pelisilmää että ei tämä mikään amatööriproduktio ole!

      Mutta ironiahan tosiaan on siinä että en minäkään tätä olisi koskaan yksin katsonut ja monen muun tapaan luokittelin elokuvan vain kotimaisen roskan kategoriaan...

      Kannattaa ainakin tutkimusmielessä tehdä empiirinen kokeilu, tosissaan.... XD

      Poista
  2. "Haluaisin myös, että komediaa arvostellaan eri asteikolla kuin muita tyylilajeja. Minulla ei ole mitään muuta väliä komediaa katsoessani kuin että saan nauraa."

    Tarina kertoo, että kriitikko oli kysyny Groucho Marxilta "Neljän naurettavan naapurin" - ei pelkästään yhden arvostetuimman komedian, vaan ehkä elokuvan ylipäänsä - tiimoilta, että tämähän on ilmeisesti heidän kommenttinsa fasismiin, mikä Euroopassa jylläsi. Groucho oli vastaannut, että "koitamme vain saada ihmiset nauramaan."

    Conan O'Brien ja Judd Apatow kävivät tästä ihan pitempää keskusteluakin jokunen vuosi takaperin. Paljon hyviä pointteja tuli esille siitä, että komedioissa pitäisi aina muka olla jotain poliittista/sosiaalista arvoa, jotta niitä otettaisiin vakavasti, koska muutenhan ne eivät voi olla ammattimaisesti toteutettuja.

    Mulle riittää usein, jos komedia naurattaa edes sisäänpäin (epäilemättä merkki siitä, että alan olla epätoivoinen, enkä uskalla toivoa parempaa, koska en tule sitä koskaan saamaan), mutta sitäkin voi analyyttisemmin ruotia, vaikkei siihen olisikaan mitään formaalia koulutusta. Painottuuko vitsi sanalliseen vai sanattomaan, näyttelijän vai ohjaajan/leikkaajan panokseen, onko esitystyylissä jotain uutta ja erilaista vai silkkaa vanhan toistoa, mättääkö kokonaisuus vaikka yksittäiset vitsit olisivat hyviä, ym. ym. Joskus joku vitsi on niin hyvä, että mulla ehtii aivot nauruhermojen edelle ja jään vain ihailemaan sen toteutusta ja ideaa. Ne ovat usein ihan niitä parhaita, mieleenjääviä juttuja, vaikkei sitä minusta päälle päin näkisi kukaan.

    En muista enää, mikä minun pointti oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti!

      En tiedä olenko edes paras henkilö arvostelemaan komediaa. En ole "oikeassa elämässä" mikään vitsiniekka enkä oikein välitäkään sellaisesta jatkuvasta läpänheitosta. Minulla on paha vika ottaa asiat vähän liian todesta ja aika lailla arjessa olenkin taipuvaisempi melankoliaan kuin komediaan. Olen vain henkilö, joka tykkää surullisuudesta - en karta siitä pois päin, vaan pikemminkin sitä päin. Voisin viettää (ja vietänkin) tuntikausia istuen paikallani syvien ajatusteni kanssa ja vain katsoen ulos ikkunasta...

      En myöskään ole sen paremmin opiskellut komediaa tai komediaelokuvaa. Tiedän vain, mikä saa minut nauramaan (for obvious reasons) ja hyvin usein olen tullut vielä siihen lopputulokseen, että nauran tyystin eri asioille mitä kaikki muut ihmiset. Siksipä kai komedian arvosteleminen onkin niin vaikeaa. Se on niin subjektiivista.

      Poista
  3. Pitää vielä kysyä - nyt kun itsekin katsoin tuon - että havaitsitko mitään tarinallisesti toimivia biittejä tai pointteja? Tai ylipäänsä mitään huumorin ulkopuolelta, kuten editoinnista, musiikin käytöstä tms?

    Älä toki väkisin vastaa, jos et pannut merkille. Ei ole reilua odottaa, että voisi muistaa näin pitkän ajan jälkeen, jos ei ole myöhemmin uudelleen katsonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni elokuva oli täysin standardin mukainen. Toisin sanoen kaikki oli tehty hyvin kaavamaisesti. Yksikään kohtaus ei yllättänyt minua vaan kaikki oli hyvin ennalta-arvattavaa. Mutta en välttämättä pidä sitä huonona asiana. Pahempi se olisi, jos kohtauksissa ei olisi järjen hiventäkään. Eli kuten sanoin, niin kyllä elokuvasta saa sen käsityksen, että ammattilaiset ovat olleet sitä tekemässä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...