28 syyskuuta 2015

Kiltti tyttö (Gone Girl)

Paperilla kaikki David Fincherin trillerissä Gone Girl (Kiltti tyttö) on oikein. Mutta juuri se on ongelma. Kyseessä on tavallinen, perushyvä elokuva, joka ei saavuta mitään ihmeellistä. Sen parissa viihtyy ja joku siitä saattaa tykätäkin, mutta siihenpä se sitten jää.

Ben Affleck näyttelee Nick Dunnea, tietämättömän onnekasta aviomiestä, jonka vaimo Amy Dunne (Rosamund Pike) katoaa. Kun Amyn jälkeensä jättämät viestit, todisteet, alkavat kasaantua Nickia vastaan, luullaan hänen murhanneen vaimonsa.

Paljastamatta elokuvan juonta, voin kertoa, että kyllä siinä juonenkäänteitä on. Niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi tai tarpeeksi hyviä. Sekin käännös joka juonessa tapahtuu, paljastetaan katsojalle aivan liian aikaisessa vaiheessa elokuvaa. Perusjännityselementtihän syntyy siitä, että katsojaa pidetään tietämättömänä. Suoraan sanottuna Kiltti tyttö on trilleriksi todella tylsä.

Elokuvan tuotantoarvo on suuri, kuten aina Fincherin ohjauksessa. Hänen elokuvansa ovat aina tyypillisesti usvaisen utuisia ja hänen synkät maailmat pitävät kyllä katsojaa otteessaan. Elokuvan dialogi on yksi sen suurimmista vahvuuksista. Se ei ole kulunutta tai tylsää. Se leikittelee katsojan mielikuvia. Elokuvan alku olisi myös juonenkulultaan upeaa, jos katsoja ei osaisi sitä odottaa. Kuten sanottu, elokuva vaan ei mene tarpeeksi pitkälle. Myös tälläinen asetelma, jossa aviopari onkin toisensa viholliset, on jo monessa elokuvassa esitelty - onneksi loppuratkaisu tarjoaa jotain uutta.

Vaikka Rosamund Pike on saanut paljon kehuja roolistaan, en olisi ensimmäisenä hyppäämässä kehumaan häntä. Toki hän on hyvin roolitettu, mutta itse muistan hänet täysin samanlaisena esimerkiksi siitä James Bond-elokuvasta, jossa hän oli. Eli en siis tiedä voiko häntä sanoa hyväksi näyttelijäksi - pikemminkin yhdeksi sellaista yhden-ilmeen-näyttleijöistä.

Ben Affleckia nyt ei ainakaan voi sanoa hyväksi näyttelijäksi. On oikeastaan vähän harmi, että Affleckin kaltaiset lahjattomat näyttelijät ovat päässeet näinkin pitkälle Hollywoodissa, etenkin ottaen huomioon viimeaikaiset avunhuudot erinäköisiin vähemmistöihin kuuluvilta näyttelijöiltä, joilla oikeasti olisi jotain lahjojakin näytellä tälläistäkin roolia. Syytän siis Beniä Hollywoodin tasa-arvo-ongelmista.

Suurin ongelma, jonka koin elokuvalla olevan, että sillä ei oikein ole mitään sanottavaa. Miksi minä katsoin sen? Elokuva ei kerro mistään, ei välitä mitään viestiä, teemaa tai puhu minkään puolesta. Ellei se sitten halua kannustaa avioparien väliseen väkivaltaan. Kirjana tarina onkin varmasti toimiva. Uskoisin, että siinä katsojaa vedetään täysin aina uuden johtolangan perässä. Elokuvan puolella ne toimivat itsestäänselvinä käynnistäjinä loppuratkaisulle. Tiedämme, että juonenkäänteitä on luvassa ja ne esitetään häthätäisesti ja puolivillaisesti.








...=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...