21 toukokuuta 2016

Phil Spector, syytön vai syyllinen? (Phil Spector)


Eilen kanavia selatessani sattumalta satuin huomaamaan, että Yleltä tuli tälläistä.

Tämä tv-leffa oli ehdolla kasaan Emmy-palkintoja, kuten Helen Mirrenille ja Al Pacinolle näyttelijäsuorituksista. Sen lisäksi, että pääosaan on saatu yhteen näyttelijöiden painavimmat veteraanit, on elokuvan ohjannut ja käsikirjoittanut amerikkalaisen kulttuurikentän legenda, David Mamet. Tämän miehen krediitit ovat loppumattomat, Pulitzer-palkintoja, Oscar- ja Tony-ehdokkuuksia, näytelmiä, elokuvia... Kaikkein parasta siksi onkin, että tämä leffa tuntuu niin teeskentelemättömältä, koruttomalta ja rytmikkäältä.

Al Pacino on legendaarinen musiikkituottaja Phil Spector, joka joutuu oikeuteen nuoren tytön murhasta. Helen Mirren on hänen puolustusasianajajansa (Jeffrey Tambor) konsultti, joka lopulta ottaa tapauksen omiin käsiinsä. Tambor on tehnyt nimeä itselleen tv-sarjassa Transparent, josta onkin napannut palkinnon jos toisenkin. Myös tässä, hän on vakuuttava.

Oikeussalidraamaahan tämä on. Valtaosa elokuvasta kuluu tapauksen valmistelussa ja Mirrenin ja Pacinon hahmojen sähköisen suhteen kuvaamisessa. Ja voi pojat, kyllä he parastaan antavatkin. He ovat täysin synkassa keskenään ja reagoivat niin kuin näyttelijöiden kuuluukin. He näyttelevät yhteen. Ei heiltä muuta kuin täydellisyyttä voikaan odottaa.

Tässä ei kyllä turhia laverrella, elokuva alkaa heti ja katsoja sysätään heti tapauksen keskelle ja tietoa tulee vähän liikaakin, mutta se pitää katsojan hereillä ja saa kinnostumaan aiheesta, että minnes tässä nyt kuljetaankaan. Mamet'n äänen kyllä kuulee elokuvan tekstissä. Sitä on paljon ja se on iskevää. Tässä päästään nyt jo draaman syvempiin kerroksiin. Eritoten siksi, että hahmot ovat kirjoitettu älykkäiksi, heidän puheensa ja heidän kielensä on hiottua, ajateltua. Tälläistä tekstiä ei nykykirjoittajilta juuri enää löydy.

Juuri yksi päivä ajattelin, kuinka kauheaa olisi olla kuuluisa. Niin paljon kuin sitä ihannoidaankin ja niin paljon kuin se ihmiselle varmasti antaisikin, en tiedä olisinko itse valmis hyppäämään ihan tuosta noin vain, kelkkaan mukaan. Jokainen virhe jonka teet, jokainen asia, jota kadut, olisi kenen tahansa luettavissa wikipedia-sivultasi. Ihmiset jotka haluaisit jättää taaksesi tietäisivät kuka sinä olet ja sinä olisi jatkuvasti heidän silmiensä alla. Erityisen hienosti tämä elokuva kuvaa aiheensa; kuuluisuuden hinnan, yksityisyyden turvan puuttumisen kauheuden ja ennakkoluulon. Tietenkin myös sen mielenkiintoisen tapauksen, jossa oikeudenmukaisuus on kyseenalaista. Pidin tästä paljon.



...=)

5 kommenttia:

  1. Kuuluisana olo olisi karmeeta. Kaikki tuntis apinan, mutta apina itse ei ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin xD
      Mitkä olisi mahdollisuudet tutustua johonkin puhtaalta pöydältä - olemattomat. Siksi tavallaan ymmärtääkin, miksi monet julkkikset puuhaavat vaan keskenään...

      Poista
  2. Tambor on kyllä laatuesimerkki 'it's that guy' -näyttelijöistä. Takuuvarman ammattitaitoinen ja monessa mukana, mutta julkimona aika näkymätön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Todella virkistävää tälläiset näyttelijät, jotka keskittyvät työhönsä xd

      Poista
    2. Jees, mitäpä sitä ulkoelokuvallisissa yhteyksissä naamaansa kuluttamaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...