29 elokuuta 2015

Pain & Gain (Pain & Gain)

Muutaman leffabloggarin kanssa päätimme kirjoittaa yhteisarvostelun tästä Michael Bayn rikoselokuvasta. Blogeista

...noir
Double Feature
Mutaa vai tähtiä
Puutaheinää
It's Just A Movie
Shameless Pile of Stuff
Vajaatoimintasankari

löytyy siis kunkin oma mielipide elokuvaan. Toteutuksen taustalla on halu jakaa mielipiteitä samasta elokuvasta. Sillä kuten arvata saattaa, kun on kyseessä näinkin monta eri blogia, luonnollisesti se, mitä leffoja kukin katsoo eroaa toisesta melkolaisesti. Joten tämä projekti pakotti meidät katsomaan yhden ja saman leffan, jolloin on helpompi verrata kunkin elokuvakokemuksia. Olen itse tietysti todella otettu saadessani osallistua tähän yhteisarvosteluun ja ehkä uskallan myös toivoa, että tulevaisuudesta saattaa odottaa jotain tälläistä lisääkin...?

Michael Bay on luonut uransa ohjaten lähinnä aivottomia toimintapläjäyksiä. Hänen ensimmäinen elokuvansa on mikäpä muukaan kuin Bad Boys (Will Smithin ja Martin Lawrencen tähdittämä toimintahitti), joka sekin sijoittuu huumehöyryiseen, rikollisuutta pursuavaan Miamiin. Se, että hänen ensimmäinen elokuvansa on jo tuon luokan hitti demonstroi vain Bayn repertuaarin kapeutta. Nimenomaan, Bay ei ole juuri kriitikoiden suosiossa kylpenyt, päin vastoin, saanut osakseen jopa ankaraa kritiikkiä ohjaamiensa elokuvien tasaisen "huonosta" laadusta. Voin kuitenkin nähdä Bayn yrityksen, astetta älyllisempään toimintaviihteeseen Pain & Gainin taustalla.

Älkää ymmärtäkö väärin, Pain & Gain on täysin järjetön, sekava, rällästyselokuva. Sitä voisi verrata The Wolf of Wall Streetiin, mutta ilman ideaa taustalla. Omalla laillaan Pain & Gain toi mieleen myös Dan Gilroyn ohjaaman Nightcrawlerin, jonka päähenkilö myöskin menettää täysin todellisuuden tajunsa jahdaten jonkinlaista "Amerikan unelmaa". Erotuksena taaskin, että Nightcrawlerissa oli jonkinlainen älyllinen otanta aiheeseen, sen sijaan, että vain räjäyttäisi kaiken katsojan naamaan.

Daniel Lugo (Mark Wahlberg) on juuri saanut työn pt:nä Sun Gym-nimisestä kuntosalista. Siellä hän tapaa asiakkaan, yltiörikkaan Victor Kershawin (Tony Shalhoub), jonka päättää ryöstää yhdessä bodarikaveriensa Doorbalin (Anthony Mackie) ja Paul Doylen (Dwayne Johnson) kanssa. Kolmikko eivät kuitenkaan ole mitään järjen jättiläisiä, joten mikään ei suju niinkuin pitäisi missään vaiheessa ja se vain ruokkii epäonnistumisien dominoefektiä, jota tietenkään he eivät pysty pysäyttämään.

Ainakin kuvittelen ymmärtäväni Bayn tahtomuksen elokuvan taustalla. Hän ikään kuin pyrkii tekemään tästä toimintaelokuvasta kokonaisvaltaisempaa. Ensinnäkin hän yrittää yhdistää siihen komediaa. Eli hän heittää Rebel Wilsonia sivuosaan (joka on kyllä kala kuivalla maalla tälläisessä elokuvassa) ja leikittelee mustalla huumorilla ja kuvaa asioita liiottelevan räväkkään tyyliin - toimii se sitten huumorina tai ei.

Mutta sitten Bay yrittää myös tuoda jonkinlaista syvyyttä elokuvaan. Näen, että hän selvästikin yrittää mennä asioiden taustalle. Hakea syytä siihen, mikä ajaa tätä kolmikkoa rikollisuuteen. Valitettavasti Bayn keino hakea syvyyttä elokuvaan, on antaa hahmojen itsensä kertoa kertojina omista taustoistaan samalla kun jotkut kornit välitekstit lennähtävät ruutuun antaen lisäinfoa kunkin hahmon menneisyydestä. Eikä vain menneisyydestä, vaan vain siitä osasta menneisyyttään, mikä on ajanut heitä tähän pisteeseen, jossa ovat valmiita toteuttamaan Kershawin ryöstön. Eli varsin mustavalkoisella linjalla mennään. En edes muista koska viimeksi olisin elokuvassa nähnyt niin monen eri hahmon esittelevän itseään, kuin jossain lastenelokuvassa.

En myöskään pitänyt elokuvan alusta, joka on periaatteessa sama asia kuin loppu. Se teki elokuvasta erittäin piinallista katsottavaa, koska periaatteessa tiesi jo, mitä tulee tapahtumaan. Näen kuitenkin siinäkin syyn taustalla. Kertomalla jo heti alussa loppuratkaisun, Bay pyrkii erottamaan elokuvaansa perinteisestä rikoselokuvan arkista, yrittäen luoda vaikutelmaa, että kyseessä olisikin enemmän hahmokuvaelma. Mutta kuten sanottu, ei se hahmokuvaelmakaan kovin vaikuttavaa ollut.

Joku voisi myös tehdä väittämän, että elokuvan teema, fitness, olisi myös jonkinlaisessa syvemmässä osassa. Kyseessähän on toimintaelokuva. Pääosassa on Mark Wahlberg, joka on tyyliin kaapin kokoinen. Hänen esittämän hahmonsa, Daniel Lugon, idoleita ovat Rocky ja Rambo, myös aika machoja koviksia, joita ei säännöt pidättele. Tästä voisi yhdistää hyvin hataran linkin siihen, että itse Baynkin luotsaamat, toimintaelokuvat antavat tietynlaisen vaikutuksen Daniel Lugon kaltaisille, vaikutuksille herkille, henkilöille. Vaikutuksen, että he muka voisivat tehdä mitä haluavat, näyttää miltä haluavat ja saada mitä haluavat. Ylipäätänsäkin joku voisi esittää teräviä havaintoja miehisyyttä korostavien kulttuurien dominoivista vaikutuksista miehille sekä miehiselle identiteetille. Se henkilö ei kuitenkaan ole minä, sillä Pain & Gain ei paljon tehnyt tämän teeman eteen. Koen, että elokuvassa olisi ollut mahdollisuudet tämän teeman tulkitsemiseen syvemmältikin. Silloin elokuvasta olisikin tullut mielenkiintoisempi.

Olin innoissani aloittaessani elokuvaa, sillä sekä Mark Wahlberg että Anthony Mackie kuuluvat kyllä suosikkeihini. Mutta hekään eivät pysty rooleissaan paljon tekemään. Heidät vain pistetään tekemään paljon tyhmiä juttuja, huutamaan kovaan ääneen ja kaikki näytteleminen on supistettu mustavalkoiseen, yksipuoliseen muottiin. Eli toisinsanoen he kertovat millaisia he ovat ja sitten he ovat sellaisia. UUUuuu! Upea kasvutarina!

Hahmoja kuitenkin haukuttuani, olin yllättäen aika vakuuttunut Dwayne Johnsonin roolisuorituksesta. En ole aikaisemmin pitänyt heppua juuri minään, mutta hänelle on mielestäni annettu sekä vaikein että mielenkiintoisin rooli. Hänen hahmonsa, Paul Doyle on vankilassa aikaa viettänyt, harras kristitty sekä bodaaja ja tämä jo sanoo hänestä aika paljon.

Vaikka siis kunnioitankin Bayn yritystä vapautua perinteisen rikoselokuvan kahleista, en voi kuin olla nauramatta kuinka railakkaasti hän kaatuu jo ensi metreille yrityksellään. Elokuvan ehkä suurin heikkous on se, että se yrittää olla liikaa. Kohtaukset ovat aivan liian sekavia ja yliampuvia, jolloin katsojalla ei ole juuri mitään hajua, mitä elokuvaa hän on katsomassa. Välillä ei tiedä pitäisikö nauraa vai olla kauhuissaan. Ei myöskään tiedä, että pitäisikö kannustaa rikollisia vai heidän uhrejaan. Eli klassinen tapaus aiheesta yritys haukata liian suurta palaa kerralla.







...=)





16 kommenttia:

  1. Painiessaan The Rock heitteli aikoinaan sellaisia promoja kehiin, että niissä sai nauraa väliin ihan kippurassa. Kaveri on tosi hyvä suustaan, ja aina kun miekkonen on mukana jossakin pätkässä, niin sitä tietysti toivoo, että tätä suulautta olisi osattu hyödyntää oikein kässäriä tehdessä. Vielä ei sinne asti ole päästy, vaikka lähellä on käytykin.

    Hieno ja hyvin kirjotettu arvostelu nääs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai...

      Mielestäni The Rock oli juuri siksi tässä niin hyvä, että häntä ei oltu päästetty vetämään hänen tyypillistä farssiaan. Hän oli jopa herkkä, monimutkainen, outokin ja siksi niin hyvässä roolissa!

      Poista
    2. Heh, selvennetään sen verran, että kyllä minäkin The Rockin hahmosta tässä leffassa pidin. Ehkä enemmän kuin kenestäkään muusta. Tuo edellinen kommenttini oli enemmänkin semmottis yleisheitto kaverin mahdollisesta potentiaalin hyödyntämistä. :D

      Poista
  2. Hitto, siirryin kommenttikenttään vasta luettuani kaikki tähän mennessä julkaistut kirjoitukset ja pitää sanoa, että olen innoissani kuin pikkulapsi.

    Mietinkin, että kuinka monen mielestä Bayn päätös tehdä aiheesta komediallinen ja muuttaa hahmot lähes poikkeuksetta ärsyttäviksi ääliöiksi olisi suurin virhe, mutta ainakin itse uskon sen sopineen Baylle paremmin kuin yritys tehdä jotain erittäin vakavaa, johon en rehellisesti usko Baylla olevan kykyjä. Sen mitä googlasin tuota Pain & Gain pohjatarinaa, tuntui kyllä aika loukkavaltakin tehdä siitä komediallinen, mutta toisessa tapauksessa se olisi vaatinut eri ohjaajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itse olen kanssa ollut ihan täpinöissäni kaikista näistä arvosteluista. Todella hauska osallistua tälläiseen projektiin!

      Juu, eiköhän tämä tekele viimeistään todistanut, että Bayn ei kannata testata kykyjään missään syvemmissä vesissä. Rauhassa vaan plätkii erikoistehoisteillaan menemään, ihan hyvin tuntuu niillä pärjäävän (mitä se uusin Transformers tuottikaan, yli miljardin?)

      Poista
    2. Täytyy kyllä myöntää, että tämä yhteinen arvostelusessio napsahti juuri oikeaan saumaan, sillä viimeaikoina en ole ollut kovinkaan innoissani blogin pitämisestä, enkä varsinkaan arvostelujen rustaamisesti. Jonkin sortin blogiväsymystä liene ollut se, joka nyt tuntuu kuin pois pyyhityltä. Lisää tämmöisiä juttuja ja jos ei nyt pian, niin kohta kuitenkin.

      Poista
    3. Siis että lisää tälläistä... Itse tiedän kanssa miltä se tuntuu, tuo blogiväsymys, kun koin sellaista viime vuonna näihin samoihin aikoihin. Paljon auttoi myös se, että piti pienen tauon ja katsoi elokuvia kirjoittamatta niistä mitään ylös. Sitten pikkuhiljaa ei enää mahtanut itselleen mitään, kun syyhy vaan nousi ja nousi päästä jakamaan elokuvista asioita. On ne elokuvat vaan niin hieno taidemuoto ja viihdettä!

      Poista
  3. Mielenkiintoista ja osuvaa argumentointia! :) Mielestäni Rebel Wilson taas oli piristävä lisä komediassaan vaikka ei tämän tyyppisissä pätkissä ole ennen ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ehdottomasti, siis pidän Rebel Wilsonista ja hänen komediastaan ja kiva hänet oli toki nähdä ja hän oli osassaan hyvä, mutta jotenkin siinä kohdassa irtosi kyllä viimeistään elokuvan otteesta, kun ajatteli, että huh huh, onpas hän eksynyt väärille vesille... Ei vain jotenkaan ole Rebel Wilson toimintaelokuvassa uskottava. Hänen huumorinsa vain on niin kaukana ehkä sellaisesta "katu-uskottavuudesta", mitä toimintaleffoissa yleensä haetaan.

      Poista
    2. Rebel on symppis, sillä vaan oli tämä Bayn leffojen ainoa naisarkityyppi (tyhjäpäisyyttään sössöttävä pissis) ilmennettävänään. Ehkä ne nunchakut antoivat osaan piirun verran persoonallisuutta?

      Poista
  4. The Rock osoitti kiitettävää monipuolisuutta, kun aiemmin olen pitänyt häntä perustoimintatähtenä.

    Sikäli olisi kiintoisaa nähdä Michael Bay jatkamassa pienemmän budjetin elokuvien tekoa vaikka toimintagenren ulkopuolelta. Täytyy sanoa että pidin Bayn elokuvista "Bad Boys" (mutta en sen jatko-osasta) ja "The Rock", osittain siksi että ensimmäinen sisälsi mainiota läpänheittoa ja toisessa oli tiedemies toimintasankarina (ennen kuin "Half-Life":stä kukaan tiesikään). "Armageddon" sitten alkoikin jo mennä väärään suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Johnsonista.

      Itse pidin vielä Bayn ohjaamasta The Islandistakin ja en suoranaisesti koe hänen tyyliään mitenkään vastenmieliseksi. Kunhan tietää kohdeyleisönsä ja eibpyytele sitä anteeksi, niin ollaan jo hyvillä jäljillä. Sen sijaan, että pyrkii tälläisellä Pain & Gainilla saavuttamaan liian paljon liian lyhyessä ajassa, niin sanotusti. Tämäkin toimisi varmaan ihan mukiinmenevästi jos se olisi Bad Boysin tapainen toimintaviihde, sen sijaan, että yrittää tuoda kaikkea kerroksia elokuvaan, aina oudoista hahmoista lähtien mustaan huumoriin saakka.

      Et sillee xd

      Poista
  5. Toivottavasti tosiaan tulevaisuudessa olisi luvassa lisääkin yhteisarvosteluita ja vielä näin isolla porukalla, että saadaan mahdollisimman erilaisia näkökulmiakin mukaan! Mutta joo, tämän elokuvan suhteen tosiaan oltiin sinun kanssa aika samoilla linjoilla useammankin asiaan suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu (varmaankin, muistaakseni): sinulla on hyvä maku! ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...