05 huhtikuuta 2016

I Smile Back (I Smile Back)

Olen miettinyt hiljattain syitä ja seurauksia. On varmasti luonnollista ihmiselle hahmottaa maailma syiden ja seurausten lainalaisuuksien mukaan. Näin havainnoimme ympäröivää luontoa ja tapahtumia. Samalla lailla pyrimme myös selittämään ihmisen käyttäytymistä. Jos on seuraus, sillä on syy. Masennus ei ole seksikäs aihe elokuvalle. Ihminen, joka kärsii syvästä masennuksesta tai eksistentiaalisesta ahdingosta, jonkinlaisesta tyhjyydestä, ei pysty vastaamaan kysymykseen "miksi?" Masennukseen ei tehoa parane pian-kortit. Samalla lailla olisi siitä kertovan elokuvan tyhmää redusoida viesti jääkaappimagneetiksi kehystettävään muotoon. Tämän elokuvan suurin vahvuus onkin sen loppu, joka ei ole mieltäylentävä.

Stand-up-koomikkona tunnettu Sarah Silverman debytoi dramaattisessa pääroolissaan kotiäitinä ja vaimona esikaupungissa, joka kamppailee monien riippuvuuksien, kuten alkoholismin ja huumeriippuvaisuuden kanssa ja samaan aikaan yrittää löytää itseään äidin roolista sekä pyrkii olemaan pettämättä rakastavaa aviomiestään.

Nostan hattuani elokuvantekijöille, että he lähtivät tekemään hahmokuvausta masentuneesta naisesta, joka ei ole köyhä, onneton tai vaikeuksissa - toisin sanoen ei ole elinolosuhteidensa vanki. Tälläinen syy-seuraus-tulkinta olisi jopa tylsää. Nyt, kun Silvermanin esittämän Laney Brooksin elämässä on kaikki näennäisesti hyvin, on elokuvan pohdinta huomattavasti hyytävämpää.

Silverman on itsekin sairastanut masennusta. Hän kuvailee sitä, kuin koti-ikäväksi, vaikka olisit kotona. Ensimmäinen hänen masennustaan hoitanut terapeutti hirtti itsensä. Vuosia hän oli koukussa vain lääkkeisiin, mutta hän on selviytyjä. Silti, kun katson hänen pysähtyneitä silmiään tämän elokuvan ensimmäisissä kohtauksissa, sen näkee. Sen vain tietää. Samaa syvällisyyttä hän valaa kohtauksiinsa pitkin elokuvaa. En tiedä, mitä tämä filmi edes olisi ilman Silvermanin hillittyä, uskottavaa, pelottavaa roolisuoritusta. Elokuvan ja Silvermanin roolisuorituksen vaikuttavuuden takia, päätin tutkia vähän syvemmälle masennuksen luonnetta ja niin ikään syitä. Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kuvailee, että suhteellisen vakavastakaan masennustilasta kärsivä henkilö ei aina etenkään lyhyempien tapaamisten yhteydessä vaikuta kovin masentuneelta. Siksi Silvermanin roolityö on myöskin niin mielenkiintoista, sillä hän esittää hahmostaan myös valoisampia puolia eikä missään vaiheessa oikein sorru marttyyriyteen.

I Smile Back on myös omalla tasollaan kovilla kierroksilla kulkeva jännityselokuva. Laneyn täydelliseltä vaikuttava elämä on jyrkkä vastapaino hänen itsetuhoiselle käyttäymiselleen. Valtiotieteen tohtori Jukka Tontti on tutkinut masennusta yhteiskunnallisena ilmiönä. Hänen mukaansa yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa [kuten Suomi, Yhdysvallat ja muut länsimaat] jokainen on vastuussa omista tekemisistään, myös epäonnistumisistaan. On jatkuva paine selviytyä ihmissuhteiden, työn, omien pyrkimysten ja tarpeiden, tunteiden, lapsuuden ja kanssaihmisten asettamien odotusten ristivedosta niin, että pärjäisi, tuottaisi ja kehittyisi – menisi koko ajan eteenpäin. Kun sitten odotukset eivät toteudu, tulee halu vetäytyä, hakea omaa aikaa ja pysähtyä. Kun tähän ei ole mahdollisuutta, ihminen masentuu. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino.

Arvostelussa käytetyt lähteet:
{terveyskirjasto.fi}
{wikipedia.org}
{Lääkärilehti}
{npr.com}


#elokuvahaaste2016 (31. Elokuva, jossa päähenkilö kamppailee sairauden kanssa)





...=)





6 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, pitääkin katsastaa! Mielestäni hyvää kuvausta vaikeasta masennuksesta oli myös Trierin Melancholiassa. Helen-elokuvassa Ashley Judd veti aika rankan masennusroolin, mutta ei ehkä elokuvakokonaisuutena ollut niin laadukas.

    Tuli mieleen tuosta Tontin toteamuksesta, että masennus on luonnollinen selviytymiskeino Nietzschen sitaatti itsemurhan ajatuksen lohdullisuudesta. Ja kuinka sen ajatuksen avulla pääsee yli monen synkän yön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kivaa pohdintaa (SYNKÄSTÄ aiheesta). Melancholia kiinnosti minua todella paljon, mutta valitettavasti minulla se jäi vähän puolitiehen, kun yht'äkkiä hypättiin jonnekin avaruuteen ja meikäläinen auttamattomasti heilahti pois kärryiltä. Olen kylläkin harkinnut sen aloittamista uudelleen.

      Elokuvakokonaisuudesta puheen ollen... Tykkään, kuten arvata saattaa, tietysti myös lukea elokuva-arvosteluja ja monesti luenkin juuri katsomistani elokuvista montakin arvostelua ennen kuin arvostelen sen itse. (joskus tosin en pysty lukemaan muiden mielipiteitä, ennen kuin olen saanut omani muodosteltua arvosteluksi). Tällä kertaa luin muiden arvosteluja tästä leffasta ennen kuin arvostelin sen itse. Valtaosa arvosteluista kehui Silvermanin työtä, mutta haukkuivat juurikin elokuvakokonaisuutta. Se sai minut miettimään, että ehkä masennuksesta ei vain saa sellaista "elokuvakokonaisuutta", kuin mitä voi muunlaisilta elokuvilta vaatia. Ja juuri tässä arvostelussa yritinkin myös pohtia sitä, että voiko tälläiseltä elokuvalta vaatia syitä ja seurauksia ts. liikaa selittävyyttä. En tiedä...

      En ole oikein koskaan itse asiassa omaksunut Nietzschen ajatuksia "niinä parhaina". Omia suosikkifilosofeja on Platon ja Schopenhauer. Mutta tuon ajatuksen voisin itse asiassa allekirjoittaa. Ihmiset usein suhtautuvat itsemurhaan varoen, sillä he tietenkin pelkäävät menettävänsä läheisensä itsemurhalle ja silloin tietenkin kokevat itsemurhan itsekkääksi. Itse en ole koskaan ajatellut näin. Itsekästä olisi nimenomaan, Nietzschenkin mukaan, elää mieletöntä elämää ja eikö se ole myös itsekästä toisilta sitä vaatia? Enkä nyt missään nimessä halua puhua itsemurhan puolesta, mutta toisinaan varmaan on parempi lohduttautua sillä, että kaikki päättyy aikanaan (joka tapauksessa) xD

      Poista
    2. :D joo, tuli vähän synkkä loppukaneetti. En itsekään ole mikään Nietzsche fani, mutta jotenkin tuo sitaatti on häneltä jäänyt mieleen, koska tottahan se on. Suurinta lohtua vaikeassa tilanteessa on se, että aina on mahdollisuus päästä pois. Ja juurikin ajatuksen tasolla. Ja toisaalta laajemmassa skaalassa mieleen tuli taas The Big Shortin alkusitaatti: "Everyone, deep in their hearts, is waiting for the end of the world to come." Tavallaan tämäkin on totta, jos alkaa menemään syvälle ihmisen tarkoituksesta sekä siitä oliko niin hyvä juttu, että hommasimme itsellemme tietoisuuden omasta olemisesta. :D

      Mielenkiintoista, että I Smile Back on saanut samanlaista kritiikkiä! Helen-elokuvan kohdalla, joku oli kommentoinut, että ehkä kokonaisuus jää vajaaksi juuri sen takia, että elokuva on kuvattu subjektiivisesti masennusta kokeneen ihmisen silmällä, jolloin kaikki pyörii vain sen oman pahan olon ympärillä.

      Poista
    3. Hahaa, aivan. Samalla linjalla on ajatukset ihmisen pienuudesta ja siitä kuinka lyhyt aika ihminen on kuitenkin ollut olemassa. Joskus sekin on lohduttavaa ymmärtää, että oma merkitys maailmankaikkeudessa on aika pieni ja ne omat, suurelta tuntuvat ongelmat ovat kylläkin todella, todella pieniä...

      Tuota ihmisen tietoisuutta olen miettinyt aika paljonkin. Aiheesta suosittelen katsomaan Her-nimisen elokuvan. Siinä oli lopussa minuun paljonkin vaikuttanut ajatus siitä, että ehkä ihmisenkin tietoisuus on vain esiaste.

      Harmi, kun en ole sitä Heleniä nähnyt, mutta mututuntumalta voisin veikata, että näissä molemmissa leffoissa on juuri se rasite, että tästä aiheesta on vaikea juurikin tehdä sitä seksikästä elokuvaa, joka olisi kokonaisvaltainen tai edes moniulotteinen, kun sitä masennus ei kuitenkaan ole.

      Poista
    4. Her onkin tullut katsastettua ja oli kyllä todella hyvä ja ajatuksia herättävä. Ohjaaja oli saanut maailman tuntumaan aidon futuristiselta ilman folioasuja tms. muuta överiä!

      Poista
    5. Sen johdosta itse asiassa intouduin lukemaan lisää Alan Wattsin ajatuksia. Vaikka ei mikään kaikista johdonmukaisin tai edes älykkäin filosofi, pidin erittäin paljon hänen ajatuksistaan ykseydestä ja ne muuttivat paljonkin suhtautumistani maailmaan, olemiseen ja kuolemaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...