25 syyskuuta 2015

Orphan Black, 1. tuotantokausi

Viime vuonna Emmy-gaalan aikoihin nousi suuri kohu, kun Orphan Black-sarjan päätähti Tatiana Maslany ei saanut Emmy-ehdokuutta osastaan, ei yhtenä henkilönä, vaan peräti viitenä hahmona. Emmy-akatemia korjasi virheensä tänä vuonna, 2015, kun Maslany oli parhaan naispääosan ehdokkaana häviten Viola Davisille (How To Get Away With Murder). En kyllä yhtään ihmettele miksi ihmiset niin tulistuivat Maslanyn ehdokkuutta jäämisestä. Se, että hän esittää viittä täysin eri henkilöä, on vaikuttavaa.

Oprhan Black kertoo Sarah Manningista (Tatiana Maslany), joka varastaa itsensä näköisen naisen identiteetin, saadaksen tämän rahat ja paetakseen oman tyttärensä kanssa pois väkivaltaisen poikaystävänsä, Victorin, luota. Käy ilmi, että siihen oli syy, miksi tämä toinen nainen näytti Sarahilta; he ovat klooneja ja eivät suinkaan olleet ainoita.

Sarja toimii hyvin trillerinä. Se on jännittävää ja ajoittain saa ihan penkin reunalla pidättää hengitystä, kun sarjan vauhti käy oikein kovaksi. Joka jakso loppuu myös aina melkoiseen cliffhangeriin, että aina on pakko jatkaa seuraavaan. Itse ole bingewatchannut jaksoja Netflixista, että onneksi ei olet tarvinnut noudattaa mitään television ohjelma-aikoja ja odottaa tyyliin viikkoa seuraavaa jaksoa.

Mielenkiintoisinta sarjassa on luonnollisesti nämä kloonit. Sarja on myös hyvin rakennettu siten, että katsojaa pidetään täysin tietämättömänä, Sarahin tavoin, jolloin into katsoa enemmän ja enemmän jaksoja kasvaa, jotta saa tietää näistä klooneista ja heidän luojistaan ja siitä, miksi kloonit ovat luotu, enemmän. Eli todella koukuttava sarja.

Parhaimpana itse pidän Allison Hendrixin hahmoa, joka on tälläinen esikaupungissa elävä futisäiti, joka kuskaa lapsiaan kouluun perheauton kanssa. Jotenkin hauskaa, että tälläinen nainen onkin sitten aika kovis ja osaa pistää hanttiin häntä jahtaavia uskonnollisia kiihkoilijoita ja ihmisiä, jotka haluavat tutkia häntä. En paljasta liikaa, mutta sanonpahan vain, että kun on kyseessä kloonit, niin luonnollisesti monenlaiset ihmiset haluavat päästä heihin käsiksi.

Sitten taas, minkä koen ekan tuotantokauden heikkoudeksi, etenkin ensimmäisten jaksojen, että päähenkilö Sarah eli tämä klooni, joka on kaiken keskiössä, ei ole hirveän mielenkiintoinen hahmo. En vain itse ainakaan pidä häntä näistä klooneista mielenkiintoisimpana. Mutta tämä on pieni haitta, sillä kuten sanottu, Sarah adoptoi toisen klooninsa identiteetin, joten se siitä...

Jos haitoista lisää maristaan, niin jotenkin haittaavia on aina selvästikin katkoille tarkoitetut välit, joissa kuvataan vain rakennuksien ulkoseiniä tyyliin, mutta kun Netflixissa ei ole katkoja, niin sitten katsoja ikään kuin turhaan irtaantuu jakson sykkivästä temmosta, joka totisesti siis on todella kiivas.

Tehokeinona käytetty kauhumusiikki aina kun yksi klooneista (spoiler alert) Helena tulee ruutuun käy myös tuhannen kerran soitettuna vähän väsyneeksi, kun aina kun tämä klooni tulee ruutun niin pärähtää soimaan tämä sama musiikki.

Orphan Black ei ole täydellinen sarja. Sitä on selvästi käsikirjoitettu periaatteella, että jakso kerrallaan ja yritetään sitten sitoa seuraavassa jaksossa nämä ja nämä tapahtumat yhteen jollain oudolla juonenkäänteellä. Tämä, pakostakin, aiheuttaa pahoja aukkoja juonessa ja saa katsojan raapimaan päätään kun jotkin tapahtumat eivät saa päätöstä ollenkaan, esimerkiksi. Mutta päärooli on hieno ja hienoa, että on valittu kloonin sukupuoleksi nainen. Sehän voisi ihan yhtä hyvin olla mieskloonit kyseessä, mutta pelkäänpä, että sarja ei silloin olisi niin vaikuttava. Maslanyn kyky etenkin kuvata äärimmäisiä tunteita kasvoillaan on hyvin upeaa katsottavaa ja onhan se hienoa kun hän pääsee leikittelemään näin monella erilaisella hahmolla. Ja ne cliffhangerit...




3 kommenttia:

  1. Itse oon ihan ihastunut Orphan Blackiin. Kaikkien kolmen kauden jaksot oli katsottava putkeen.Hyviä huomioita olit tehnyt! Manslany on kyllä pelkästään tämän yhden sarjan perusteella aivan käsittämättömän muuntautva näyttelijä! Omaksi suosikikseni "sestroista" muodostui lopulta Helena, vaikka aluksi luonnollisesti vihasin häntä. Kumminkin sekopäisyydessään ja lapsellisuudessaan niin sympaattinen. Ja tosiaan Sarah on klooneista se vähiten mielenkiintoinen hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti

      ...wut? Helena suosikkisi? Muuttuuko se hahmo niin radikaalisti seuraavilla kausilla? Sillä ykköskaudessa hän on ainakin todella rasittava.

      Poista
  2. Aniniin tässä postauksessani juttua myös Orphan Blackista muiden suosikkisarjojeni ohella :)

    http://mammamiiau.blogspot.fi/2015/06/mysteerisarjat-ja-muut-suosikit.html

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...