30 kesäkuuta 2016

The Neon Demon (The Neon Demon)

Elle Fanningin mystisyydessä kiehtoo eritoten hänen anteeksipyytelemättömyys. Hän on aito. En yhtään ihmettele visionäärisen ohjaajan Nicholas Winding Refnin päätöstä pestata tämä nuori lupaus uusimman ohjauksensa, The Neon Demonin pääosaan. Fanning on 16-vuotias Jesse, joka saapuu Los Angelesiin tavoittelemaan mallin uraa. Matkalla häntä auttavat Karl Glusmanin esittämä valokuvaaja, Christina Hendricksin esittämä mallitoimiston johtaja ja Jena Malonen esittämä meikkitaiteilija. Kaikki tuntuvat olevan lumoissaan Jessen ennennäkemättömästä kauneudesta ja tämä pakostakin nostaa esille kateuden teeman.

Ulkonäöllä elämisen tuska oli hyvin saatu verestettyä juoneen. Oikeastaan koko Los Angelesilainen kauneusmaailma oli niin saturoitu ulkonäköihinsä keskittyneillä ihmisillä, että oli ihan mielenkiintoista nähdä heidän vääristynyt todellisuutensa, jossa kaikki oikeasti on vain pintaa ja yksikään hahmo ei kykene olemaan empaattinen, inhimillinen tai edes läsnä. Erityisen kalvavia oli zombienomaiset vuoropuhelut näiden tyhjien kuorien välillä, jolloin he eivät pysty muusta puhumaan kuin huulipunien nimistä. Jokainen on niin keskittynyt itseensä, että ei näe toista oikeasti, vain miltä tämä näyttää.

Elokuvan visuaalinen vertauskuvallisuus on tietenkin mitä mainiointa. Senhän takia tälläisiä taide-elokuvia katsotaan. Oma suosikkini oli pantterin länsäolo päähenkilön halvassa motellihuoneessa. Tulkitsin sen kuvaamaan vaaran tuntua. Myös se, että hahmon koti ja ainoa henkilökohtainen tila on vain niin hääppöinen huone kaupungin laidalta symboloi riskiä, jonka päähenkilö on ottanut eläessään yksin ja yrittäen saavuttaa unelmiaan. Sama kehä toistuu myös juonessa ja siinä kuinka aluksi turvalliset ja ystävälliset ihmiset päähenkilön ympärillä, juonen eskaloitua syvemmälle nämä ovatkin poissa tai eivät olekaan miltä näyttävät.

Elokuvan hienoin kohtaus oli eittämättä se muotinäytös, joka on niin ilmaiseva ja hypnoottinen, että siitä ei malta katsettaan nostaa. Pidän siitä, että tässä ei pelätä ottaa täysillä kantaa pinnallisen maailman kolkkouteen ja autioituneisuuteen. Omalla laillaan elokuva kulkee myös mielenkiintoisilla metatasoilla, tarjoten hienoa, kaunista ja täyteläistä kuvaa, mutta ollen käsikirjoitukseltaan ja juonikaareltaan miltei olematon. Muotinäytöskin muuttuu vain kauniiden valojen välkkeeksi ja päähenkilön oman lähikuvan nuolemiseksi.

Se, että jopa kuolleita ruumiita palvotaan seksuaalisina esineinä, puhuu hyytävää vertauskuvaa siitä kauhusta, mitä on olla ilman kytköstä ihmisen luonnollisuuteen ja elollisuuteen. The Neon Demon on kuvaus pinnallisesta maailmasta ja hahmoista, joiden ainoa linkki ihmisyyteen on eläimellisyys - raakuus, moraalittomuus ja se nimenomainen kauneus.



#elokuvahaaste2016 (20. Elokuva, jonka valitset pelkästään kannen perusteella)





Elokuvan upea julistetaide on jo näky sinänsä:



...=)






4 kommenttia:

  1. Sie menit sit kattomaan!!! wohooo! :D Ei jumantsuikka, olen samaa mieltä tästä tekstistä. En olekaan ainoa, joka pääsi tähän leffaan tosissaan sisälle x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joooh, meinasin jo jossain vaiheessa, että ei noi iltayhdeksän näytösajat sovi, mutta sitten aukesi tilaisuus ja minähän tartuin siihen!

      Nämä on kyllä ehdottomasti niitä elouvia, joissa sen tajuaa tai sitten ei. Enkä yhtään ihmettele niitäkään kommentteja, jotka dissaavat leffaa xD Mutta omasta näytöksestä ei lähtenyt yksikään pois, että uskon kuitenkin, että näin nerokasta taidetta arvostetaan kyllä.

      Poista
  2. Tämä vaikuttaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta elokuvalta, ja visuaalisuus jo näkemieni pätkien ja kuvien perusteella upealta! En malta odottaa että näkisin tämän. Tekstisi on hyvin kirjoitettu ja pidin erityisesti viimeisestä kappaleesta, vaikka en vielä tiedäkään oikeaa yhteyttä elokuvaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin esteettinen elokuva on kyllä kyseessä. Mutta toisin kuin olen kuullut syytettävän, minusta visuaalisuudella oli syvällisempikin kaikupohja kuin vain kikkailla erikoistehoisteilla. Elokuva on aika vaikeaselkoinen, mutta se juuri tekee siitä taidetta, että kaikki ei ole niin valmiiksi pureskeltua. Itse koin elokuvan kuin tutkimuksena tyhjiä asioita palvovan ihmisen psyykeestä ja vieläpä mitä sellainen kulttuuri tekee yhteisölle. Vertaus Hollywoodiin ja kauneuden ja nuoruuden palvontaan ovat täysin ilmiselvät, mutta tässä vain kärjistettynä xD

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...