10 kesäkuuta 2016

Lozenge Awards 2015 by: Cinema Lozenge

[Ehdokkuudet]

Best Movie
Spotlight
Tässä kategoriassa kisa oli kova. Lopulta päätös jäi Roomin ja Spotlightin välille. Miksi Spotlight voitti? Erillistä ohjauskategoriaa minullahan ei Lozenge Awardseissa ole, joten joudun katsomaan elokuvia tässä kategoriassa enemmäkin kokonaisuutena. Spotlight on ennen kaikkea osiensa summa - jokainen ratas on täydellisesti öljytty ja elokuva toimii niin hyvin, koska se on hiottu. Room puolestaan, vaikka täydellinen elokuva ja jopa enemmän, kärsii vähän koruttomuudestaan nyt tätä palkintoa päätettäessä. Tämä on siksi katkeransuloista, sillä en olisi halunnut nähdä Roomia edes mitenkään toisenlaisena.

Best Costume Design
The Dressmaker
Nyt voin paljastaa, että ainoa syy, miksi halusin tänä vuonna uuden kategorian puvustukselle, oli juurikin leffa The Dressmaker. Jo arvostelussa korostin sitä, kuinka typerää on ollut jättää leffa täysin kansainvälisten elokuvapalkintojen (lue: yhdysvaltalaisten) huomiotta, sillä tässä on ehkä kaikkien aikojen paras puvustus - niin vahvasti se jo nimessä ja juonessa tulee esille.

Best Villain
Ryan Guzman :: The Boy Next Door
Ei ehkä kaikkien kuppi teetä, mutta itse pidin The Boy Next Dooria erittäin vahvana, viihdyttävänä jännärinä, jonka juonenkäänteitä sai oikeasti jännittää sormet suussa. Elokuvan teki erityisen vakuuttavaksi Ryan Guzman rohkealla roolisuorituksellaan, jossa loistavasti tulkitsee sen psykologisuuden sellaisen sairauden taustalla kuin sosiopatia.

The Biggest Disappointment
Woman in Gold
Tähän valintaan päädyin, koska muista leffoista vähän uumoilinkin, että en tulisi niistä pitämään. Brooklyn vaikutti jo trailerinsa perusteella niin pureskellulta kauralta ja Mad Max: Fury Road lähtökohtaisesti kuulostaakin sellaiselta pölyiseltä takaa-ajolta, joka ei minua alkuunkaan kiinnosta. Syy, miksi ne ehdokkuudet kuitenkin saivat, oli se, että muu maailma jostain syystä villiintyi näistä leffoista tarpeettomiin mittalukemiin asti ja siinä on allekirjoittaneella ollut pään raapimista. Mutta Woman in Gold oli suoranainen pettymys. Se kuulosti niin mun leffalta. Helen Mirren+vahva naispääosa+mielenkiintoinen juoni - mutta ei. Sen sijaan se onkin latistettu karikatyyri, yliteatraalinen ja kuorrutettu - eikä se edes ole rationaalisesti toimiva.


Most Underrated Performance
Joan Allen :: Room
Ylipäänsä Joan Allen on vaarallisen aliarvostettu näyttelijä, eikö?


Best Performance by an Actor in a Leading Role
Karl Glusman :: Love
Mitä? Vannoutunut Leo-fani ei valitsekaan hänen ylistetyintä roolisuoritusta vuoden parhaimmaksi? Rasti seinään. Vaikka Leo olikin vaikuttava ja Oscarinsa arvoinen, täytyy minun nyt alistua ja myöntää totuus: ei ollut hänen parhain roolisuorituksensa. Hänen ei tarvinnut juurikaan kehittää luonnetta hahmolleen, vaan pelkkä eleillä näyttely riitti aika pitkälle - ja sen hän tekee hyvin. Mutta huomattavasti mielenkiintoisempi roolisuoritus tulee nuorelta Karl Glusmanilta, joka luo hienoja sävyjä hahmoonsa. Hänellä on vaikea päärooli, josta hän selviytyy rohkeudella - pakostakin ottaen huomioon elokuvan eksplisiittisyyden - mutta hienoimpana koin ratkaisun tuoda mukaan jopa piirteitä, jotka eivät ole kaikki samaistuttavia - ts. hän esittää virheellistä hahmoa ja se tekee hänen tulkinnastaan aitoa. Äärettömän monipuolinen roolisuoritus.


Best Performance by an Actor in a Supporting Role
Emory Cohen :: Brooklyn
Yleensä (ja sanon tämän nyt tuhansia ja taas tuhansia romanttisia pätkiä katselleena hulluna) rakkaudenkohdetta esittävät miehet ovat laiskoja. Heiltä ei yleensä vaadita paljoa. Kunhan ovat komeita ja hymyilevät vienosti, niin kyllä siinä valtaosa naisista jo osaa kuvitella unelmiensa miehen niiden silmien taakse (lue: Richard Geren kaikki roolisuoritukset). Miksi koinkin Cohenin roolityön lumoavaksi ja vuoden parhaimmaksi, oli koska hänen roolinsa ei vaatisi häneltä paljoa, mutta hän on valmis näyttämään mistä on tehty. Hän tekee hahmostaan sympaattisen, miellyttävän, persoonallisen, rakastuneen (ei siis vain niin, että ainoastaan nainen rakastuu mieheen, vaan myös mies rakastuu naiseen).

Best Performance by an Actress in a Leading Role
Brie Larson :: Room
Ollaanpas nyt rehellisiä, olisin voinut palkita kenet tahansa ehdokkaistani. Blanchett olisi ansainnut voiton ihan kummalla tahansa roolillaan. Syy, miksi Larsonin kuitenkin halusin nimittää tähän erikseen on, koska en usko, että kaikki varmastikaan tajuavat Larsonin roolisuorituksen painoa. Useimmat varmasti näkivät nuoren Tremblayn nerokkuuden ja pitivät Larsonin työtä itsestäänselvyytenä. Haluaisin kuitenkin huomata, että Tremblaylla on paljolti Leonardo DiCaprio Revenantissa-tyyppinen rooli, joka on tietysti vaikuttava, mutta ei loppujen lopuksi vaadi kovinkaan paljon työtä hahmon persoonallisuuden ja moniulotteisuduen kuvaamiseksi. Se on nimittäin Larsonin roolihahmo tässä elokuvassa, joka on tarinan emotionaalinen lataus. Hänen kauttaan näemme sen trauman, jonka nämä hahmot ovat kokeneet. Osaltaan tuntuu myös, että Larson on kuin nakutettu roolissaan, sillä hänessä on sellaista korutonta aitoutta, jota vastaan on loistava peilata karujakin kohtaloita.

Best Performance by an Actress in a Supporting Role
Rachel McAdams :: Spotlight
Lyhyesti: Rooney Maran työ jakaantuu kahtia, sillä Blanchett kantaa osan painosta, Stewartin roolissa suuremman työn tekee käsikirjoitus ja nerokkaat vuorosanat ja samoin Vikanderin. Winsletin olisin voinut palkita, jos olisin vain vähän enemmän tykännyt itse leffasta. Muutenkin koen, että vaikka hän ehdokkuuden saikin, niin McAdams ei ihan sitä huomiota saanut, jonka ansaitsi. Haluan nimittäin korostaa, että ainakin kuvittelisin hiljaisen näyttelemisen olevan vain niin paljon vaikeampaa kuin huutonäyttelemisen. McAdams onnistuu luomaan täydellisen roolisuorituksen repliikkiensä vähyydestä huolimatta.

Oscar Snub
Idris Elba :: Beasts of No Nation
No onhan se!

Best Script
Tie: Clouds of Sils Maria, Inside Out, Ex Machina, The End of the Tour, Spotlight
Nössö ratkaisu, tiedän. Mutta enpä muista juuri toista vuotta, kun olisi ollut näin monta väkevää käsikirjoitusta.

Inspiration Award
Domhnall Gleeson
Katsokaa lapset! Näin sitä tehdään läpimurto! Etkä tarvitse siihen yhtäkään juoruartikkelia sinusta, tai alastonkuvaa tai supersankarielokuvaa. Kunhan teet työsi hyvin, niin sinut voidaan joku vuosi palkata ei vain yhteen, ei vain kahteen, ei vain kolmeen, vaan jopa neljään Oscar-ehdokkuuksia keränneeseen leffaan. Ni!

Career Sidestep
Jason Segel :: The End of the Tour
Tämä nyt oli vain niin suuri järkytys. Vielä elokuvaa katsoessanikin tuhahtelin itselleni, että miten hemmetissä muka minua lukuisilla aiemmilla roolisuorituksillaan jopa ärsyttänyt Jason Segel voisi muka olla hyvä!? No oli hän. Ja kun minä sanon näin, niin sen on pakko tarkoittaa jotain.


Actually Funny
Jennifer Aniston :: She's Funny That Way
Elokuvahan on ihan p*ska. Lopussa Quentin Tarantino hyppää ruutuun ja nappaa elokuvan päähenkilön mukaansa. Oikeasti. Kertoo jotain elokuvan tasosta. Mutta sen pelastaa aina niin karismaattinen Jennifer Aniston. Tässä hän jatkaa Kaameat pomot-leffoista hyväksi todetulla linjalla, vähän kovemman luokan huumorin hahmolla. Ja minä nauroin ääneen. Hänen terapeuttinsa vain on niin hävytön.

Best Cinematography
Ed Lachmann :: Carol
Vieläkin ihmettelen miten hän sen teki. Toki loistava ohjaaja Todd Haynes varmasti auttoi, kuten myös hyvä kässäri ja näyttelijät, mutta Lachmannin tyyli on niin koristeellista, mutta ei silti ammu yli. Tämä nyt on ainakin leffa, josta visuaalinen maailma jää mieleen.

Best Score
Carter Burwell :: Carol
Oih ja voih! Harvoin edes jää leffojen soundtrackit (hyvällä tavalla) mieleen. Yleensä ne ärsyttävät. Siitä kertoo jotain myös se, että viittä ehdokasta en tältä vuodelta millään saanut kasaan tämän kategorian ehdokkaisiin. Mutta tätä Carolin soundtrackia on tullut leffan nähtyään kulutettua toooodella paljon! Se on vain niin kaunis!



Best Ensemble
The Cast of Spotlight
Aivan pienimmissäkin osissa olleet ovat järkyttävän loistavia. En edes pysty erittelemään jokaista näyttelijää, joka saa tilaisuuden näyttää taitonsa tässä. Ja silti kukaan ei hypi yksinomaan estradille. Tämä on nimenomaan ensemble-näyttelemistä, jossa näyttelijät työskentelevät hyvin yhteen. Toista yhtä hyvin toimivaa näyttelijäkokoonpanoa ei varmasti koskaan tule enää vastaan.



...=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...