14 lokakuuta 2016

Hobitti - Viiden armeijan taistelu (The Hobbit: The Battle of the Five Armies)

Edellinen osa (Smaugin autioittama maa) päättyi vuoren alaisen lohikäärmeen syöksyessä kohti pienen ihmisyhteisön (Luke Evans, Stephen Fry) asuttamaa järvenrantakylää. Vuorta olivat lähteneet valloittamaan Thorin Tammikilpi (Richard Armitage) kääpiöseurueineen. Pian kuitenkin maan alla sijaitsevat aarteet houkuttelevat rinteille muutakin kansaa (haltijat: Lee Pace, Orlando Bloom, Evangeline Lilly & velhot: Ian McKellen, Cate Blanchett sekä ne iänikuiset örkit) ja siitä syttyy viiden armeijan sota.

Olen rakastunut. Kerrassaan kaunis elokuva. Tämän fantasiamaailman eloonherättämisessä on kyllä käytetty taikaa ja satua - en voi kuin hattua nostaa herra Peter Jacksonille ja kumppaneille omistautumisen tasosta. Eniten haluan hehkuttaa tunnelmaa. Vaikka tässä on menoa ja meininkiä ja vilskettä välillä vähän liikaakin (kamoon, kyllä ne kerrostalon kokoiset örkit ampuivat hippasen verran yli!) niin silti tarinankerronta pidetään inhimillisenä ja katsojalle annetaan tarpeeksi emotionaalisia kiinnikekohtia, joiden varaan investoida itsensä tarinaan.

Alussa vielä CGI-mössö pistää vähän liikaa silmään kun kaikkien hahmojen naamavärkkejäkin on pitänyt mennä koskemaan turhillakin hiirenklikkauksilla, mutta tähän tottuu todella nopeasti. Ainoa ongelma siinä vain on se, että sitten kun kohtaus on kuvattu ns. luonnonvalossa, se pistää todella röykeästi silmään, kun yht'äkkiä tuntuu kuin elokuva vaihtuisi. Mutta kaiken kaikkiaan todella onnistuneesti luotu visuaalinen ja elokuvallinen maailma.


Haluaisin laulaa ylistyslaulun Howard Shorelle, yksi lempisäveltäjistäni, joka taas kerran latoo parastaan. Puvustus on syötävän herkullista, etenkin olen lumoutunut näistä metsähaltijoista - haluaisin muuttaa heidän valtakuntaan asumaan ja elää siellä heidän joukossaan - lähtisin vaikka heti huomenna.

Yhden valituksen aiheen keksin kuitenkin. Olisin toivonut nätimpää loppua. Nyt sotatanner vähän niinkuin jätetään sikseen ja lähdetään heti hobitin matkaan kauas pois, mikä on sinänsä ymmärrettävää, että pitkin elokuvaa tässä kuitenkin valetaan pohjaa Taru Sormusten Herrasta-trilogialle - mutta nyt esimerkiksi loppujen kääpiöiden, Taurielin ja Bardin kohtalot jäävät vähän auki.

Hobitti-trilogia on varmaan yksi niistä elokuvista, jonka toivoo näkevänsä aina uusin silmin uudelleen ja uudelleen. Niin valloittavaa on katsoa ja tutustua tähän maailmaan raikkain silmin ja ihmetellä kaikkea hienoa. Elokuvan tasosta puhuu myös se, että haluaisin nostaa sieltä esiin miljoona eri sitaattia, mitkä ovat lumoavan osuvia ja juuri loistavasti käytetty elokuvassa.

"If more people... valued home above gold... this world would be a merrier... place..."

Vasta nyt ymmärrän Martin Freemanin nerokkuuden. Mieshän ymmärtää näyttelemistä kuin vanha tekijä! Miten hän tauottaa lauseensa tai madaltaa ääntää juuri oikein, kääntää päätään juuri täsmällisesti oikeaan kohtaan - hänestä huokuu hänen hahmon syvin olemus - kaunista näyttelemistä. Olin myös vaikuttunut Evangeline Lillyn roolityöstä. Hänen hahmonsa on epäilemättä yksi valkokangashistorian siisteimmistä hahmoista ja sen lisäksi hän saa todella kohtalokkaan kohtauksen elokuvan lopussa, jossa demonstroi tunneskaalansa syvimmät ulottuvuudet. Orlando Bloom, Ian McKellen ja Cate Blanchett ovat tietysti, vanhoina konkareina, nakutettuja rooleihinsa. Lee Pace olisi roolissaan hyvä, mutta käyttää vähän liikaa tehokeinona intensiivistä tuijotustaan. Richard Armitage puolestaan huutaa vähän liikaa ja se alkaa ärsyttämään, mutta muuten todella hyvin roolitettu kuninkaan rooliinsa. Haluaisin pitää Luke Evansista, mutta hän on niin samperin tylsä näyttelijä. Aidan Turnerilta kaipailin jotain vähän enemmän. Stephen Fry on kiva lisä.

Hobitti-trilogian kolmannen osan rakenne on hyvin erilainen edeltäjäänsä. Tässä huomio on melko pitkälti yhdessä taistelussa, kun Smaugin autioittama maa oli pitkäli eräänlainen matka. Tämä tekee Viiden armeijan taistelusta täsmällisemmän rakenteeltaan, mutta ehkä vähän mielikuvituksettomamman - ainakin vaikeamman työstettävän. Siksi olinkin kiitollinen, että jonkinsortin uskottavuus oltiin saatu säilytettyä tässäkin elokuvassa. Fantasian kanssa ollaan kuitenkin aina siinä veitsenterällä, että meneekö ihan humpuukiksi ja tässäkin on välillä hetkensä, mutta olen vakuuttunut, että Peter Jackson on yksi kaikkien aikojen parhaista ohjaajista - niin hyvä pelisilmä hänellä on. Vaikka tämä viiden armeijan taistelu on pitkä ja raskas kuvaus - väliin on tiputettu juuri oikea määrä sitä inhimillisyyttä. Kerronta on paikoin syvällistäkin ja saamme pohdintaa arvoista ja moraalista. Yhdessä vaiheessa taistelun tiimoksessa kamera zoomaa yhden kuolleen tytön kasvoihin - hyytävä hetki, joka kuvastaa kaiken merkitystä. On kaunista, kun elokuvan taikaa saa kokea näin läheltä. Ei tälläisiä elokuvia ole muita.







...=)

7 kommenttia:

  1. Olen kyllä todella yllättynyt, että pidit näistä näinkin paljon. Itse suuri Tolkien-fani ja itselläni laimenee näihin jatkuvasti maku, etenkin tähän viimeiseen. Ensimmäisestä pidin kyllä noin puoleen väliin asti ihan tosissani ja toinen leffa oli aika onnistunut. Peter Jacksonin suhteen olen jo luovuttanut, aikanaan pidin häntä suurinpiirtein puolijumalana :D

    Extended versioissa on kyllä lisämateriaalit aivan huippua katsottavaa, mutta niissäkin kyllä joka välissä valitetaan, kun on niin kiire tehdä ja Jackson myöntää tulleensa paikalle tietämättä edes mitä on sinä päivänä tekemässä. Ei siis ollut suoraan hänen vikaa, vaan mikä ikinä tuotantoyhtiö (?) tms. joka ollut niskaan hönkimässä. En myöskään pidä tästä liiasta digitaalisuudesta, kadottaa todellisuuden tunnun.

    Poiketen kyllä monien muiden TosiTolkien-fanien mielipiteistä, minua ei niin haitannut Tauriel, koin sen nyt olevan aivan sama, onko keksitty yksi hahmo lisää vai ei. Mutta Martin Freeman on LOISTAVA, kyllä ja toki moni muu konkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHAN TOTTA? Mielenkiintoista...!

      En edes ajatellut, että Hobitti-trilogia olisi jotenkin hutaistu tehty tai tosifanien karttama - miksi? Nämähän ovat niin viihdyttävää eskapismia!

      Digitaalisuus häiritsee noin ensimmäisen kymmenen sekuntia - sen jälkeen se toimii vain suurena voimavarana, kun on mahdollista elävöittää tälläinen fantasiaseikkailu ihan eri lailla mitä muunnoin (omasta mielestäni).

      Enkä tajunnut, että Taurielkaan olisi mitenkään pannassa - niin cool hahmo kuitenkin!

      Ainakin nämä ovat rahaa takoneet, jos ei muuta. Tai ehkä näissä pitäiskin katselujärjestys olla, että ensin Hobitti-trilogia (jolloin rima ei ole korkealla) ja sitten sen perään katsoo LOTR-trilogian (jolloin rima on matalalla). Taidanpa tehdä juurikin niin (kun en ole sitä LOTR-trilogiaa kerta vieläkään nähnyt...)

      Poista
    2. ^^ johtoajatuksena sekavassa kommentissani taisi siis olla se, että tälläisen Keski-Maa noobille nämä Hobitit toimiva, koska odotukset eivät tainneet olla hirveän korkeallakaan. Mutta eri asia onkin sitten varmaan jos on kirjat ja alkuperäiset leffat katsottuna...

      Poista
    3. Se suurin ongelma miksi fanit eivät Hobiteista pitäneet oli se, että alunperin melko lyhyt (n. 300 sivua) ja satumainen tarina oli paisutettu Sormusten Herran mittoihin niin että kirjan alkuperäiset ideat hukkuvat melskeeseen. En ole itse nähnyt näistä vielä kuin ensimmäisen osan teatteriversion koska halusin odottaa että saan ne laajennetut versiot käsiini. Ihan mainiota fantasiaviihdettä nämä silti ovat jos ei vertaa kirjaan, mutta itse olisin toivonut että tämä tarina olisi pidetty pienimuotoisempana ja säästetty paukut esim. Silmarillionin tarinoiden kuvittamiseen joihin olisi paremmin sopinut eeppisempi tyyli.

      Poista
    4. Rahastuksen makua siis...

      Kyllähän sen näistä leffoista huomaakin, että varsin venytettyjä ovat - mutta silti kuten osuvasti sanoit: ihan mainiota fantasiaviihdettä. Luulisi että on parempi että leffat on kuitenkin tehty kuin että olisi jätetty tekemättä. Itse tiedän, että tulen nauttimaan uudesta Harry Potter -elokuvasta oli se kuinka huono tahansa!

      Poista
  2. Pitkälti juuri, mitä tuolla Graduated Cylinder sanoi, lähdemateriaali on alunperinkin ongelmallinen, kun se on lyhyt lasten kirja. Varmaan olisin suhtautunut näihin ihan eri tavalla, jos sormusten herroja ei olisi koskaan ollutkaan, mutta en voi välttyä vertaamiselta.

    Itselleni ehkä suurin ongelma on, että elokuva ei tiedä oikein kenelle se on suunnattu. Olisin kaivannut joko enemmän synkistelyä ja ns. veri lentää, jotta valoisat hetken tunnahtaa enemmän raadollisuuden jälkeen tai sitten suoraan lapsekkaampaa menoa kirjaa mallintaen, sekin olisi ollut ihan hieno versio. Haltijat hoilottaa lauluja Rivendellissä jne. xD

    Ja toinen on tuntuva oli katsojan aliarviointi. Ne kaikki temppuilut taistelun tuoksinassa, ensin ihan hupaisaa, mutta yli menee jatkuvasti kuin snyderin leffoissa konsanaan. Pahiten Legolasin kohdalla, en vain kestä sitä painovoiman uhmaamista :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Copy that
      ;)

      En ehkä allekirjoita, mutta ymmärrän...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...