05 heinäkuuta 2015

Numeromurha (Murder by Numbers)


Tässä murhamysteerissä kaksi lukiolaispoikaa, Richard (Ryan Gosling) ja Justin (Michael Pitt) suunnittelevat ja toteuttavat omasta mielestään täydellisen murhan. Tapausta selvittävä rikosetsivä Cassie Mayweather (Sandra Bullock) toteaakin elokuvan lopussa tyhjentävästi, filosofisilla teorioilla elämäänsä rationaalisuutta etsivälle Justinille, että: "Sinulla on yksi elämä ja mitä teet sillä ja mitä sinulle sen aikana tehdään, sinun täytyy hyväksyä. Et voi teeskennellä, että sitä ei tapahtunut".

Ilmeisesti Numeromurha-elokuva ei ole saanut oppikirjaa murhamysteerin oikeaoppisesta tekemisestä, mikä on ironista, ottaen huomioon, että elokuvassa toteutetaan kuitenkin murha oppikirjojen mukaan. Nimittäin luulisi heti ensimmäisten sääntöjen toimivan murhamysteerin tekemiseksi, olevan, että kun murhaaja on jo paljastettu suurin piirtein kaikille, voisi showta pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun murhaaja on saatu jo kiinni, olisi lopputekstien aika, mutta tämäpä elokuva vetelee vielä pitkän tovin sen jälkeenkin menemään!  En erityisesti edes pitänyt elokuvan lopusta, joka oli vähän kliseinen "vaaran tuntua kielekkeellä"-tyylinen lopetus.

Bullock ja hänen työpariaan esittävä Ben Chaplin ovat molemmat rooleissaan hyviä, mutta tällä kertaa pisimmän korren vetää kyllä Ryan Gosling, hieman sosiopaattisella roolillaan. Etenkin elokuvan kliimaksi saa inhon tunteet vetämään pitkin selkäpiitä.

Pidin siis elokuvasta ehkä vähän onnettomasta rakenteestaan huolimatta. Bullockin elokuvia on aina yhtä suuri ilo katsoa ja ei tämäkään petä. Tylsä tämä ei ole ja toteuttaa tarkoituksensa viihdyttävänä murhamysteerinä. Piste.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...