17 marraskuuta 2015

Orphan Black, 3. tuotantokausi


Ensimmäisen kauden ensimmäistä jaksoa aloittaessa ei todellakaan tiedä mihin päätyy kolmannen kauden viimeisen jakson jälkeen. Niin paljon tässä sarjassa tapahtuu. Tai ainakin se tuntuu siltä, sillä sarjan rakenne on vähän sellainen, että paljastetaan vähän kerrallaan ja tuntuupa, että seuraavaksi kaudeksi jo istutettiin tällä kaudella iso annos siemeniä - lisää salaisuuksia paljastettavaksi.

Päällimmäisenä tunteena kolmannen kauden jälkeen on ihailu. Mielestäni kolmas kausi on selkeästi ollut Oprhan Blackin paras kausi. Tälle kaudelle saatiin jopa mielenkiintoista rakennellista kerrontaa, jossa käytetään hyväksi takaumia ja oikeasti tuodaan ilmi, minkä takia ja minkä puolesta nämä hahmot "taistelevat". Tämä mielestäni elintärkeää tälläiselle seikkailusarjalle, sillä jos sankaria ei aja mikään tai motivoi mikään, niin katsojakaan ei ole yhtä investoitunut hyvän voittamiselle, kuin mitä nyt - kiitos kolmoskauden. Koin, että ykköskaudella ja kakkoskaudella kerronta oli vähän liiankin verkkaista ajoittain, että asioita ei kauheasti jääty ihmettelemään, vaan tämä päähenkilö Sarah vaan liisi välienselvittelystä toiseen. Nyt kolmoskaudella pystyttiin jo vähän katsomaan taaksepäin ja sitä kautta saatiin lisää painoarvoa nykyhetkelle.

Erittäin hyvin siis tehty sarja. En kuitenkaan täysin uskonut Delphinen juonikuviota. Oli erittäin vaikea nähdä häntä hänen uudessa asemassaan ja etenkin koin sarjan päätöksen todella epäuskottavana hänen kannaltaan. En oikein ymmärrä, mitä siinä edes tapahtui. Myös Helenan hahmosta tehtiin järkyttävän irrationaalinen tällä kaudella. Nimittäin samalla kun hänelle esiteltiin korkeampia arvoja, kuin minkä mukaan eli kahdella ensimmäisellä kaudella, tarvittiin häntä kuitenkin joka paikan ongelmien ratkaisijaksi ja annettiin vapaat kädet ratkoa niitä ongelmia näiden uusien arvojen päinvastaisesti osoittamalla tavalla. Onneksi Kira ja Cal viimeinkin sivuttiin syrjään, koin sen lähinnä turhauttavana, kuinka heitä tavallaan pidettiin jo muutenkin sivussa siellä asuntovaunussaan ja tyhmissä kohtauksissa aina muistettiin katsojalle, että ovathan hekin vielä matkassa mukana. Siobhan on vieläkin loistavampi, mitä edellisellä kaudella ja minulla on suuri kunnioitus hänen näyttelijää, Maria Doyle Kennedyä kohtaan. Järkytyksekseni tajusin myös, että sama nainen esitti Vera Batesia Downton Abbeyssa!

Mutta suurin kiitos kuuluu edelleenkin Tatiana Maslanylle. Siis, ei vain käsitä, pieni ihminen, miten yhdessä näyttelijässä makaa noin suuri skaala ja repertuaari. Aina jakson päätyttyä sitä havahtuukin pienestä koomastaan tajuamaan, että ai niin - sehän on yksi ja sama näyttelijä kaikille noille hahmoille. Oikeasti häntä seuratessa sitä unohtaa, että hän näyttelee molempia ruudussa olevia hahmoja ja kuvittelee, että sarjan näyttelijäkaarti olisi paljon isompikin ja sitten hölmistyneenä ihmettelee ja raapii päätään, että miten on mahdollista? Oikeasti, miten on mahdollista?

*päivitys: muutin tuon otsikon Oprhanista Orphaniksi, pahoittelen jos virhe toistuu myös muualla tekstissä, kirjoitan kymmensormijärjestelmällä, ja jotenkin Orphan-sana on sillä vaikea kirjoittaa, että siitä tulee väkisin oprhan




2 kommenttia:

  1. Todella hyvä arvostelu jälleen! :) Hyvä huomio varsinkin tuo Delphinen juonikuvio, itsellenikin jäi se vähän epäselväksi. Ohhohh! En kyllä olisi tunnistanut Siobhania ja Vera Batesia samaksi näyttelijäksi! Tosiaankin tuo Tatiana Maslanyn muuntautumiskyky on päätä huimaavaa, oli kyllä vaikea käsittää hahmojen takana olevan sama henkilö. Minunkin mielestäni kolmas kausi oli juuri paras, yllättäviä käänteitä vaikka millä mitalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitz =)
      Ja... jeps! Sinulla on selvästikin hyvä maku! =)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...