12 elokuuta 2016

Movie Monday #71 - Rakastetuin muotopuoli

Kauan sitten kysyimme lempihirviöitäsi, mutta entä ne jotka eivät olleet hirviöitä karusta ulkomuodostaan huolimatta? Kuka on sinun suosikkisi muotopuolista otuksista, joilla on kuitenkin sydän paikallaan? Kenen "hirviön" julma kohtelu saa sinun silmäsi kostumaan?

Viime yönä valvoin katsellen kirkasta yötaivasta. Harvinaisesti pilvet olivat päättäneet olla varjostamatta tätä pimeiden tuntien valonäytöstä. Viime yönä myös perseidien meteoriparvi ohitti maan ja tästä johtuen tähdenlennot olivat erityisen näkyviä etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla. Täytyy myöntää, että tähtitaivas oli erityisen kaunis. Tähdenlennot ovat niin nopeita ja kirkkaita - pistää asioita täsmällisesti perspektiiviin, kun havahtuukiin maailmankaikkeuden suhteellisuuteen. Kaunista on nimenomaan tähtien valon ikä. Valo, joka tänne maahan kajastuu miljoonien ja taas miljoonien valovuosien takaa on nimensä mukaisesti todella vanhaa. Jo pelkästään auringon valo on kahdeksan minuuttia vanhaa saavuttaessaan maan. Joka kerta kun katsomme avaruuteen ja tähtitaivaalle, näemme siis menneisyyteen.

Pidän ajatuksesta, että miljoonien vuosien päästä tästä hetkestä, joku tulee hyvin kaukana täältä katsomaan meidän aurinkomme lähettämää valoa ja ajattelemaan, että onkohan sen ympäristössä elämää. Siinä vaiheessa me olemme jo kuolleet eikä meidän olemassaolosta ole luultavasti murustakaan havaittavissa - kuin emme olisi täällä koskaan olleetkaan, mutta meidän valomme matkaa ikuisesti ajassa tästä tulevaisuuteen.

Alkuräjähdys syntyi arvioiden mukaan noin 13 miljardia vuotta sitten. Meidän planeettamme ikä on noin 4 miljardia vuotta. Ensimmäiset monisoluiset eliöt saivat alkunsa Maassa noin 1,2 miljardia vuotta sitten. Siitä evoluutio on hiljalleen, ajan saatossa ohjannut sen nykyistä kohti. Ihmislaji on pitkällisen kehityksen tulos. Meidän olemassaolomme on niin harvinaista ja niin poikkeuksellista, että sitä jopa tulee pitää lahjana.

Minä istun omassa kerrostaloasunnossani, vaalean sinisellä sohvallani, sähkövalojen välkkeessä, katto pääni päällä, ruokaa jääkaapissa, pehmeä sänky yötä varten odottamassa, toiset ihmiset hakemassa minun jätteeni täältä pois, toiset ihmiset kunnostamassa minun ulko-oveani, kirjoitan tietokoneella, jonka saadakseni minun on vain pitänyt ojentaa toiselle ihmiselle muutama hassu paperilappunen. Jos loukkaannun voin soittaa apua ja saada ilmaista sairaanhoitoa. Minun koulutukseni on maksanut joku muu. Minun hyvinvointini on toisten käsissä. Kaikkien meidän hyvin etuoikeutettu eläminen on maksanut karvaan hinnan toiselle puoliskolle tätä ihmiskuntaa. He kantavat raskaita kiviä siitä asti kun osaavat kävellä, naurettavilla tuntipalkoilla. Heillä ei ole pääsyä koulutukseen tai sairaanhoitoon. Heillä ei ole sähköä tai ruokaa. Heillä ei ole edes kattoa pään päällä. He eivät ajattele termin "muotopuoli" olevan millään lailla oleellinen.

Antiikin Kreikan mytologiasta tunnemme Narkissosin tarinan. Mies rakastui omaan peilikuvaansa niin, että kuihtui ja kuoli sen edessä. Kauneus on illuusio. Kauneus on myös häviäväistä - se ei kestä. Se ei tarjoa merkitystä elämään. Sen edessä voi vain kuihtua ja kuolla.

Minä rakastan jokaista elollista asiaa tässä maailmassa. Sinä olet kaunis, pitkällisen kehityksen tuotos. Sinä olet rakastettu, koska olet olemassa. Nyt rakasta takaisin ja tarjoa sama olemassaolemisen kauneus myös jokaiselle toiselle olennolle tässä maailmassa.





2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...