05 joulukuuta 2015

Mad Max: Fury Road (Mad Max: Fury Road)

Forbes-lehden elokuvakriitikko Scott Mendelson sanoi: "Fury Road on merkittävä ja loistava elokuva, ei vain yksi aikamme parhaista toimintaelokuvista, vaan myös upea ja ajankohtainen filmi. Piste". "Miller [elokuvan ohjaaja] on muistuttanut meitä, että blockbustereilla (suuren budjetin elokuvat) on mahdollisuus olla taidetta", New York Times -lehti julisti. The Daily Telegraph antoi elokuvalle täydet viisi tähteä. Sekä Metacritic, että Rotten Tomatoes elokuva-arvostelusivustot listaavat tämän yhdeksi parhaimmista toimintaelokuvista, joita on koskaan tehty. Joku jopa ehdottaa tätä parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi. Ja minä hölmö menin tähän lankaan. Luulin, että saisin jotain muuta silmieni eteen, kuin kaksi tuntia takaa-ajoa pölyisellä aavikolla.

Oikeasti. Elouva on vain yksi, pitkä, hemmetin takaa-ajo. Siinä vaiheessa kun puolivälissä käännytäänkin takaisin sinne, mistä oli niin pirun kiire pois, menetti tämä katsoja kärsivällisyytensä. Elouva on aivan liian kliimaksinen, kun koko ajan pitäisi olla jännittämässä, että nyttekö takaa-ajo päättyy ja sankarit saadaan kiinni. Lisäksi ohjaaja George Millerin ilmeisesti tavaramerkki tyyli, jossa hänen luoma elokuvallinen maailmansa on eksentrinen, hullu ja ylitseampuva, on mielestäni lapsellista ja katsottavana liian vaivaannuttavaa, kun koko ajan täytyy miettiä, että mikäs juttu tämä nyt on? Ilmeisesti elokuvan hahmot haluavat kuolla kromin päällysteisinä ja päästä valhallaan?? What?

Charlize Theron oli ihan hyvä (ja kyllä, "ihan hyvä" on suurin kehu, jonka pystyn hälle tällä kertaa antamaan, sillä muuta hän ei ole) valinta kovaksi ja vahvaksi sotajohtajaksi, vaikka en erityisemmin hänen hahmostaan pitänytkään. Elokuvan pahis, Immortan Joe on hyvä pahis. Hän on pelottava ja hieman hullu eli saa aikaa juuri oikean vaikutelman. Muuten elokuvan hahmot ovat täysin jostain 101 tapaa olla idiotti-kirjasta eikä elokuvan päähenkilö Tom Hardykaan avaa suutansa kuin tyyliin vasta miltei elokuvan lopussa!

Olen suuttunut. Tämän on huono elokuva. Ei siinä mitään, että elokuva on huono, mutta tämä on myös ihan kamalaa toimintaviihdettä. Yleensä toimintapläjäykset ovat huonoja ja tyhmiä, älyvapaita elokuvia, mutta tämä ei käy edes sellaisesta. Olisi pitänyt kuunnella vaistoani ja pysyä kaukana tästä tekopyhästä "hyvästä elokuvasta". Murr....






...=)

11 kommenttia:

  1. Leffan konnasta eroon pääsy tapahtui sekin vähän liian helposti ja nopeastikin. Silmiä jos siinä kohdin räpäytti, niin ohihan se meni. Ei silti kyllä minä silti tästä pidin, vaikka katsomisen jälkeen hetken mietin oliko tätä siltikään tarpeellista enää tässä vaiheessa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, kyllä. Monia pettymyksiä, joista tuli yksi suuri pettymys.

      Sen sanottuani, ymmärrän kuitenkin miksi jotkut tästä tykkävät. Tietyllä laila tämä voi olla vangitsevaa, jos pystyy katsomaan kaikkien hölmöyksien ja puutteiden ohitse ja alkuperäisten elokuvien (joita minä en ole nähnyt), varmasti kokevat, että tämä on nostalgisen kunnianosoittava niille (tai ainakin näin olen ymmärtänyt) :D

      Poista
  2. Ei sillä, että olisin tätä leffaa vielä nähnyt, mutta mielenkiinto heräsi entisestään, koska annoit vaan yhden tähden. Siis koska leffaa on suitsutettu niin paljon joka paikassa. Tää pitää nähdä! (Siitä huolimatta että en oo nähnyt aikaisempia madmaxeja enkä varmaan katsokaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaisemmista Mad Maxeista se keskimmäinen, eli The Road Warrior on se paras, joten jos jonkun niistä joskus päätät hetken mielenhäiriössä katsatella, niin katsastele se sitten.

      Poista
    2. Tiinanen: ymmärrän. Itsekin halusin nähdä tämän juuri siksi, kun taukoamatta elokuvasivustot siitä hehkuttavat, mutta sydämmeni pohjasta, vilpittömästi sanon että en ymmärrä miksi. Tässä on geneerisen action-elokuvan ilmentymä.

      Tuoppi: kuinka paljon erilainen tämä uusi on? Esim. Onko tämä oikeasti parempi elokuvana kuin ensimmäiset osat? Kuin huonoja ne sitten olivat?

      Poista
    3. En minä niitä nyt täysin susiksi menisi haukkumaan. Ovat vaan toisistaan hieman erilaisia tapauksia jokainen. Eka Max on perinteinen kostotarina, jossa Max lähtee kostamaan vaimonsa murhan. Mukaan on sitten ympätty väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä ja tietysti sitä peltiä ankarasti rytistäävää kaahailuakin. Ei mikään mestaristeos, mutta toimii kohtuullisen hyvänä johdantona tulevia jatkoja silmällä pitäen.

      Kakkos Max onkin sitten se, jota yleisesti pidetään klassikkona. Tarina itsessään simppelin yksinkertainen ja sen kerronta ekaa osaan verrattuna suoraviivaisempaa. Takaa-ajo kohtaus on jännittävää katsottavaa ja pitää sisällään muutamia aikasta maukkaan oloisia stunttejakin. Tämä on se pätkä, johon Fury Road viittailee useasti kestonsa aikana. Huomattavasti parempi osio tasoltaan verratuna ensimmäiseen hulluiluun.

      Kolmas Max puolestaan ottaa astetta pehmeämmän otteen edellisiin osiin verrattuna. On eksyneitä lapsia etsimässä jumalhahmoaan, joka ulkoisesti muistuttaa Mel Gibsonin Maxia. On sianpaskan avulla kukoistukseensa noussut aavikkokaupunki, jota johtaa tiukalla otteellaan Tina Turnerin esittämä täti Entity. On Master sekä Blaster, että myöskin Thunderdome, jonne kaksi miestä menee sisään, mutta vain yksi poistuu voittajana. Niin ja sitten on sitä hieman tyhmän oloista huumoria, joka tekee elokuvasta hieman kevyemmän seurattava aiempiin osiin vertailtuna. Ei nyt täysin susi tämäkään, mutta kyllä siitä helposti jo huomaa, että Maxin eväät on tässä kohdin syöty, ja sarja jäikin pidemmälle tauolle aina Fury Roadin ilmestymiseen asti.

      Onko Fury Road parempi siis elokuvana parempi noihin muihin verratuna? Noh, on ja ei, sillä aika paljonhan tämä Maxin uutukainen tyytyy kierrättämään. Asfalttisoturista tuttuja jippoiluja. Äksönkohtaukset ovat jälleen kerran näyttävästi toteutettuja, vaikkakin väliin ehkä turhankin yliampuvia sellaisia. Temppuilut korvaavatkin aikalailla sen, ettei eipä tässä leffassa sen isompaa juonta ole. Mutta, sama pätee myös aikalailla sarjan aikaisempiinkin osiin, joten perinne siis jatkuu siinä suhteessa tässä uudessa tulemisessakin.

      Tyhmää huumoria löytyy myös Fury Roadista. Eritoten se alun mykkäfilmimäinen kohkaaminen, jonka itse olisin kyllä suosista jättänyt kokonaan pois. Ei jaksanut naurattaa se venkoilu alkuunkaan. Mukana on kaiken rymistelyn, kohkaamisen, kaahailun, jytinän ja paukkeen lisäksi muutama näyttävä visuaalinenkin jutska. Niin kuin nyt se aavikkomyrskyhärpäkkä ja.... öh... tuota... se aavikkomyrskyhärpäkkä. Ja sitten on vielä se takaa-ajo, joka on kyllä kieltämättä messevää katsottavaa, mutta olisi hyvinkin voinut olla kestoltaan huomattavasti lyhyempi. Uuvuttavan puolelle kun pääsi se rallaaminen väkisikin lipsahtamaan. Mukavasti silti leffan parissa viihdyin, sillä olihan minulla etukäteen tiedossa mistä tässä pätkässä tulee kyse olemaan. Onko Fury Road parempi elokuvana kuin ne muut? Road Warriorin jälkeen hyvä kakkonen.

      Poista
    4. Kiitos hienosta, havainnollistavasta vastauksesta!! Käytännössä siis nämä elokuvat ovat toinen toistensa kopioita...? Sitten ei vain ks. elokuva(t) iske henkilökohtaisesti allekirjoittaneeseen. Yleensä kuitenkin pystyn näkemään miksi jotakin elokuvaa tituleerataan vuoden parhaimmaksi, mutta jos tämä on vieläpä vain jatkoa jo nähdylle konseptille ja jo nähdyille elokuville, jotka eivät itsessään ole keksineet tulta uudelleen, vaan putoavat vain tyypilliseen action-elokuva-lootaan, niin olen kyllä tavannut vastukseni!

      Poista
    5. Ai niin tuossa Asfalttisorurissa on kyse polttoaineesta ja siitä kuka sitä hallitsee. Unohtui mainita kaiken selittämisen keskellä.

      Poista
    6. Eli vielä siis lisää samankaltaisuutta FR:n kanssa. Kiitos tosiaan tästä havainnoinnista. Tässä on pohtimista. xD

      Poista
  3. En ole nähnyt Fury Roadia, joten en ota kantaa sen sisältöön, mutta ensimmäisen ja toisen Mad Maxin voisi sanoa olevan sama elokuva siinä mielessä, että ensimmäinen on kuin harjoitelma jonka pohjata toinen tehtiin sellaiseksi kuin oli alunperin tarkoitus. Kolmas on aika erilainen, sillä se on yksi niistä Mel Gibsonin kärsimysnäytelmällisistä uskontoelokuvista jossa hän esittää käytännössä Jeesusta joka ei vielä tiedä vapahtajan roolistaan ennen kuin Tina Turnerin roomalaiset ristiinnaulitsevat hänet ja lopussa Gibson johdattaa opetuslapsiaan kohti valoa. Ihan oikeasti, en usko Millerillä olleen tässä vaiheessa juurikaan sanavaltaa kun Gibsonin tähti oli jo niin korkealla, mutta pahaksi onneksi se sattui olemaan itämaan tietäjiä johdattava tähti ja siten Gibson sai uskonasiansa tungettua tähänkin elokuvaan. Kuinka monessa elokuvassa Gibson joutuu kidutetuksi (ts. ristiinaulituksi) ja vasta sen jälkeen hän nousee muita ylemmälle tasolle? No, aika riivatun monessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no. Gibson ei tässä leffassa ollut. En oikeastaan ole nähnyt häntä kuin Tappavassa aseessa - en ole fani.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...