23 toukokuuta 2016

Kaikkien aikojen parhaat roolisuoritukset

Olen pähkinöinä kaikenlaisiin listoihin. Erityistä herkkua on listat elokuvista ja näyttelijöistä - mitenkäs muuten... Olen itse pitänyt pienimuotoista taukoa elokuvien ja näyttelijöiden listaamisesta (jotain, mitä tein paljonkin vielä vähän aikaa sitten), sillä olen tullut siihen lopputulokseen, että enää en esimerkiksi elokuvista pystyisi erottelemaan kaikkein parhaimpia. Syy, miksi tälläisen listan näyttelijäsuorituksista olen kuitenkin nyt veistänyt, on että haluan verestää muistojani näistä ikimuistoisista kohtauksista, jotka helposti uppoavat siihen valtavaan suohon, mitä on hienot roolisuoritukset. Tämä on siis jonkinlainen epätoivoinen huuto tyhjyyteen, että jos jotain, niin nämä!

...
________________
...

Koska tehtävä on mahdottoman luokkaa, jouduin pilaroimaan itselleni erittäin vankat teräspalkit, joita säännöiksi tai kriteereiksi voisin nimittää. 


  • En halunnut, että vain kaikista teatraalisimmat ja vahvimmat roolisuoritukset erottuvat edukseen - siksi karsin ne välittömästi pois ja valitettavasti esimerkiksi kaikki Jake Gyllenhaalit, Nightcrawlereista tai Jennifer Anistonit Cakeista joutuivat listan ulkopuolelle. 



  • Jos koin, että ohjaajan ääni oli suurempi elokuvassa, kuin näytteljöiden - en voinut arvioida näytteljöitä täysin objektiivisesti, sillä mistä siinä kohtaa erottaa, kumpi siinä työn tekee? Esimerkiksi kaikki Anne Dorvalit Mommyista tai Karl Glusmanit Loveista joutuivat listan ulkopuolelle. 



  • Tällä kertaa yritin pitää listan myös poissa sellaisista roolisuorituksista, joista sanotaan, että minun pitää pitää. Koska sellaisethan roolisuoritukset eivät tälläistä listaa olemassaolonsa validifioimiseksi tarvitsekaan. Esimerkiksi kaikki Jennifer Lawrencet Unelmien pelikirjoista tai Al Pacinot Kummisedistä joutuivat listan ulkopuolelle. 



  • Tämä on myös lista näyttelijäsuorituksista, ei näytteljöistä - siksi karsin suoralta kädeltä pois myös sellaiset näyttelijät, joilta on mahdotonta valita parasta roolisuoritusta. Esimerkiksi kaikki Cate Blanchettit tai Leonardo DiCapriot joutuvat täten kärsimään paremmuudestaan. 


Itse asiassa myös sellainen näyttelijä kuin Michael B. Jordan ei tällä kertaa mahtunut mukaan, sillä olen alkanut kunnioittaa tätä näyttelijää huomattavasti viime aikoina, mutta hänen mahtavuutensa syntyy hänen rooliensa monipuolisuudesta - ei niinkään yhden roolin syvällisyydestä.

Sanomattakin lienee selvää, että järjestystä tähän listaan ei ole pystynyt muotoutumaan

...
________________
...

Listan tunnelmoiseksi Leroy Sanchezia:



Dowd tarjoaa oppitunnin hahmokaaren luomisesta. Hän valaa roolisuoritukseensa syvyyttä pitkin elokuvaa, mutta finaalikohtauksessa hänen tekemät ratkaisunsa vasta valaistuu katsojalle.

Tämä roolisuoritus pääsi listalleni, koska se on yksi tapauksista, jolloin tuntuu, että hahmo ja näyttelijä ovat yksi sama. Kuin hänet olisi luotu tähän rooliinsa. Hän on toisin sanoen uskottava ja luonnollinen.

Täydellinen esimerkki vähäeleisestä näyttelemisestä, joka on kuin näkymätöntä. Hiljaisia roolisuorituksia on huomattavasti vaikeampi valaa kuin äänekkäitä, yliampuvia.

Ikimuistoinen Diane Lane. Hän maalaa vahvoilla vedoilla, kauniisti ja tekee jokaisesta kohtauksesta yhtä henkeäsalpaavan.

Hänet voisi helposti tuomita teatraaliseksi tai imitoimiseksi, mutta mitä tapahtuu pinnan alla, hänen silmissään elokuvan herkimmissä kohtauksissa, saa hänet omasta mielestäni tekemään yhden kaikkien aikojen parhaita roolisuorituksia.

En edes pidä Jason Segelistä. Mielestäni hänen komeediset roolinsa ovat ällöttäviä. Mutta miten hän katsoo Jesse Eisenbergin esittämää toimittajaa, samalla halveksuen, samalla ymmärtäen, on käsinkosketeltavaa.

En usko, että Renner muistuttaa hirveästi esittämäänsä omaa moraalikoodia seuraavaa rikollista Bostonin syrjäkaduilta, mutta hän myy meille tämän kohtalokkaa hahmon koskettavasti.

En tiedä päätyisikö Hill listalleni, jos hänen uransa olisi täynnä samanlaisia roolisuorituksia, mutta koska hänen silmistään tälläinen näytteleminen on ennenkuulumattoman arvaamatonta, on hänen vaikutuksensa valkokankaalla sitäkin vaikuttavampaa.

Joskus samassa elokuvassa vain kaksi ihmistä sattuu tekemään yhtä täydelliset roolisuoritukset sekä yksin että yhdessä. Tätä voisi kutsua jopa yhdeksi roolisuoritukseksi, sillä niin hyvin he peilaavat toisiaan.

Metatasoilla on merkitystä. Liekö olisin kiinnittänyt edes huomiota tähän arkiseen toimistovirkailijaan Lee Danielsin Precious: Based on the novel "Push" by Sapphiressa, jos sitä olisi näytellyt joku muu kuin hahmon vastakohta, suurena diivana sekä ihastuttanut, että ärsyttänyt Mariah Carey

Sanat eivät yksin riitä kuvaamaan sitä näyttelemisen tasoa, jonne sekä Schoenaerts että Cotillard ylettyvät tässä Jacques Audiardin ylistetyssä Cannes-draamassa. Mikä tekee siitä vielä vaikuttavampaa on, että heitä on kaksi samassa elokuvassa.

Lähtökohtaisesti Oscar-ehdokkuuksista ja palkinnoista valittaminen jälkikäteen on turhaakin turhempaa, mutta jos jostain saisi veto-oikeuden, olisi se Fassbenderin saattaminen kultaisen miehen luo tästä ikonisesta roolisuorituksestaan, josta kukaan sen nähnyt ei varmasti pysty toista sanaa urputtamaan vastaan.

Yksi ainoa kohtaus elokuvassa vakuutti minut tämän miehen äärettömän syvällisestä tunnelatauksesta näyttelijänä. Hän seisoo rannalla tyttärensä (Evan Rachel Wood) kanssa ja selittää tälle, miksi jätti tämän, miksi ei pitänyt tästä huolta. "I'm an old, broken-down, piece of meat"Hyytävää näyttelemistä.

Kun puhutaan, että näyttelijä näyttelee silmillään (enkä pidä siitä sanonnasta, sillä sen arvioiminen on niin subjektiivista ja abstraktia), mutta kukaan ei pysty kiistämään, etteikö Silvermanin pysähtynyt katse tässä elokuvassa kuvastaisi täydellisesti tämän hahmon kohtaloa masennuksen kourissa.

Elokuvahistorian nerokkain ratkaisu on ollut tuoda möröt pois varjoista ja tehdä tarinoiden antagonisteista ihmisiä. Se kiteytyy loistavasti Swintonin roolisuoritukseen elokuvassa Michael Clayton.


*loppuun tyypilliset kliseet, siitä, että tämä lista on hetken tuote, ei missään nimessä validi, eikä sitä tule ottaa absoluuttisena totuutena. Nämä ovat roolisuoritukset, jotka halusin tänään valaista kirjoituksellani.





8 kommenttia:

  1. Sama kohtaus The Wrestleristä romahdutti minutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että joku on kyllä kirjoittanut hienot muutamat rivit monologia, mutta ne ovat Rourken itsenäs kynästä ja sen kyllä huomaa. Hän lataa sen jokaista pilkkua myöten täyteen tunnetta. Muutenkin elokuva on hieno - ikuisesti mieleeni on syöpynyt näky rajusta Rourkesta ja tämä vankasta kehosta istumassa jonkun ala-asteen luokkahuoneen pienellä lapsen tuolilla showpaini-vaatteissaan. Aronofsky osaa luoda aina hienon visuaalisen maailman hahmoilleen, joka kuvastaa aina heidän tunnetilojaan. The Wrestlerin maailma on likaisenruskea, jotain jossa et haluaisi itse elää, täynnä katumusta ja menetettyjä mahdollisuuksia - vain muistoja kirkkaammista väreistä.

      Poista
  2. Tässä oli hävettävän monta roolisuoritusta, jota en todellakaan ole nähnyt! Ja hienoa, että rankkasit pois monia "itsestäänselvyyksiä". Kiitokset, tähän voi palata sitten myöhemmin ikään kuin muistilappuna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla. Luit tän just niinku tarkotinkin. Että vähän pitäisin tapetilla niitä hieman tuntemattomiampiakin tai aliarvostetumpia. Toivottavasti poikii sinullekin antoisia kokemuksia näyttelijäsuoritusten parissa...
      <3

      Poista
  3. Yhdyn aiempiin kommentteihin. Hyviä valintoja siinä mielessä, että en ole montaakaan näistä edes nähnyt. Nosti siis heti mielenkiinnon tutustua näihin! Ja kiva kun mukana on Rourke The Wrestlerinä, en olisi ehkä itse hoksannut nostaa tätä tällaiselle listalle, mutta onhan se vain erinomaisen koskettava roolisuoritus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Nyt kun ajattelen, niin itse asiassa todella monessa Aronofskyn elokuvassa on aivan visionäärisiä roolisuorituksia. Onkohan hänellä joku taito hyödyntää näyttelijöidensä aivan ydintä. Esimerkiksi Black Swan on täynnä loistavia näyttelijäsuorituksia.

      Poista
  4. Todella mielenkiintoinen listaus :) Harmi vain kun ainoa itse näkemäni näistä elokuvista ja suorituksista on tuo Fassbender Shamessa. Se oli kyllä mielenkiintoinen, jollain tavalla vähäeleinen mutta samalla niin paljon kertova roolisuoritus; hienosti rakennettu ja toteutettu hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen näkemisestä on itse asiassa jo niin paljon aikaa, että en edes täysin muista mikä teki hänestä niin hyvän, mutta tule ikuisiksi ajoiksi muistamaan, että täydellisen luokkaa se oli. Harvoin on ollut niin pitkään elokuvan jälkeen vaikuttunut yhdestä roolisuorituksesta pystymättä edes liiemmin erittelemään mistä siinä niin paljon piti.

      Kiitos sinullekin :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...