01 kesäkuuta 2016

Isänmaan puolesta, 1. tuotantokausi

Homeland ei ole suinkaan paras tv-sarja, jota olen nähnyt. Siihen on myös syy, miksi olen nyt vasta löytänyt tieni sen pariin. En tiedä olenko täysin kohdeyleisö amerikkalaiselle patriotismin julistamiselle. Olen kuitenkin hiljattain kyllästynyt odottamaan Netflixin isojen herrojen päätöksiä siitä, koska saan jonkun The Blacklistin kolmannen kauden tai Downton Abbeyn kuudennen kauden katsottavakseni. Siksi Homeland oli nyt hyvä ottaa katsantaan, sillä siitä löytyy peräti neljä kautta The 'Flixistä, joten ei tarvi paljon odotella seuraavia jaksoja.

Roolistaan Emmy-palkittu Claire Danes esittää CIA-agentti Carrie Mathisonia, jonka pääasiallinen tehtävä on estää al Qaida-terroristiryhmittymän johtohahmon, Abu Nazirin, aikeet Yhdysvaltoihin. Carrie saa lähteiltään vihiä, että amerikkalainen sotilas olisi käännytetty terroristiksi ja kun kahdeksan vankeusvuoden jälkeen, kenraali Nicholas Brody (myöskin roolistaan palkittu Damien Lewis) löydetään Irakista, nousee Carrien epäilykset. Harmi vain, muu maailma on täysin valmis ottamaan vastaan takaisin Yhdysvaltoihin sotasankarin ja amerikkalaisen toivon ruumiillistuman. Hänkin roolistaan palkinnon jos toisen napannut Mandy Patinkin esittää Carrien työkaveria, Saul Berensonia. Deadpool-tähti Morena Baccarin on Nicholas Brodyn vaimo ja hänkin jokusen ehdokkuuden osastaan saanut. Myös The Blacklist-tähti Diego Klattenhoff esiintyy sarjassa.

Pidin käsikirjoitusta puutteellisena. Inhosin sitä, miten hahmojen yksityiselämät olivat lähinnä ajantäytettä niille jaksoille, kun työrintamalla ei tapahtunut mitään. Myöskin kauden alkujaksosta kuluu suuri osa hahmojen esittelemiseen ja sitten kun sitä aikaa tarvittaisiin hahmojen läpikäymiseen, onkin se hutaistu läpi myöhemmillä jaksoilla. Kun Nicholas Brodyn motiiveista selviää yksi henkilökohtainen koettelemus, on se vain yhden jakson mittainen ja siksi tuntuu päälleliimatulta ja hutaistulla ja löyhältä ratkaisulta - että katsoja ei ihan usko tämän yksittäisen tapahtuman olevan syy Brodyn käytökseen. En myöskään pitänyt siitä, miten Brodyn perhe on kuvattu. Vaimo on tyypillinen kotona nalkuttava edustusvaimo ja teini-ikäinen tytär kiukutteleva angstipussi.

Sarjan idea on kuitenkin hyvä. Sillä on toimivat päähahmot (Danesin ja Lewisin muodossa) ja heidän vastakkainasettelunsa tarjoaa kaikista eniten viihdyttävää sähköisyyttä ja skismaa. Muutenkin jaksot ovat todella viihdyttäviä, tämä on kuin psykologista leikkiä siitä, mitä katsoja tietää ja ei tiedä. On sinänsä vaarallista rueta leikkimään tälläisillä arvoilla kuin nationalismi ja terrorismi ja isänmaallisuus ja oikeudenmukaisuus, sillä usein tulkinta näistä teemoista on hyvin paatoksellista ja/tai yltiöpatrioottista. Pidin kaikista eniten siitä, että tässä terroristeja ei ole kuvattu kuin terroristeinä ollenkaan.. Ja minähän olen täysi cliffhanger-hullu, että jos jakso sellaiseen päättyy, niin pakkohan se on seuraavakin nähdä ja niin edelleen.



...=)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...