09 heinäkuuta 2016

The Do-Over (The Do-Over)

Ei ollenkaan niin huono kuin odotin.

Charlie (David Spade) ja Max (Adam Sandler) ovat vanhoja koulukavereita, jotka tapaavat luokkakokouksessa monen vuoden jälkeen. Charlie on juuttunut elämään samalla paikkakunnalla, samassa työssä, seurustellen saman naisen kanssa, kuin koulussa. Max on arvaamattomampi ja villimpi ja näyttäytyy Charlien silmään mieheltä, jollaiseksi olisi itsekin halunnut tulla. Kun heille näyttäytyy tilaisuus lavastaa heidän omat kuolemansa ja molempien aloittaa alusta täysin eri henkilöinä, tarttuvat he tilaisuuteen. Pian kuitenkin Maxin (Sandler) oikeat motiivit paljastuvat ja peliin astuu mukaan oikean kuoleman uhka.

Lomapainajainen (Blended) on hirveintä kuraa, mitä olen koskaan nähnyt. Ei minulla sitä ennenkään Sandleria kohtaan mitään makuhermoa ollut, mutta silloin paloi minulta käämit, että tälläiselle lahjattomalle pellelle sitten kustannetaan elokuvia toisensa perään, kun jotkut oikeasti lahjakkaat tähdet voisivat tehdä jotain merkityksellisempää niillä tilaisuuksilla, mitä Sandlerille tarjotaan. Syy, miksi kuitenkaan en ole täysin valmis haukkumaan Sandlerin uusinta, The Do-Overia maan rakoon, on koska kerrankin joku onnistuu päihittämään huonoudessaan jopa Sandlerin tason roolityöt. Nimittäin David Spade. Huh huh kun on laiska, mitäänsanomaton ja välinpitämätön näyttelijä. Häntä ei selvästi voisi vähempää kiinnostaa olla tekemässä Adam Sandler-elokuvaa ja sen kyllä näkee. Pidän myös Paula Pattonia armottoman surkeana näyttelijänä. Hänen roolihahmoonsa liittyy twisti, mutta Patton on niin läpinäkyvä, ontto näyttelijä, että itse arvasin sen tulevan hyvissä ajoin ennen sen paljastamista.

Ei siinä, käsikirjoitus ei myöskään ole mikään järjen riemuvoitto. Ensinnäkin me saamme kertojan selittämään meille tätä tarinaa kohtaus kohtaukselta, vaikka tässä ei kyllä ole mitään kuvailtavaa, että se jo on naurettavan lapsellinen ratkaisu. Juonenkäänteitä heitetään oikealta ja vasemmalta ihan vain siksi, ettei käsikirjoittajan tarvitsisi oikeasti rueta miettimään mitä hän kirjoittaa. Hyvä myös huomata, että yksikään juonenkäänne ei toimi hyvin ja jokainen jättää katsojan raapimaan päätä epäuskossaan. Mutta sitten päästään niihin vuorosanoihin... En kyllä voi näyttelijöitä hirveästi toimimattomuudesta syyttääkään, sillä jos hahmo pitäisi rakentaa siten, että se pystyy nämä vuorosanat sanomaan, niin siinä olisi Judi Dench tai Laurence Olivierkin pienessä lirissä.

Siksi olin enemmän kuin yllättynyt siitä, että Sandler onnistuu olemaan ärsyttämättä liikaa. Tai sitten rimani on vain niin matalalla jo hänen suhteensa, että hänkään ei enää pysty alittamaan sitä. Tietenkin se Sandlerille omainen ylitseampuvuus löytyy tästäkin, mutta ainakin tämän jaksoi katsoa loppuun...


...=)


2 kommenttia:

  1. Sandler on itse sanonut, että hänen viimeaikaiset "elokuvansa" ovat järjestäen olleet maksettuja lomareissuja. Lomapainajaiseen viitaten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa voi soveltaa kyllä tähänkin. Hulppeat kartanot ja ferrarit ja jahdit. Tuli itse asiassa jo katsoessa mieleen, että Sandler olisi tehnyt tämän elokuvan vain päästäkseen nauttimaan kaikesta luksuksesta, koska muuta sisältöä tässä ei juuri ollut, kuin niillä irroittelu...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...