20 heinäkuuta 2015

The Piano Teacher (The Piano Teacher)

Michel Haneken elokuva "Rakkaus" on ollut elämäni yksi merkittävimmistä elokuvista. Kun sen teatterissa näin vuonna 2013, olin täysin sen lumoissa. Yksi syistä tämänkin blogin perustamiselle oli, että halusin kirjoittaa siitä elokuvasta arvostelun, joka sitten olikin tämän blogin ensimmäinen arvosteltu elokuva. Niinpä olin täysin vakuuttunut, että ohjaaja Haneke on upea nero.


No, katsoin sitten hänen muuta työtään ja ajattelin The Piano Teacherin varmaan olevan hyvä seuraava elokuva katsottavaksi. Yleensä draaamat, jotka liittyvät pianoon toimivat. Pidän pianomusiikista ja Rakkaus-elokuvassakin pianomusiikki oli tärkeässä osassa.

Voi hyvä luoja, en tiennyt, mitä aloitin! Ei niin, ettäkö elokuva olisi ollut tylsä. Mutta en vieläkään tajua hevonhittoa mitä siinä tapahtui tai mistä se kertoi! Sen tiedän, että tiedän tasan tarkkaan miltä pääosanesittäjän Isabelle Huppertin kasvot näyttävät, sillä niin monta lähikuvaa saamme hänen kasvoistaan tarkastella, että ei siinä paljoa muuta pysty tekemään kuin niitä tuijottamaan. Enkä tiedä mitä varten, sillä Huppert on roolissaan huono tai sitten en vain ymmärrä. Pitäisikö sen olla syvällistä näyttelemistä, että hän ei tee ilmeen ilmettä monta minuuttia kestävässä lähikuvassa hänen kasvoistaan? Ja näitä kohtauksia on useita kauttaaltaan yli kahden tunnin keston omaavaa elokuvaa!

Jossain kyllä menevät minunkin rajani. Minulla ei ole mitään ongelmaa katsoa Lukijan, Tunnit, Kaunis mieli tai vaikka Dead Man Walking- elokuvien kaltaisia, syvällisiäkin draamoja, mutta tälläiseen eurooppalaiseen taide-elokuva-hötäskään en minäkään pysty. Ylpeilen silti sillä, että sain tämän katsottua loppuun ja siksi juhlistan sitä kirjoittamalla siitä tämän arvosteluntyngän. Von Trierin Melancholia ja Terrence Malickin The Tree of Life minulla onkin nimittäin jäänyt kesken ja ne kyllä lasken täysin tähän samaan leiriin.

Rohkenen myös väittää, että ei kovin moni muukaan pysty sanomaan tarkalleen, mistä tämä elokuva kertoo. Menin Rotten Tomatoes-elokuva-arvostelusivustolle hakemaan apua elokuvan ymmärtämisessä ja huvikseni löysin kyllä paljon arvosteluja, mutta yksikään ei tuntunut olevan sen enempää kärryillä elokuvasta kuin minäkään. Jotkut olivat suuttuneita elokuvalle, koska pitivät sitä ällöttävänä, toiset selvästi yrittävät piilottaa tietämättömyyttään kehumalla elokuvan teknisiä ansioita ja toistamalla Haneken neroutta. Näillä arvostelijoilla ei ole pokkaa sanoa rohkeasti, että: "Wtf?"

Elokuva on täynnä toinen toistaan typerämpiä kohtauksia. Päähenkilö Erika Kohut on yksi raivostuttava ämmä, mutta samalla Haneke haluaa jossain kohdissa elokuvaa selvästi herättää sääliä tätä kohtaan. Ennen kuin tosiaan elokuvan järkyttävässä loppukohtauksessa pistää Erikan laittamaan veitsen sisään omasta vatsastaan eli siis puukottaa itseään ja sen jälkeen lähtee kävelemään kadulle ja siihen loppuu elokuva, joka on kokonaisuudessaankin yhtä järjetön kuin tuo sitä kuvastava viimeinen kohtaus.



...=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...