06 heinäkuuta 2016

Life Itself (Life Itself)

Yksi 2016 elokuvahaasteen ongelmallisimmista kohdista osoittautui olemaan unelma-ammatti. Nimenomaan keksiä elokuva, joka kertoisi henkilöstä, joka olisi unelma-ammatissani. Ensiksi oli hirveän vaikea hahmottaa mikä on oikeasti se unelma-ammatti. Itse haluaisin olla monia asioita. Haluaisin olla suurlähettiläs tai diplomaatti, jolla olisi vaikutusvaltaa maailman ongelmien ratkaisemiseen. Haluaisin olla kirjailija, jolla olisi mahdollisuus tavoittaa suuren yleisön omalle viestilleen. Haluaisin olla ohjaaja, ehdottomasti.

Mutta vaikka kuinka haluaisinkin ajatella haasteen romanttisena, kaiken sallivana hypoteettisena skenaariona, totuus on varsin toisenlainen. Suurlähettiläällä on vähän liikaa velvollisuuksia omaan vapaaseen ja itsenäiseen elämäntyyliini sopimattomasti. Kirjailijan työ on yksinäistä ja todellisuudessa erittäin kaukana siitä idyllisestä kuvasta, jonka J.K. Rowlingit ja Dan Brownit ovat meille maalanneet. Ohjaajaksi on luultavasti ihan törkeän vaikea päästä, puhumattakaan sitä, että jos elokuvasi epäonnistuu, mitäs sitten teet? Tulin siihen lopputulokseen, että unelma-ammattini onkin toimistotyöntekijä. Säännölliset työajat, oma toimisto, mukavat työkaverit, sisätyö, jossa ei tarvitse myydä mitään, jotta saa leivän pöytään. Ehkä se ei ole kaikkein sankarillisin tai vaativin ammatti, mutta minä olen ylpeä omasta uravalinnastani. Se sopii minulle ja minä herään joka päivä innoissani mennäkseni töihin. Enkä välttämättä tiedä, miksi minun pitäisi haaveilla jostain suuresta, vaarallisesta, vaikutusvaltaisesta ammatista, jos minun unelmani on oikeasti olla töissä toimistossa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta so what... Elämässä kuuluu tehdä sitä, mistä tykkää, oli se sitten toimistotyö tai astronautti... tai elokuvakriitikko.

Päätinkin, että on helpompi löytää elokuva "kakkosammatistani", eli elokuvakriitikon uljaasta urasta. En tiedä haluaisinko oikeasti olla elokuvakriitikko, tehdäänpä se nyt selväksi. Toki, Roger Ebertin kaltainen ura olisi varmasti ihan kiva, mutta taas: totuus on varsin karumpi. Ja siinä kohtaa minä heilautan kättäni Suomen elokuvakritiikin tason freelance-rupusille ja pitäydyn omassa päivätyössäni. Mutta elokuvataiteesta silti nautin, ellei vielä ole tullut selväksi.

Dokumentti siis kertoo kuuluisasta elokuvakriitikosta Roger Ebertistä. Ebert oli itse asiassa se henkilö, jonka blogia luin oman blogin perustamisen aikoihin ja alkuaikojen arvosteluissani on nähtävissä selvä, säälittävä pyrkimys Ebertin tekstien mittoihin. Ja nyt puhun konkreettisista mitoista. Luoja tietää, miksi se oli minulle niin tärkeää aluksi saada teksteistä tietyn mittaisia, mutta näin valitettavasti pyrin tekemään ja tuloksena on järkyttävän venytetyt, jaarittelevat tekstit, jotka eivät lopulta sano mistään mitään. Joten kiitti vaan, Ebert.

Ebert ja vaimonsa Chaz

Vakavasti ottaen, en tiedä onko Ebert välttämättä edes paras elokuvakriitikko, mutta arvostan hänen omistautumista jokaiselle elokuvalle ja arvostelulle samoissa määrin. Kuitenkin haluan korostaa, että mielestäni Ebertin arvosteluissakin on virheensä. Hänen kuuluisasta "two thumbs up"-arvostelupisteiköstä voidaan tietenkin kiistellä. Mutta se mikä Ebertin teksteissä aiheuttaa pettymyksen, toistuu myös dokumentissa. Joitakin elokuvia esitellään ja niiden rinnalla Ebertin mietteitä elokuvasta. Ja meille uskotellaan, että näitä pitäisi pitää hyvinä mietteinä. Kuin hän sanoisi jotain todella älykästä. Todellisuudessa hän vain toistaa sitä, mikä jo itse elokuvassa tulee ilmi. Ja tämä on jotain mistä olen itse pyrkinyt pysymään erossa elokuvia arvostellessa. Että en sortuisi pelkästään elokuvan kuvailemiseen ja juonen avaamiseen. Vaan sanoisin oman painavan sanani siitä, missä elokuva onnistuu ja eritoten miten ja miksi. En voi olla ajattelematta, että Ebert on suuri, vain koska hänen sanotaan olevan suuri. Kun joku nousee sellaiseen populistiseen asemaan kuin Ebert, ilmiö alkaa vahvistaa itseään, kun jonkun sanotaan olevan hyvä, hänen uskotaan olevan hyvä.

Dokumentti on korkeintaan keskinkertainen. Ebert ei ole kovin mielenkiintoinen hahmo. Asiaa ei auta se, että hän puhuu robottiäänen kautta, mikä tekee hänen puheestaan tylsää kuunneltavaa. Dokumentti on itse asiassa siinä kohtaa tarkka, että toteaa Ebertin olleen mies oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän ei ole niin vallankumouksellinen. Hän sattui saamaan tilapäisen työn Chicago Sun-Times-lehdessä elokuvakriitikkona, mutta surkuhupaista onkin, että dokumenttikin korostaa, että elokuvia olisi käytännössä voinut arvostella kuka tahansa. Mikä Ebertin nosti maailmanmaineeseen oli tv-ohjelma Siskel & Ebert: At the Movies, jossa hän arvosteli elokuvia kriitikko Gene Siskelin kanssa. Ja tässä kohtaa nostan esiin "two thumbs up"-kortin. Se ei ole hyvä kortti. Mutta valtavirta tykkää ja onton miehen legenda on syntynyt.

Kuka sitten on mielestäni hyvä kriitikko? Scott Foundas. Olin suuttunut pidemmän aikaa, kun hän lopetti uransa ja siirtyi töihin Amazon Studioille. Levätköön molempien kriitikoiden urat rauhassa.


#elokuvahaaste2016 (16. Elokuvan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi)

...=)






4 kommenttia:

  1. Olipa hyvä teksti :D oikeasti. Repesin myös pienesti kohdassa "Joten kiitti vaan, Ebert" xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, kylläpäs saitkin minut punastumaan xD Kiitos. Tätä oli todella kiva kirjoittaa ja teksti syntyi kuin itsestään - kiva, että se myös näkyi ja kuului!

      Poista
  2. Noista pitkään jaarittelevista teksteistä löytyy meikältäkin kokemusta. Kukaan semmoisia jaksa pidemmän päälle lukea, joten olen koittanut pakottaa itseäni kirjoittamaan lyhyemmin, väliin siinä jopa onnistuen, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eritoten pidin sinun meme-tyylisestä arvostelustasi ;)
      Ja kyllä ne pitkätkin arvostelut menevät (katso yllä oleva teksti), jos ei sitä pakota vääntämällä väkisin, vaan oikeasti riittää aiheesta asiaa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...