05 elokuuta 2016

Ghostbusters (Ghostbusters)

Paul Feig on yksi lempiohjaajistani. Jopa niin paljon hänestä pidän, että välillä tuntuu kuin hän tekisi elokuvia suoraan minulle. Kun katson hänen elokuvallisia maailmoja, ne puhuttelevat minua. Niitä on helppo katsoa. Ja jokainen vitsi osuu suoraan nauruhermoni ytimeen. Siksi olen ollut erittäin katkera, että hänen ohjaamansa uudelleenfilmatisointi vuoden 1984 klassikosta, Ghostbusters on saanut osakseen niin suuren vastareaktion. Huomauttaisin, että negatiiviset kommentit löysivät tiensä yleiseen elokuvankeskustelun kaanoniin Ghostbustersin ympärille jo ennen kuin kukaan oli edes elokuvaa nähnyt. Toki syyt voivat olla moninaiset, mutta uskaltaisin väittää, että ainakin yksi syistä on tiedostettu tai tiedostamaton misogynia. Ajatus siitä, että naiset eivät millään voisi astua miesten saappaisiin ja onnistua siinä, mitä miehet ovat tehneet heitä ennen. Ymmärrän, että kritiikkiä voi esittää uudelleenfilmatisointien tarpeesta tai siitä, jos kyseinen uudelleenfilmatisointi olisi huono / huonompi kuin alkuperäinen ja täten ehkä mukamas pystyisikin "tahrimaan" alkuperäisen elokuvan mainetta. Sitä en ymmärrä, miksi kritiikki kuitenkaan pitää esittää jo ennen elokuvan näkemistä ja / tai juuri sitä elokuvaa kohtaan, missä nyt vain sattuu naiset olemaan pääosassa, kaikkien niiden tuhansien uudelleenfilmatisointien sijasta, missä ei ole edes päähenkilöiden sukupuolta vaihdettu. Onko kukaan esimerkiksi kuullut, että Channing Tatum tulee esittämään Darryl Hannahin roolin Splashin uudelleenfilmatisoinnista? Ja eipä ole se leffa kahta urputusta saanut osakseen.

Vuoden 2016 ja 1984 versioiden vertaaminen on jopa aika vaikeaa. Ne ovat niin samanlaiset, mikä on taas yksi syy ihmetellä negatiivista vastareaktiota, sillä elokuvahan ei ole tehnyt mitään muuta kuin osoittanut kunniaa alkuperäiselle. Jopa suuri osa alkuperäisen elokuvan näyttelijöistä nähdään aika mittavissakin cameoissa.

Uuden elokuvan edut ovat siinä, että käsikirjoitusta on luonnollisesti pystytty parantamaan. Saamme mielestäni paremmin rakennettua tämän syntytarinan ja saamme enemmän aikaa kohtausten asettelemiseen, minkä ansiosta elokuvaan on helpompi astua mukaan. Muutamassa vuosikymmenessä ollaan päästy myös elokuvateknologian kanssa pidemmälle, minkä takia uusi Ghostbusters on mielestäni parempi seikkailu. Lopun taistelukohtaus on aika kick-ass ja muutenkin elokuvaan on saatu hyvä rento tunnelma, osittain mikä alkuperäisestä puuttui (ehkä koska ironia vei tunnelmasta tietyn lämmön pois). Ja ihan suoraan sanottuna, mielestäni uusi Ghostbusters on hauskempi, mutta tässä kohtaa olen puolueellinen, Feigin fanina.

Minulla ei ollut mitään ongelmaa Chris Hemsworthin esittämän hahmon kanssa. Päin vastoin, mielestäni hän oli todella hauska, mutta se nyt ei ollut mikään yllätys, ottaen huomioon Loman. Mutta sen voin asettaa misogynistien eduksi, että Hemsworthin hahmo on kyllä pahasti esineellistetty eli uusi Ghostbusters osaltaan sortuu siihen nimenomaiseen seksistisyyteen, mistä se syyttää vihaajiaan. Mutta hei c'mon - se tanssi! Antaisin siitä jopa ihan Oscar-pystin hra Hemsworthille, niin valovoimainen esiintyjä hän tanssilattialla on!

Pidin myös siitä, että kerrankin Melissa McCarthy näytti ihmiseltä. Suorastaan inhosin hänen stailaustaan muun muassa sellaisissa pätkissä kuin Tammy tai The Identity Thief (toki, myönnän, myös Morsiusneidot), jossa hän suorastaan pilkkasi omaa läskiyttään! Se ei mielestäni ole hauskaa. Kristen Wiig oli vähän pettymys. Leslie Jones on kaunis. Kate McKinnonin hahmo on tärkeä siksi, että (no, oletettavasti) hän on lesbo, eikä siitä tehdä mitään numeroa. Mutta mielestäni yhdessä he toimivat erityisen hyvin, vielä kun laskee mukaan Hemsworthin Kevinin, niin toivon, että jatko-osat tosiaan tapahtuvat, sillä en tohtisi laskea tätä porukkaa vielä seikkailusta uloskaan.

Joku voi väittää, että alkuperäinen on aina paras. Voin hyväksyä tämän väitteen, sillä uusi leffa tietysti aina ratsastaa jonkin matkaa vanhan leffan innovatiivisuudella, mutta ottaen huomioon, että Ghostbusters on kuitenkin hauskaa viihdettä, isolla H:lla ja isolla V:llä, niin tohtisin väittää, että enemmän on enemmän ja enemmän on uudessa leffassa.




...=)




6 kommenttia:

  1. "Kate McKinnonin hahmo on tärkeä siksi, että (no, oletettavasti) hän on lesbo, eikä siitä tehdä mitään numeroa."
    Jos hän ei olisi lesbo, eikö hänen hahmonsa olisi enää tärkeä? Jos pelkkä sukupuolinen suuntautuneisuus on hahmon tärkeyden mittari, tehtiin siitä numero tai ei, ei hän ole tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Siinä olet oikeassa. Ehkä olisi pitänyt jättää yksilöimästä McKinnon. Ainoa syy miksi niin kuitenkin tein on, koska

      "kuten Aoife O’Riordan kirjoittaa, heteronormatiivisuus on oletus siitä, että kaikki ovat cissukupuolisia ja heteroseksuaaleja kunnes toisin todistetaan: “That’s why we have to come out and you all don’t.” Kaapista ulos tuleminen ja heteronormista poikkeavan seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden ääneen lausuminen on niitä ihmisiä varten, joille heteronormista poikkeaminen ei ole luonnollista ja yleistä." -geekgirls.fi

      Poista
    2. Ihmiset tulevat täältä ikuisuuteen katsomaan kansiin ennen kirjaan syventymistä ja se ei automaattisesti ole luokittelua, vaan pelkkä pohja jolle mielipiteensä rakentaa. Kysymättä julistaminen on samanlaista väärää itsearvon korottamista kuin ne somepäivitykset joissa syyllistetään ystäviäni muka hyvää tarkoittavilla jaoilla "tiedän ettei 99% prosenttia ystävistäni jaa tätä, mutta ole sinä erilainen." Tosiasiassa muutos tehdään olemalla, ei korostamalla ja tällöin huomataan, että vaikka oletankin jotain hänestä jostain tietämättömyydestä, niin kasvaessani hänen kanssaan näen että me olemmekin samanlaisia. Ääliöitä tai muuta, mutta samanlaisia. Se että asiaan liittymättömästi haluan kertoa olevani vegaani, ihminen, etc. vain lyö minuun leiman, eikä kerro kokonaisuudesta siten muuta kuin sen kansikuvan verran.

      Poista
    3. Olen täysin samaa mieltä. Sehän on jotain mitä jokainen vähänkin psykologiaa lukenut tietää, että ihminen tarvitsee stereotypioita jotta maailma ei olisi täysin kaoottinen. Mutta juuri kuten sanoit, ei niitä stereotypioita tarvitse pyristellä vastaan. Oikeastaan on ihan sama mitä ihmiset sinusta ajattelevat. Sinä olet mitä olet ja ne ihmiset, joiden mielipide ratkaisee, opettelevat kyllä tuntemaan sinut sinuna eikä vain stereotypiana. On siis täysin turhaa lokeroida itseään edes stereotypioiden ulkopuolelle, kun sekään ei ole täysin totta. Hyvä pointti, taas.

      Poista
  2. Minustakii tää oli jopa parempi ku se alkuperäinen!! Enkä ymmärrä sitä hirveää raivoa tätä kohtaan :D Tai siis kun siitä ensimmäisestä leffasta puhutaan kuin kyseessä olisi suurikin klassikkoaarre, mutta eihän se nyt ole mikään kummoinen. Tämä uudempi oli paljon hauskempi ja retrompi (hassua kyllä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä!

      Koko jupakkahan on siis ihan revennyt käsistä. Leslie Jonesin saama Twitter-viha eniten raivostuttaa...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...