01 marraskuuta 2015

Liebster Award: Osa II - Lobster Award

Olo on kuin kaksinkertaisella Oscar-voittajalla.

Ensimmäisen kerran tosiaan olen tähän nimenomaiseen palkinto-haasteeseen vastannut täällä.

Nyt ...noir-blogin kirjoittaja haasti minut toiselle kierrokselleni. Hyvä puoli tästä palkinnosta on tosiaan se, että kysymykset ovat vaihtelevia. ...Noir tosiaan heitti pallon minulle, joten otin siitä kopin kaikilla mahdollisin tavoin. Lobster Awardhan olisi parempi nimi palkinnolle. Ojentaessaan haastetta tänne suuntaan olivat saattelevat sanat:

"Nimeän ja annan palkinnon vain yhdelle blogille. En siksi ettenkö keksisi useampaa sen ansaitsevaa, vaan koska tämä nimenomaisen blogin pitäjä tuntuu menevän aina pähkinöiksi kun puhutaan mistä tahansa palkinnoista (okei, mistä tahansa elokuva-alan palkinnoista) ja siten erityisesti hän on täydellinen kohde tälläiselle."

-tuntee minut niin hyvin! xD

______________________________________________________________

 Haasteen säännöt:
A. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
B. Laita palkinto esille blogiisi
C. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
D. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
E. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
F. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
G. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Henkilökohtainen F. Koska olen ikuinen, salainen, anarkisti, uhmaan tälläkin kertaa vähän sääntöjä ja pidän bileet yksinäni.

_______________________________________________________________

1. Mille hyllylle astelet kirjastossa ensimmäiseksi?
Ensimmäisenä lehtihyllylle, jossa lukuun tarttuu uusin Episodi sekä Empire-elokuvalehti. Ai kappas, ei tässä toista ja kolmatta hyllyä kysyttäkään. En siis vastaa niitä.

2. Lähikirjastot vai isot keskuskirjastot?
Isot keskuskirjastot. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä se on valikoiman laajuus tai että sinne on helpompi päästä kuin ajella jonnekin lähiöön. Mutta usein keskuskirjaston ongelmana on se, että sieltä on kaikki kirjat lainassa. Tosin se hyvä puoli on vielä keskuskirjastoissa, että ne on auki viikonloppunakin. En haluaisi raivostua täällä blogin puolella näinkin pinnallisesta ongelmasta, mutta miksi helvetissä useimmat kirjastot ovat auki vain arkisin 12-4? Kuka silloin pääsee kirjastoon? KUKA?

3. Jos pääsisit tapaamaan jotakuta kirjallisuuden henkilöä, kenet haluaisit tavata?
Hmmmm... Eli kirjailijaa vai kirjan henkilöä? Oletan, että kirjan henkilöä. Hercule Poirot

4. Luetko koskaan kirjoja toiseen kertaan? Miksi / miksi et?
(huokaus) en. Totta puhuen, on aika saavutus, jos saan kirjan luettua kerran, että jos toista kertaa pitäisi rueta lukemaan, niin ei, ei ,ei. Kyllä minä kirjoja luen, mutta tahdilla 10 per vuosi. About.

5. Pokkarit vai kovakantiset kirjat?
Kovakantiset. (pitääkö tässä perustella, voi kunpa vastauksen anto kysyisi, että perustele tai ei perustele). Perustelen... ehkä se vähentää kirjan paksuutta, joten kuten, jollain oudolla tavalla. Jotenkin pokkarit tuntuvat paksummilta kuin kovakantiset. Voi kunpa en olisi perustellut. Vaikutan varmaan idiootilta.

6. Mikä on ollut mykistävin elokuvakokemuksesi? Miksi?
Heh heh. Ei mitään vaikeampaa kysymystä löytynyt? ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ. En tiedä, Gravity?

Koska nän sen elokuvateatterissa 3D:nä. Muuta perustelua ei varmaan tarvita. Sen lisäksi, että se on teknisesti, taiteellisesti ja temaattisesti yksi hienoimmista elokuvista koskaan, sen näkeminen tältä meediumilta oli ainutkertaista. Kävelessäni ulos elokuvateatterista minulla oli sellainen olo kuin painovoima oikeasti olisi hukassa, kuin oikeasti olisi ollut viimeiset puolitoista tuntia avaruudessa. Plus siinä on Sandra Bullock.

7. Mikä on elokuvista ”guilty pleasuresi”?
Paholainen pukeutuu Pradaan.

(tosin miksi se olisi guilty pleasure? Ehkä hyväksyttävämpi vastaus olisi kaikki romanttiset komediat, joista olen tykännyt...)

8. Minkälaisen arvon annat elokuvien tekstitykselle?
Minua ei itse asiassa haittaa, jos tekstitykset ovat huonot. Omalle isälleni itse asiassa on oikein sydänasia, että katsomassaa elokuvassa ovat tekstitykset oikein. Me olimme juuri katsomassa uusimman Bondin (koska niin täytyy tehdä, katsoa uusin James Bond isän kanssa) ja tyyliin ainoa asia, mikä häneltä jäi käteen oli, kuinka huonosti elokuva oli suomennettu. Erityisesti kohtaus, jossa Christoph Waltzin pahis kertoi: "He taught him skiing, climbing, hiking" ja se oli suomennettu "hän opetti yhtä sun toista". Mutta itselle huonot tekstitykset tomivat vain osana katselukokemusta. Se on kuin metataso, jota voi elokuvan lomassa seurata.

9. Häiritseekö sosiaalisen median käyttö keskittymiskykyäsi?
Paskooko karhu metsään?

10. Onko tietokirjoilla tulevaisuutta?
Pissiikö kissat talon nurkille? No ei vaiskaan. Mutta toivon, että on. Miksi ei olisi? Itse luen todella paljon tietokirjoja. Etenkin elokuvista.

11. Onko järkeä antaa kirjaa/elokuvaa joululahjaksi?
Hevoset eivät voi oksentaa ...Loistavia lahjaideoita. Helppo hankkia ja helppo ottaa vastaan ja saada niistä se elämys. En tiedä, mikä olisi parempi lahja. Tosin itsehän olen pahamaineisen huono lahjanantaja, joten minulta ei kannata ottaa vinkkiä vastaan tässä asiassa.





7 kommenttia:

  1. Hahaha! Se nätti, vaaleanpunainen kukkakuva on sitten se oikea palkinto. Lobster on minun käsialaani oleva vitsi, joka näemmä toimi aika hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuo Lobster-pysti korvaa sen oikean ja kohta niitä on joka blogissa.

      Poista
    2. xD Juu hienon patsaan olet kyhäillyt...

      Poista
  2. Mikä juttu tää muuten on, että romanttisia komedioita pitää aina puolustella "guilty pleasurena?" En siis nyt puhu sinusta, vaan useasti tulee vastaan. Ja jos ei puolustella, niin lytätään ihan suorilta vaan. Oikeasti, näen paljon enemmän pönttöjä toimintaelokuviakin, jotka nauttivat parempaa mainetta kuin todella hyvin kerrotut tarinat, jotka ehkä sattuvat olemaan romanttisia komedioita.
    Yleisin dissaus lienee epärealistisuus ja se, että käänteet pystyy arvaamaan, mutta tarkoittaako se, että esimerkiksi hahmot tai vitsit eivät olisi taidolla kirjoitettuja? Viime vuosien leffoista Morsiusneidot nyt varsinkin kasvaa reilusti yli pelkän rom-comin tai törkykomedian lokeroista. Crazy Stupid Love on väärällään genrekliseitä - eikä haittaa yhtään, koska se vain toimii niin vaivattomasti. Steve Martinin 80-luvun versio Cyrano de Bergeracista, Roxanne, tuli aivan puun takaa viime elokuussa, koska... noh, helvetti: Steve Martin.
    Sitten on Richard Curtis, jolle Hugh Grant on melkeinpä koko uransa velkaa. Jos Grantin saa loistamaan, niin kuinka huonoja voi elokuvat olla.

    Tarinat voivat olla samoja, ei kai siinä pitäisi olla mitään uutta, mutta ei leffat ole. Aina eri tekijät antavat oman fleivörinsä tuotteelleen. Tai sitten se on kokonaan katsojasta kiinni ja mie olen kyynisen ulkokuoren alla epätoivoinen romantikko.

    VastaaPoista
  3. Niin ja jos sulta ei löydy vielä erityisesti rom-comeja käsittelevää postausta, niin siinä voisi olla ideaa! Mieluusti kuulisin vähän jotain pohtivampaakin aiheesta. Sekä hyviä suosituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öööh, olet saanut minut sanattomaksi, sillä olen kyllä ehdottomasti kanssasi samaa mieltä ja olen itsekin miettinyt asiaa monta kertaa! Taidanpa palata vielä asiaan... Tämä ei jää tähän! xD

      Poista
    2. No niin, nyt palaan asiaan. Nimittäin jouduin miettimään esittämiäsi pohdintoja aika pitkäänkin. Moneen kertaan aloitinkin niistä kirjoittamaan oikein erillistä tekstinpätkää, mutta en ollut lopputulokseen tyytyväinen. Loppulauselmana sain vastaukseksi, että [drum roll, please]

      kaikki guilty pleasuret eivät ole romanttisia komedioita, mutta kaikki romanttiset komediat ovat guilty pleasureita!

      Kuten arvata saattaa, tästä ei synny kovin hedelmällistä pohdiskelua. Romanttisten komedioiden luonteeseen kuuluu, että ne ovat ennalta-arvattavia, kaavamaisia sekä imeliä, jolloin niiden tekemiseen ei vaadita kovinkaan paljon luovuutta. Tämän takia niille on muodostunut stigma, että ne ovat tusinatuotemaisia, mikä pitää paikkansa. Kaikki romanttiset komediat ovat keskenään samanlaisia. Siksi, jos niistä pitää, ei voi sanoa pitävänsä hyvästä elokuvasta, sillä hyvän elokuvan määritelmä on aivan jotain muuta kuin "jo nähty elokuva" tai "tiesin millainen elokuva tulee olemaan kyseessä ennen kuin näin sen".

      Veikkaanpa, että vaikka osaisikin katsella romanttisia komedioita kriittisellä silmällä, joku aina luikkii aidan läpi ja iskoistuu alitajuntaan syvemmin kuin toiset saman genren tuotokset. Sinulle tälläisiä elokuvia oli Crazy Stupid Love esimerkiksi, vaikka minusta Crazy Stupid Love oli jo ensikatsomalta tylsä, kliseinen eikä tuonut genreen mitään uutta. Myöskin inhosin Neljät häät ja yhdet hautajaiset elokuvaa ja koen Curtisin uran parhaimmaksi elokuvaksi About Time-elokuvan, jossa Hugh Grant ei edes ole!

      Kun taas minun mielestäni parhaita romanttisia komedoita (nyt korvat hörölle, tulee suosituksia myös) on Friends with Benefits (Justin Timberlake ja Mila Kunis -elokuva), Love and Other Drugs, yllä mainittu Paholainen pukeutuu Pradaan, kaikki Sandra Bullockin rom-comit, kaikki Julia Robertsin rom-comit, kun taas puolestaan Meg Ryanin rom-comit ei henk. koht. iske. Eli kyseessä on varmasti myös ihan kemiasta kiinni. Joku inhoaa Julia Robertsia ja joku inhoaa Tom Hanksia tyyliin romanttisena miespääosana. Siksi kai niitä tehdäänkin niin monta ja eri komboilla sama tarina periaatteessa uusiksi. Sama pätee toimintaelokuviin. Jollekin ei iske Jason Statham, mutta Queen Latifah ja Jimmy Fallon kyllä.

      Sitten tietenkin siitä on vain hiuksen hieno raja oikeasti hyviin elokuviin, jotka voitaisiin luokitella romanttisiksi komedioiksi (kuten Enough Said) tai toimintaelokuviin (kuten Drive), mutta silti näitä elokuvia pidetään hyvinä elokuvina. Ja tämä vähän heitti näitä minun pohdintojani pää laelleen. Miksi niitä pidetään hyvinä elokuvina ja Notting Hillia ja Die Hardia ei? Voisiko kyse olla siitä, että Drive ja Enough Said lainaavat tyylilajien ydinarvoja kuten romanttisen komedian lämmintä tunnelmaa tai toimintaelokuvien liikkuvaa kuvaustyyliä ja ne käyttävät niitä oikeasti omaperäisten, mielenkiintoisten ideoiden taustalla. Enough Said on kuitenkin loppujen lopuksi todella yksinkertainen elokuva kahdesta ihmisestä, jotka löytävät toisensa, vaikka näin ei aluksi vaikuta. Samaa voi sanoa Drivesta. Tekeekö yksinkertaisuus hyvän elokuvan? Itse olen todennut näin monta kertaa, mutta siinä onkin sitten temppuja, että miten se tehdään!

      Sori, enempää ei irtoa aiheeseen tällä kertaa minulta. Huh huh... Kiitos taas, kun sait minut avaaman näkökulmaani ja oikeasti pohtimaan, että miksi sitä arvostaa toisia elokuvia ja toisia typistää tiettyyn laatikkoon.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...