21 joulukuuta 2015

Movie Monday #36 - Takaa-ajettu


Tämänkertainen Movie Monday-haaste on saanut minun ihmetyksen valtaan.
"Useissa toimintaelokuvissa virtaviivaiset menopelit kaahaavat pitkin katuja, pelti rytisee ja kumi palaa. Hurjat takaa-ajot eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin action-pläjäyksiin, vaan niitä voidaan ujuttaa myös draamansekaisten trillereiden joukkoon. Minkälainen on sinun takaa-ajokohtaukset top5 -listasi?"

Kiinnittääkö joku muka elokuvissa huomiota takaa-ajo kohtauksiin!? Itsellä siinä vaiheessa aivot yleensä siirtyvät jonkinlaiseen katatoniseen koomaan, jossa kaikki ympäriltäni muuttuu valkeaksi usvaksi, kunnes elokuva palaa pois geneeriseltä alueeltaan ja juoni taas jatkuu, niin sanotusti. Mielestäni, jos on nähnyt yhden takaa-ajokohtauksen, on nähnyt ne kaikki.

Siksi olenkin pöllämystynyt, että tähän pitäisi vielä taikoa jotain listaa kyseisistä kohtauksista - hyvä jos yhdenkin takaa-ajon muistaa! Käännänkin haasteen edukseni ja yhdistän siihen suurinta intohimoani: toimintakomediat!


  1. Spy - Melissa McCarthy hyppää sellaisen katollisen skootterin päälle ja lähtee kaasuttamaan, vain kaatuakseen sen kanssa muutaman metrin päähän.
  2. Tower Heist - ei varsinaisesti takaa-ajo, mutta nauraa hörähdin, kun Ben Stillerin hahmo juoksee kadulle jonkun rosvon perään ja huutaa: "ampukaa renkaisiin" ja hotellin turvamies huutaa takaisin: "Tällä vai?", puhuen tyyliin pippurisumutteestaan
  3. Fast Five - legendaarinen takaa-ajo, jossa Vin Diesel hyppää moottoritierampilta toiselle, nappaa samalla ilmasta neitosen syliinsä ja laskeutuu pehmeästi kuin tyynylle paikallaan olevan auton konepellille ja maailma on pelastettu
  4. The Heat - taas Melissa McCarthy verestää komeedisia taitojaan takaa-ajon muodossa, kun jahtaa paikallista huumediileriä (Spoken Reasons), kohtaukseen liittyy pahoinvoiva Tony Hale, vesimeloni sekä verkkoaita.
  5. Date Night - Steve Carell, Tina Fey ja soutuvene - nuff said


...=)




7 kommenttia:

  1. "Mielestäni, jos on nähnyt yhden takaa-ajokohtauksen, on nähnyt ne kaikki."

    Olet katsonut vääriä elokuvia. Toki suurin osa on samanlaista pakkopullaa, tyhjien pahvilaatikoiden läpi ajamista ja törmäilyä tyhjiä tölkkejä täynnä oleviin ostoskärryihin, mutta esimerkiksi Bullittin kuuluisa pitkä takaa-ajokohtaus on samalla tavalla balettimaista koreografiataidetta kuin jonkin Hiipivän tiikerin vaijerilennot. Aikaa, vaivaa ja näkemystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, tiedän. Nyt varmaan pystynkin katsomaan seuraavien toimintaleffojen takaa-ajokohtauksia ihan eri silmällä - yrittäen katsoa niitä kokonaisina pätkinä, jotka onnistuessaan voivat joko luoda elokuvan tai tuhota sen.

      Poista
  2. ...noir puhuu niin kuin pahvilaatikot olisivat jotenkin paha asia :O

    Piti ihan itsekin hetki analysoida, mitä mieltä olen takaa-ajoista, ennen kuin tulin siihen jännittävään johtopäätökseen, että takaa-ajot ovat hyviä, jos ne on hyvin tehty. Wow.
    Paitsi sellaisen erittelyn olen tehnyt jo kauan sitten, että kallistun paljon enemmän juoksutakaa-ajoihin kuin vaikka autokaahailuihin. Juoksussa on esteettisesti jotain todella miellyttävää - varsinkin oikein kuvattuna - ja jossei ole lapsuudessa leikkinyt hippaa jollain AUTOILLA, niin jalan pakenemiseen/jahtaamiseen on helpompi asettaa itsensä.

    En tee mitään kiveen hakattua top-vitosta, mutta mainitsen nyt joitain päällimmäisenä mieleen jääneitä. Jätän takaa-ajojen kultaisen standardin eli Kovaotteisten miesten auto vs juna -rälläilyn ihan tarkoituksella väliin.

    - Ong-bak (2003). Thaikku-leffa, joka lähtee kummasti lentoon vasta tässä sirkusesitykseksi muodostuvassa agility-kisassa. Musiikki ja välittömät replayt on kuin jostain Urheiluruudun koosteista.

    https://www.youtube.com/watch?v=VHbKb_XTz_M

    - Busterin miljoonat (1925). Jos mennään hauskoihin takaa-ajoihin, niin mennään kunnolla sinne juurille. Mykkäleffoista ja niitten nopeutetuista filmeistä löytyy vieläkin jotain, mitä on vaikea enää tänä päivänä tehdä, jollei tehdä ihan suoraa pastissia.

    https://www.youtube.com/watch?v=3Y_EMkLj4ko

    - Erittäin salainen (1981). Bond-historian takaa-ajoista voisi varmaan editoida oman kokopitkän leffansa, mutta oma ylittämätön lemppari on Erittäin salaisen laskettelujahti. Alkaa mäkihypyllä ja päättyy latoon. Sillä ei ole edes väliä, että Roger Moore keikkuu bluescreenien edessä ja antaa stunttien hoitaa loput, kun on kelkkailua, moottoripyöriä ja Bill Contin torvisektio tuuttaa.

    https://www.youtube.com/watch?v=CMDw13ncYyw

    - Point Break (1991). Keanu Reeves laukkoo Patrick Swayzen perässä tiheän naapurustomaaston läpi. Tässä jos missä ollaan juoksussa mukana eikä vain katsota vierestä.

    https://www.youtube.com/watch?v=kmvXdUaUqgA

    - Mission Impossible - Ghost Protocol (2011). Palaan takaisin pointtiin juoksemisen kauneudesta ja tää on ihan puhtaasti juuri sitä. Tom Cruise juoksemassa on tietty yks internetin suosituimpia vitsejä, mutta toistin tätä tiettyä kohtaa taannoin digiboksilta lukemattomia kertoja. Pieniin asioihin sitä hullaantuu.

    https://www.youtube.com/watch?v=VKagREmdQz4

    - Above the Law (1988). Tästä sen näkee, kuinka edes Steven Seagalin tyttömäisen sorea liike ei pilaa hyvin kuvattua toimintakohtaa, jossa kamera antaa vauhtia juoksulle ja Seagal suorastaan sujahtaa ovesta sisään kuin hanska käteen. Loppua kohden voi melkein tuntea poltteen pakenevan roiston rinnassa.

    (Off the record kuitenkin, kyllä se on nimenomaan Seagalin juoksu, minkä takia tämä pitää nähdä. Ihmekään ettei se enää juossut myöhemmissä leffoissa.)

    https://www.youtube.com/watch?v=1HwxyYJNS3o

    - Murskaaja (1976). Tässä ei ole sinänsä edes mitään ihmeellistä, mutta silti tässä kiteytyy melkein kliseisyyteen asti sellainen 70-luvun takaa-ajo, jossa jazz soi ja jahti etenee San Franciscon katutasolta aina talojen katoille. Se ja tietty: Clint Eastwood.

    https://www.youtube.com/watch?v=b5ZrifpEjiA

    Mutta mites, muistelisin, että etkö sie ainakin Drivestä tykännyt? Eikö siitä jäänyt tätä keskivaiheen takaa-ajoa mieleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva vastaus - pari nopeaa huomiota: Rakastan Charlie Chaplinia ja yksi parhaista mykkäelokuvan kohtauksista on The Kidistä, kun Chaplin juoksee sitä poliisia pakoon siellä kattojen päälle. Se on niin hienosti kuvattu se kohtaus - juurikin kuten sanoit, mitä ei voitaisi nykypäivänä enää jäljitellä.

      Mielestäni paras Bond-takaa-ajo on siinä jossain Roger Mooren leffassa, jossa ne ajaa niillä avoautoilla siellä jossain vuoristossa (?) ja käyttävät kaikkia autonsa välineitä toistensa ulos knockaamiseen. Muistan renkaista ulos työntyvät jonkinlaiset piikit, jotka sitten puhkoivat // irrottivat toisen autosta tämän renkaat. (Muisti muuten toimii, kuten huomaat, hyvin)

      Point Breakista on tullut remake. En tiedä katsonko kumpaakaan =)

      Yh, Steven Seagaliin en koske pitkällä tikullakaan. Joskus nähnyt jonkun pätkän hänen "elokuvistaan" ja se oli niin karsealaatuista, että ei enää uudelleen, kiitos

      Suosikkitakaa-ajokohtaukseni Mission: Impossibleista on se mahtava Tom Cruisen ja Thandie Newtonin välinen autokohtaus (sekin muistaakseni avoautoilla vuoristossa), joka on yksi parhaista takaa-ajokohtauksista, koskaan. Ja pahus, nyt vasta tuli mieleen, sinun kommentin luettuani. Mutta kuten olen tehnyt selväksi, vihani Tom Cruisea kohtaan on syvää.

      Pidin Drivestä, mutta toistan itseäni: mielestäni takaa-ajokohtauksiin ei vaan saa enää mitään uutta,joten minun päässäni ne kaikki sulautuvat yhdeksi samanlaiseksi kliseeksi, geneerisyydeksi, joka on pakko olla joka toimintaelokuvassa (sen olen jo hyväksynyt), mutta siinä vaiheessa itsellä onkin yleensä se jääkaapille meno-tauko, kun tietää, että se kohtaus etenee kuitenkin ihan tyypillisesti, joten ei siinä menetä mitään, jos käy valmistamassa itselleen voileivän tai muroannoksen. Joten Drivestäkin minulla on jäänyt mnieleen aivan muut asiat kuin ne ajokohtaukset (ironisesti), kuten sen maaginen tunnelma, Oscar Isaac, Ryan Goslingin ehkä paras roolisuoritus, se kohtaus, jossa Christina Hendricks kuolee (ehkä elokuvahistorian väkivaltaisin kohtaus).

      Anyways... että sillee xD

      Poista
    2. Totta puhuen meillä on aika samanlainen kokemus Drivestä. Miekin tarvitsin toisen katselun ennen kuin edes muistin, että siinä oli mitään takaa-ajoja.

      Toivottavasti annat ainakin mahdollisuuden leffoille, joissa on inhottavia näyttelijöitä, koska ei siitä inhosta muuten pääse. Cruisekin on kuiten tehnyt sen verran taitavien tekijöiden kanssa leffoja, että Cruisen välttely johtaa äkkiä Spielbergin, Scorsesen tai Michael Mannin leffojen välttelyyn. Ja jossei viha/ennakkoluulo lähde, niin ainakin sille on enemmän perusteita! Juurikin Cruisen kanssa olen kokenut kyseisen mielipiteen täyskäännöksen.

      Kaikkien kanssa se ei onnistu. Ei ainakaan Seagalin.

      Ihan off-topicina tuli mieleen yleisesti ottaen kirjoittamiseen liittyen, että kauanko sulla kestää normaalisti kirjottaa yksi blogimerkintä/arvostelu? Tai paljonko siinä on vaivaa? Miten ikinä vain haluat sitä mitata. Pistät kuitenkin tiuhaan tahtiin uusia kirjoituksia pihalle hyvällä kielellä ja pointit huolella mietittynä. Määrääkin on sen verran, että tekstistä saa peräti kappaleita. Tuntuu, etten itse keksi enää mistään mitään sanottavaa ja jokainen teksti jää vain luonnokseksi johonkin wordpadiin. Enkä mie edes normaalisti tarvitse kuin jonkun yhden nasevan kielikuvan tai näkökulman leffaan, niin se lähtee rullaamaan, mutta nykyään ei tule niitäkään.
      Muistan, kun Tykissä pari vuotta sitten joku reklamoi, että arvostelu, jota hän oli tehnyt "vaivalla jopa 20 minuuttia!" oli hylätty :D Ja itse annan jokaisen arvostelun ja useat pikku kommentitkin muhia vähintään viikon ennen lähettämistä.

      Poista
    3. ...tai no ei sullakaan ilmeisesti ihan 24/7 lähde tuo homma viimeisestä kirjoituksesta päätellen, mutta jos sen laskee pois.

      Poista
    4. Kiitos paljon kilteistä sanoistasi! Merkitsee todella paljon minulle. Tästö aiheestahan voisin kirjoittaa ummet ja lammet, olen tentannut samalla kysymyksellä muita elokuvia arvostelevia myös.

      Itsellä menee kaksikymmentä minuuttia keskimäärin arvostelun kirjoittamiseen. Kirjoitan aina arvostelun lonkalta, pitäen vain mielessä kahta kolmea avainasiaa, joiden varaa "rakennan" arvostelun. Valitettavati tässäkin, sanoisin, toimii vanha kunnon laki: "harjoitus tekee mestarin" ( ja en TODELLAKAAN sano että olisi itse minään mestari) mutta mitä enemmä sitä tekee, sitä tutummaksi se tulee ja sitä enemmän kunnianhimo kehittyä kasvaa. Myös, kun tunnet itsesi ja oman tyylisi tehdä jotakin asiaa (esim kirjoittaa leffa-arvostelua) sitä helpommaksi tulee itsekriittisyys ja sitä paremmmin pystyy keskittymään siihen, mihin itse haluaa. Esimerkiksi minä olen viime aikoina yrittänyt keskittyä nimenomaan arvostelujeni luettavuuteen. Minähän en siis pysty lukemaan laisinkaan ensimmäisiä arvostelujani, mutta nykyään pystyn jo tarkkailemaan omaa tekstiäni, pitäen sillä silmällä kehitystäni, joka toivottvasti ei lakkaa koskaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...