24 huhtikuuta 2016

Lucy (Lucy)

Tajuttoman kaunis elokuva.

Scarlett Johansson on loistava valinta päärooliin, sopivan hukassa olevana naisena. Mutta mikä on ratkaisevaa hänen roolityössään on, että hän tuntuu olevan tietämätön juuri oikeista asioista. Morgan Freeman on loistavaa vastapainoa, sillä hänen uskottava äänensä ja olemuksena tuntuu olevan perillä kaikesta maailmankaikkeudessa. Sitten onkin hauskaa, kuinka tämä asetelma rikotaan, kun Johanssonin Lucy onkin niin syvässä yhteydessä kaikkeuden ytimen kanssa.

Lucy on nuori nainen, joka joutuu tahtomattaa osaksi huumemaailmaa ja sitä kautta saa hyödynnettyä aivojensa maksimikapasiteetin. Elokuva perustuu teoriaan siitä, että ihminen käyttäisi vain 10 % aivokapasiteetistään. On ihan mielenkiintoista kyllä pohtia, että millainen olisi suuremman tajunnan ja todellisuuden omaavan ihmisen maailma.

Erityisesti elokuvan finaali, kaikessa absurdissa kauneudessaan on yksi hienoimpia elouvallisia kohtauksia, joita olen itse nähnyt. Jopa siinä määrin, että elokuvan tietyt virheetkin antaa anteeksi. Useasti visuaaliset kikkailut vievät tilaa elokuvalliselta kerronnalta, mutta pidin todella paljon siitä, että elokuva jopa esitti oman teoriansa maailmankaikkeuden tarkoituksesta ja vielä pystyi kuvittelemaan sen niin havahduttavasti kuvan keinoin.

Elokuva esittää, että elämisen syy on sen muoto, jonka se sanoo olevan hetki. (Ts. hetki ajassa on elämisen tarkoitus.) Aika sitoo meidät olemassaoleviksi. Siksi pidin todella paljon elokuvan symbolisesta teemasta yhden naisen osasta maailmankaikkeuden yhtenä hetkenä ja sitä kautta kaikkina hetkinä. Sillä, kuten kulunut sanonta kertoo: tämä hetki on ikuisuus.

Elokuvan kyllä huomaa Luc Bessonin käsialaksi. Jälleen yksi takaa-ajo Pariisin keskustassa... Paikoin elokuva myös sortuu selittelemään liikaa itseänsä ja nämä vähän liiankin "scifit" ratkaisut ovat valitettavasti vähän tönkköjä.

Mutta silläkin riskillä, että paljastan elokuvan loppuratkaisun sitä näkemättömälle ja että toistan taas itseäni: elokuvan finaali, jossa Lucy on saavuttanut aivokapasiteetistään 100 % ja hän on siirtynyt "kaikkialle"; hän on kivikaudella, alkuräjähdyksessä, toisessa maailmansodassa, sinun kännykässäsi, muistitikullasi ja hänestä on jäljellä enää korkokengät ja mekko - symboli yhden naisen osasta ikuisuutta; hän on siinä, ei missään ja kaikkialla. Kaunista.


#elokuvahaaste2016 (8. Elokuvan kannesta voi tehdä elokuvanaaman vrt kirjanaama)








6 kommenttia:

  1. Täytyypä ottaa ohjelmistoon, kun on jostakin syystä jäänyt tämä täysin väliin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, mutta en ehkä kaikille. Elokuva on aika vaikeasti tajuttava...

      Poista
  2. Tämä elokuva kuulosti jo elokuviin tullessaan todella mielenkiintoiselta ja tekstisi sai innon Lucyn näkemiseen kasvamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä elokuva ei kyllä hevillä ainakaan unohdu. Valitettavasti joskus hyvätkin elokuvat pääsee livahtamaan mielestä, mutta näin kaunis, aisteja hellivä elokuva, joka vielä antaa älyllistä purtavaa on unohtumatonta!

      Poista
  3. AAA! Tää on hyvä! Taisin rankata ilmestymisvuotensa top 10 parhaimman joukkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JES! Joku, kuka ymmärtää! Valitettavan monta kommenttia ja arvostelua leffan nähtyäni luin, jotka leimasivat elokuvan vähänkin syvällisempään suuntaan itsensä leimanneet ajatukset heti liian korkealentoisiksi. Ihanaa, että voin jakaa kokemuksen elokuvan ainutlaatuisuudesta kanssasi!! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...