22 lokakuuta 2016

Movie Monday #79 - Kuolema

Kamalin kuolinkohtaus on aina mielestäni ollut toisen maailmansodan aikaisen vakoojan Bridget Von Hammerschmarkin (Diane Kruger) kalsea kohtalo pahamaineisen natsiluutnantin Hans Landan (Christoph Waltz) käsissä. Se koko kohtaus, jossa Landa kuulustelee Krugerin hahmoa on Tarantinon taidonnäyte jännityksen luomisesta ja kun se kulminoituu siihen äkilliseen hyökkäykseen. Se ei hevillä mielestä unohdu...

Mutta Movie Monday halajaa pikemminkin surullisen kuolinkohtauksen perään.

No niin, tiedäthän... Jack

Myös Remember Me-elokuvassa tapahtuu surma, joka avasi padot silmänurkistani. Ehkä hieman eri syystä, mitä Titanic. Titanicissa ainakin surin Jackin, eloisan, elämänmyönteisen, avoimen persoonan poismenoa, mutta Remember Me:ssä en niinkään harmistunut Robert Pattinsonin kuolemasta, vaan mitä se teki hänen pikkusiskolleen, Ruby Jerinsin henkilöhahmolle. Jerins esitti elokuvassa Caroline nimistä nuorta tyttöä, joka on selvästi autistinen, mutta lahjakas esimerkiksi kuvataiteessa. Elokuvassa on aivan hirveitä kohtauksia, miten Carolinea kiusataan koulussa ja Robert Pattinsonin hahmo, Tyler, suojelee pikkusiskoaan näiltä kiusaajilta ja täten Tyler on Carolinen elämässä yksi harvoista hyvistä asioista. Sanomattakin selvää, että loppu on aivan järkyttävä.

Oksettavin kuolema(t) on puolestaan Nälkäpeli-elokuvasarjan ansiota. Kun näkee niiden nuorten ihmisenalkujen tappavan toisiaan viihteen muodossa, vain selvitäkseen itse elossa - se saa minut voimaan pahoin. Nälkäpeli 1 tuli taas telkkarista ja totesin, että en sitä uudelleen pysty katsomaan.

Harry Potterissa on myös muutama todella koskettava kuolema. Eniten varmaan itkin Hedwigin poismenoa (tosin tämä oli kirjassa paljon koskettavampaa kuin leffassa), mutta Severus ja Fred olivat hyvällä kakkossijalla. Dobby oli tietysti omalla tavallaan koskettava, mutta siitä onneksi otettiin terä pois, kun hän sanoi kuolevansa onnellisena auttaen Harry Potteria.

Ajatuksia herättävin kuolema oli elokuvassa Lukija. Kate Winslet tarjoaa Oscarin arvoisesti hyytävän roolisuorituksen entisenä natsivartijana, joka aiheutti monen juutalaisen kuoleman toisessa maailmansodassa. Elokuva ottaa mielenkiintoisen näkökannan tämän, Hannan, elämään, tarjoten siihen inhimillisen reunan, muun muassa David Crossin / Ralph Fiennesin esittämän rakastajan muodossa. Erityisesti elokuvan oikeudenkäyntikohtaus puhuu syvempää kieltä oikeudenmukaisuudesta, kostosta ja inhimillisestä armosta kuin yksikään näkeväni elokuva. Mutta loppu on myös mielenkiintoinen.
Mutta on myös mielenkiintoista, että olen nyt miettinyt vastaustani tähän haasteenantoon kohta kaksi viikkoa, kauemmin kuin yhteenkään aikaisempaan. Syy tähän on yksinkertainen: en muista koskettavinta kuolemaa mitä olen elokuvissa nähnyt. Ja olen tosissani yrittänyt muistaa. Mutta ihmisaivo on siitä hassu härpäke, että se luo emotionaalisia muureja arpien päälle. Olen saattanut pitää jotain kuolemaa elokuvassa sen nähtyäni surullisimpana asiana maailmassa, mutta muistellessani takaisin, en muista edes itkeneeni kyseiselle kuolemalle. Kuin aivoni yrittäisivät käyttää alitajuntaisia coping-keinoja vähätelläkseen tämä trauman olemassaoloa. Minulla on tarkka tunne, että olen nähnyt jonkun elokuvan, missä jonkun hahmon kuolema on tullut täysin puun takaa, odottamatta ja tuntunut niin surulliselta, kuin maailmasta olisi tippunut pohja, mutta jälkeenpäin, en muista kuollaksenikaan edes elokuvan nimeä.

...=)


2 kommenttia:

  1. Hyviä valintoja kyllä ja Reader pitäisi katsoa kyllä. Itselleni tuli heti mieleen, mikä olisi oma vastaus tähän haasteeseen: Mufasa! Voi parku...

    Ja varmaan keksisin vielä lisää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Animaatiot ovat kyllä itsellekin paha - ja siksi halusinkin rajata ne vastauksenannostani pois

      Pahimmat tapaukset olen varmaan jättänyt katsomattakin - Up (kohti korkeuksia) on kuulemma sellainen tapaus ja sitten on se Tulikärpästen hauta, jota ei tulisi mieleenkään katsoa...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...