19 heinäkuuta 2015

Woman in Gold (Woman in Gold)

Olin täysin varma, että pitäisin tästä elokuvasta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka kuinka jumaloinkin Helen Mirreniä, niin hän oli täysin väärässä roolissa. Häntä oli yritetty maskeerata vanhan näköiseksi, mutta eihän hänestä saa vanhan näköistä tekemälläkään. Lisäksi hän ei ole näyttelijöistä parhain aksenttien omaksumisessa. Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että tämä rooli olisi ollut kuin Meryl Streepille luotu.

Aiheeltaan elokuva on mielenkiintoinen. Se pohjautuu tositapahtumiin, jossa natsivallan aikana Itävallasta Amerikkaan paennut Maria Alttman haastaa Itävallan oikeuteen saadakseen omistukseensa hänen perheelleen kuuluvan kuuluisan maalauksen, joka roikkuu Itävallan galleriassa.

Usein kun elokuva kuulostaa hyvältä, se ei onnistu täyttämään odotuksia. Tässä on esimerkki. Omalla laillaan elokuva muistuttaa todella paljon vuoden 2013 elokuvaa Philomena, jonka pääosassa oli Judi Dench. Molemmissa elokuvissa on upea brittinäyttelijä, molemmissa elokuvissa vanhahko nainen kohtaa menneisyydensä arvet matkaamalla vieraalle mantereelle ja suorittamalla mahdottomalta tuntuvan haasteen. Myös molemmilla naisilla on apunaan miespuolinen "apuri". Tämän elokuvan tapauksessa kyseessä on Ryan Reynolds. Ja hmmh... ei hänestä paljon käteen jää. Kuten ei jää myöskään nuorempaa Maria Alttmania esittävästä Tatiana Maslanystakaan, lähinnä ehkä siksi, että suurin osa hänen dialogistaan käydään saksaksi.

Aika tylsä elokuva siis loppupeleissä, eikä edes Helen Mirren pelasta. Ei tästä paljon mitään käteen jää. Lisäksi jos halutaan rueta keskustelemaan oikein elokuvan fundamentalistisesta pohjasta, löytyy siitäkin monen monta aukkoa. Jokseenkin elokuvan kanta tuntuu olevan se, että Itävallan nykyisen hallituksen, ihmisten, jotka ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeen, tulisi jotenkin kantaa vastuu menneisyyden vääryyksistä. En tiedä, onko tämä vakain pohja rakentaa moraalia vaativa juoni, mutta en lähde avaamaan pandoran lipasta sen enempää vaikeasta aiheesta, joka on holokausti, toinen maailmansota ja koko natsivallan aika. Sanonpahan vain, että esimerkiksi vuoden 2008 elokuva Lukija omaa paljon vahvemman näkökulman aiheeseen ja pystyy oikeasti valamaan realistisen pohjan näille aiheille ja käsittelemään aihetta huomattavasti kypsemmin ja kolmiulotteisemmin, kuin vain lapsellisesti olettamaan, että vääryydet voidaan korjata tai oikeudenmukaisuuden pystyy joku, siis "joku", "joku vain" takaamaan.

... Kiva, jos joku ymmärsi saarnaamisestani jotain...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...