22 syyskuuta 2016

Menneisyyden ote (Mystic River)

Menneisyyden ote on Clint Eastwoodin ohjaama elokuva vuodelta 2003. Sekä pääosan Sean Penn että sivuosan Tim Robbins voittivat roolisuorituksistaan Oscar-palkinnot. Myös naissivuosan Marcia Gay Harden oli ehdolla. Muissa osissa aivan yhtä kummittelevissa rooleissa ovat Laura Linney, Kevin Bacon ja Laurence Fishburne. Eastwood itse toimi elokuvan säveltäjänä.

Jimmy (Sean Penn), Sean (Kevin Bacon) ja Dave (Tim Robbins) ovat lapsuudenystäviä, joiden menneisyyttä vainoaa synkkä tapahtuma, joka kylläkin kosketti suoranaisesti vain Davea, mutta jonka vaikutukset näkyvät kaikissa kolmessa monen vuosikymmenen jälkeenkin. Daven mielenterveys on selvästi järkkynyt ja hänen vaimonsa (Marcia Gay Harden) ja lapsensa joutuvat elämään sen varjossa. Jimmy puolestaan on itsevarma, voimakas, vaimoaan (Laura Linney) ja lapsiaan suojeleva paikallinen rikollispomo, jonka tytär (Emmy Rossum) kuolee traagisesti. Sean (Kevin Bacon) on rikosta tutkimaan lähtevä poliisi. Menneisyys ja tulevaisuuden valinnat kietoutuvat mystisellä tavalla yhteen ja lopputulos on kohtalokas.

Clint Eastwood tykkää laajoista vedoista. Itse en tykkää, kun visuaalisuutta alleviivataan liikaa. Tarinan tulisi kuitenkin kulkea edellä ja tässä ajoittain Eastwood on kiinnostuneempi luomaan kuvasta vahvan, kuin liikuttamaan narratiivia eteenpäin. Mitä tämä tarkoittaa? Hahmojen katseisiin ja tiettyihin reaktioihin kiinnitetään vahvasti huomiota silloinkin, kun ei ole mitään reagoitavaa. Toki nämä kuvakulmat ovat vaikuttavia, mutta jos ne eivät edistä juonta millään lailla, tuntuu se jopa vähän surkuhupaisalta kun kameran huomio on niin pitkään täysin tavanomaisessa reaktiossa.

Tämä ei kuitenkaan ole näyttelijöistä kiinni. Päinvastoin. Olin mykistynyt muutamista roolisuorituksista. Eritoten Laura Linneyn finaalin kohtaukset ovat kangistavia. Sean Penn nappasi Oscarinsa muun muassa Bill Murrayn (Lost in Translation) ja Johnny Deppin (Pirates of the Caribbean) nenän edestä. Oliko Penn parempi kuin he? Ei, mutta ymmärrän hyvin, miksi Penn Oscarilla palkittiin. Vain ja ainoastaan yksi kohtaus vakuutti minut hänen syvällisyydestään. Ja se ei ollut kohtaus, jossa hänelle paljastuu hänen tyttärensä kuolema. Vaan hän on yksin yön pimetessä talonsa parvekkeella ja miettii hiljaa ääneen, että olisi voinut estää tyttärensä kuoleman. Tämä on hieno hetki Pennin roolisuorituksessa, sillä siinä nimenomaisessa kohtauksessa katsoja ymmärtää hahmon matkan surun kautta sellaiseen tunteeseen kuin syyllisyys. Ja tämä syyllisyys ajaa hahmon valintoja siitä hetkestä eteenpäin.

Menneisyyden ote on temaattisesti yksi vahvimmista rikosmysteereistä, joita olen nähnyt. Nimittäin tässä ei keskitytä pelkästään rikokseen ja sen selvittämiseen. Tässä sukelletaan syvemmälle. On erittäin mielenkiintoista havaita hahmojen motiiveja ja pohtia heidän asemaansa rikoksen keskellä. Lopussa hahmot, jotka ovat olleet taka-alalla hyppäävätkin keskiöön ja katsoja ymmärtää asioiden oikeat laidat. Paljastamatta liikaa loppuratkaisusta, haluaisin kuitenkin vielä nostaa esille Laura Linneyn hahmon. Hänen matriarkaalinen voimansa ohjaa aluksi hyvin miehiseltä tuntuvaa maailmaa. Ja tässä onkin mielestäni elokuvan hienoin pohdinta. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suhde väkivaltaan, vääryyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Voisi sanoa, että elokuvan mieshahmot ovat hyvin maskuliinisia. Heidän historiaansa ja menneisyyttään määrittää hyvin vahvasti elementti, jossa maskuliinisuus on riisuttu. Elokuvassa pohditaan hyvin paljon sen uudelleenkokoamista, kun pääosassa on juuri nämä kolme miestä (Penn, Robbins, Bacon), jotka kaikki painivat elämässään oman miehisyyden kanssa. Mutta elokuvan lopussa kuitenkin on vaikuttavaa nähdä, että se on elokuvan naiset (Linney, Harden), joiden kautta mieshahmojen valinnat käyvät järkeen.

Eli Wallachin voi nähdä erittäin lyhyessä roolissa yhden viinakaupan omistajana. Voi luoja, mikä jumalainen näyttelijä onkaan kyseessä... Yhdellä ainaoalla kohtauksellaan hän pystyy rakentamaan hahmolleen persoonan ja mielenkiintoisesti rikkomaan sen halutessaan vakuuttaa toisen hahmon kyseisessä kohtauksessa.




...=)



4 kommenttia:

  1. Oli valintani julkaisuvuotensa parhaimmaksi elokuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ja jossain määrin komppaankin. Julkaisuvuotensa merkittävimpiä elokuvia, jonka takia olikin järkyttävää elokuvaa katsoessa todeta, että jopa 2003 tehdyt elokuvat alkavat tuntua jo vähän päivettyneiltä. Vaikka 2003 oli niinku just!

      Mitä mieltä olit Laura Linneystä?

      Poista
    2. Komppasi hyvin Pennia, mutta onhan tämä varsin demokraatttisesta näyttelijäjaostaan huolimatta enimmäkseen kolmen kaverin tarina, jolloin muiden tehtävä oli enemmänkin tukea kuin tulla tielle.

      Poista
    3. Siksi olikin jännä, että Penn ja Robbins jopa voittivat osistaan Oscarit ja Bacon ei saanut edes ehdokkuutta...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...