31 heinäkuuta 2015

Kymmenen kysymyksen haaste

Tämän kiireisen viikon ohessa oli todella suuri ilo huomata, että intensiivisesti seuraamani blogin, Sinin leffablogin kirjoittaja Sini oli pistänyt tännepäin haastetta tulemaan. Minähän vastailen aina kaikkiin haasteisiin ja teen kaikki mahdolliset listat, mitä vaan maan päältä löytyy, joten siksi sormeni oikein syyhyävät päästä tämän haasteen kimppuun. Kiitos paljon Sini!

Eli haasteen aiheena on yksinkertaisesti vastata kymmeneen elokuva-aiheiseen kysymykseen.



1. Minkä elokuvan ostit viimeksi? ja mistä?

  • Minun elokuvieni ostaminen on saapunut vähän surulliseen pisteeseen, kuten täällä jouduin jo myöntämään. Nimittäin viimeksi kun olen käynyt elokuva/-pelikaupassa, olen ollut siellä kännykkä kädessä ja kirjoittanut ylös mielenkiintoisten elokuvien nimet ja pistänyt korvan taakse, että tulen myöhemmin Netflixista ne katsomaan. Mutta viimeisin ostamani elokuvan täytyy olla Blue Jasmine, joka minun oli pakko saada omaksi, kun olin sen teatterissa nähnyt ja tästä on tosiaan vähän aikaa....
2. Mitä televisiosarjaa/sarjoja seuraat juuri nyt?
  • Kovimmissa syynissä on ollut ehdoton uusilempparisarjani Netflixin (yllätys, yllätys) Grace & Frankie, jonka olen katsonut nyt kahteen kertaan. Tosiaan minun aikani on tällä hetkellä vähän kiireistä, joten tv-sarjojen katsominen on jäänyt vähän vähemmälle, mitä se oli alkukesästä. Silloin seurasin Orange Is The New Blackin kolmannen kauden, Game of Thronesin viidennen kauden, Episodes-sarjan neljännen kauden (joka oli muuten sen sarjan paras tuotantokausi siihen mennessä), Empire-sarjan ensimmäisen tuotantokauden (sitä sarjaa ei tosiaan Suomessa vielä pyöritetä - älkää kysykö mistä minä sen katsoin... Moving on... xD). Tällä hetkellä tulee katsottua lähinnä vain American Idolia viikonloppuisin, kun siihen vähän aikaa löytää.
3. Minkä kirjan luit viimeksi? 
  • Auts,,, uuhh,,, kirjan? Mikä se on? xD Facebookiin näyttäisin olevan päivittänyt kirjalistaan viimeiseksi Tuomas Kyrön Miniä-kirjan. Joten vastaan sen.
4. Mene imdb:hen ja rullaa alas "Recently Viewed" kohtaan, kerro 5 viimeisintä. 
1. Max Von Sydow 2. Thomas Horn 3. Grizzly Maze 4. Wake 5. Piper Perabo 6. Murder by Numbers 7. Fathers and Daughters 8. Show Me a Hero 9. Winona Ryder 10. Bridesmaids 11. Sublime 12. Notting Hill
  • Tämä oli hauska kysymys! Siksi minä innostuin listaamaan kaikki 12 näkyvää kohdetta =)
  • [korjaus * kolmetoista näkyvää kohdetta. Yksi kohde keskellä on "Krystal"]
5. Onko sinulla jotain sellaista elokuvaa/tv-sarjan jaksoa, jonka olet nähnyt aivan liian nuorena?
  • Omasta mielestäni tai ainakin miellän itseni olleen hyvin kypsä jo hyvin nuorena, joten mikään liian eksplisiittinen materiaali ei ainakaan mielestäni päässyt liikaa härnäämään. Edelleenkin ikuisia traumoja tuottaa Tyttöni mun-elokuva ja etenkin se kohtaus, kun Macaulay Culkin makaa kuolleena ampiaisten keskellä.
6. Minkä elokuvan olet aikeissa nähdä seuraavaksi valkokankaalta? 
  • Meikäläisen yleensä löytää leffateatterin pimennosta parhaiten viimeistään silloin kun Oscar-kausi ollaan saatu aluilleen. Nyt tälläin kesäaikaan on vähän kuivempaa kautta sen saralla, kun ei tosiaan kaikki Summer blockbusterit ihan NIIN paljon kuitenkaan kiinnosta. Uusin Woody Allen on tietysti aina varma veikkaus, Ricki and The Flash-elokuvaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa siitä asti kun sen trailerin bongasin Youtuben pimennöstä. Se traileri on sikahyvä ja leffa jonka pääosissa on MERYL STREEP ei ole koskaan huono valinta! - lisäksi Anne Hathaway ja Nancy Meyers-yhdistelmä ei voi olla huono. Joten näistä näytöksistä kannattaa yrittää bongata allekirjoittanutta, jos minua sattuu kaipaamaan leffaseuraksi xD
7. Mikä sai sinut alunperin kirjoittamaan blogia? 
  • Tästä olen puhunut ennenkin, mutta kaksi elokuvaa; Unelmien pelikirja ja Rakkaus
8.  Paras yli 80-vuotias aktiivinen näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
  • Jos huijaan sääntöjä kolmella vuodella: Jane Fonda, jos en, niin; Ellen Burstyn (vaikka en hänestä persoonana pidäkään, hän oli hyvä Interstellarissa) tai Judi Dench
9.  Paras alle 15-vuotias näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
  • Jos huijaan sääntöjä vuodella: Ruby Jerins, jos en, niin; Quvenzhane Wallis
10. Paras James Bond? Paras Tohtori (Doctor Who)? Paras Kissanainen?
  • Paras James Bond: Skyfallin Daniel Craig, Paras Tohtori (Doctor Who): minun on hyvä vastata tähän kysymykseen, kun en edes tiedä, mikä tämä on (tv-sarja, ilmeisesti...), Paras kissanainen: taidanpa poiketa valtavirrasta ja vastata Halle Berryn (kutsukaa hulluksi tai älkää, minusta hänen kissanainen oli hyvä elokuva)

...noir, Tiinanen, corum81 ja Horrendous varmaan hyppäävät suurella innolla haasteen pariin! ;)

29 heinäkuuta 2015

Lozenge Awards 2014 by: Cinema Lozenge

Ehdokkuudet

Actually Funny

{Jennifer Aniston saattaa olla Hollywoodin aliarvostetuin näyttelijä. Toki, hän on voittanut Emmyn ja Golden Globen ja palkinnon jos toisenkin, mutta hän on vaarallisen jämähtänyt romanttisiin komedoihinsa. Ja ei niissä mitään - hän on niiden kuningatar. Kertoo jotain hänen lahjakkuudestaan, että saa sellaisetkin pätkät toimimaan. Mutta hänen dramaattinen roolinsa elokuvassa Cake ja roisimmat käänteensä Horrible Bosses-elokuvissa ja She's Funny That Way-komediassa kertovat vain enemmän hänen repertuaarinsa laajuudesta}

Best Career Sidestep
Scarlett Johansson for Captain America: The Winter Soldier

{No niin. Tämä on nyt kolmas kerta, kun palkitsen nti. Johanssonin palkinnolla. En siis ole liiemmin pitänyt Scarlettin näyttelemisestä. Uskon, että se oli Vicky Cristina Barcelonan (jossa hän oli näyttelijäkaartin huonoin) ja Jätä se! -elokuvien yhdistelmä, joka käynnisti tietynlaisen epäkiinnostukseni häntä kohtaan ja siksi tämän palkinnon avulla hienovaraisesti suosittelin hänelle vaihtamaan uraa laulamiseen (josta hän voitti palkinnon vuonna 2012) ja ääninäyttelemiseen, josta hän voitti palkinnon vuonna 2013. Kuitenkin, minun täytyy tämän vuoden kohdalla myöntää olleeni liian ankara häntä kohtaan. Nimittäin hänen työnsä tämän vuoden Captain America: The Winter Soldierissa oli todella hyvää! Ja tänä vuonna hänellä oli sentään kunnon kilpailua muiden ehdokkaiden taholta, joten sanoisin, että alan ehkä pikkuhiljaa kääntämään kelkkaani Johanssonin suhteen (ennen kuin ehkä ensi vuotta, jolloin palkinnon antaminen hänelle mahdollistuisi taas, jos hän olisi huono roolissaan, koska tänä vuonna hän oli roolissaan hyvä....)}

Inspiration Award
Lily Tomlin & Jane Fonda
{Tässä on kaksi h*lvetin rautaista rouvaa! Olen täysin heidän uuden ohjelmansa "Grace & Frankie"-pauloissa ja en saa tarpeekseni heidän lahjakkuudestaan, elämänasenteestaan ja kauneudestaan. He ovat hauskoja, älykkäitä naisia, jotka tietävät mitä tekevät. He ovat inspiraatio toivottavasti mahdollisimman monelle!}

Best Dialogue
{Upea, älykäs elokuva, joka on tehty niin taidokkaasti, että sitä ei edes käsitä!}

The Most Interesting Movie of The Year

{Antaisin elokuvalle kaikki palkinnot, jos se ei olisi niin tylsää. Olin vain niin silminnähden pettynyt, kuinka vähän elokuva loppupeleissä sai sen ansaitsemasta kunnioituksesta}

The Most Sympathetic Actor
Andrea Riseborough for Birdman

{Tässä kategoriassa kilpailu oli varmasti kovinta tänä vuonna. Muut ehdokkaat olivat Anthony Mackie, Octavia Spencer ja Lindsay Duncan, jotka kaikki tekivät vaikutuksen rooleissa, joissa ei ehkä odottaisi kenenkään tekevän vaikutusta, tai ainakaan heKÄÄN eivät ole saaneet sen enempää huomiota, mitä olisivat ansainneet. Kuitenkin voiton vei Andrea Riseborough upeasta elokuvasta nimeltä Birdman. Olen varma, että kuulemme tästä naisesta vielä lisää.}

Oscar Snub & Best Performance

{Yllätys, yllätys. Ei siinä vielä mitään, että Aniston ei pystiä voittanut, mutta jumaliste, hän ei ollut edes ehdolla! Roolisuoritus voisi hyvin olla yksi vuosituhannen parhaita}

The One That You Want To Like


{En tiedä, tajuaako kukaan muu tästä palkinnosta mitään, mutta sen tarkoituksena on valaista elokuvia, jotka ovat viiden tähden arvoisia, mutta eivät koskaa tulisi kilpailemaan esimerkiksi parhaan elokuvan Oscarista, sillä ne eivät vain ole sen tyylisiä elokuvia tai eivät ole teknisesti puhtaimpia}

Most Underrated Performance

{Miksi Hathaway ei ollut roolisuorituksestaan ehdolla Oscariin? Kysymyksen voisi yleistää koko elokuvaankin: Miksi Interstellar ei voittanut parhaan elokuvan Oscaria, koska kyseessä on selvästi mestariteos? Aivan, Amerikkalainen valtavirta ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään elokuvan esittämistä filosofisista teorioista. No, heidän häviönsä.}

Best Showcase Moment of Truly Great Acting
Gugu Mbatha-Raw for Beyond the Lights (singing Blackbird)

{Taas nimi, josta toivon, että kuulemme lisää tulevaisuudessa. Palkinnon olisi hyvin voinut voittaa myös Aniston Cake-elokuvasta tai Streep Into The Woods-elokuvasta, jonka koen myös olevan aliarvostettu, onneksi Streep sentään sai ehdokkuuden}

Cool Award



{Cameron Diaz on vain niin kovis - virkistävä tähti Hollywoodissa, joka ei ota itseään liian vakavasti.}

Best Message of a Movie


{On jo hieno saavutus sinänsä, että joku pystyy tekemään oikeasti toimivan trillerin. Mutta sen lisäksi onnistuu tekemään elokuvan, joka ei ole tylsä ja käsittelemään niinkin vakavia teemoja. Lisäksi Jessica Chastain ja Oscar Isaac ovat tämän hetken parhaimpia näyttelijöitä, joten heidän yhteistyönsä on luonnollisesti saumatonta}

___________________________________________________

Special Awards
[voimassa mahdollisesti vain tämän vuoden]


The Biggest Disappointment
Foxcatcher

{Moneyball, ohjaaja Bennett Millerin edellinen elokuva oli NIIN hyvä. Mitä tapahtui? Laintakseni yhtä nimettömänä pysynyttä Yhdysvaltain elokuva-akatemian jäsentä: "Foxcatcher oli vain paljon tuijottelua"}

Career Achievement Award

{Badass-näyttelijä, jonka ura toivottavasti jatkuu vielä monta kymmentä vuotta.}

Best Villain

{Ja hei, hänellä oli vastassaan J. K. Simmons elokuvasta Whiplash! Mutta minä vain pidän niin paljon Winsletin pahiksesta elokuvasta Divergent. Ottakaa oppia Michael Fassbender (elokuvasta 12 Years A Slave) ja Donald Sutherland (elokuvasta Nälkäpeli) (esimerkiksi) - näin kuuluu esittää pahista!

26 heinäkuuta 2015

Movie Monday #15 - Muut inhoavat, minä en

<<edellinen<<                           >>seuraava>>

"Kaverit haukkuvat sitä huonoksi. Kriitikot lyttäävät. Kukaan ei tykkää, kenellekään ei kelpaa. Odotuksesi ovat siis erittäin alhaalla. Sitten kun viimein näet sen elokuvan, huomaatkin pitäväsi siitä. Saatat jopa rakastaa sitä. Olet tämän mielipiteesi kanssa aika lailla yksin, tosin silloin tällöin löytyy joku sielunkumppani.Tämän viikon haasteena on kertoa elokuvasta, josta sinä pidät mutta muut eivät. Mikä leffa on kaikkien muiden haukuista huolimatta mielestäsi hyvä ja katsomisen arvoinen? Saattaapa se jopa kuulua suosikkeihisi?"

Näitä on monta. Vaikka kuinka kunnioitankin useimmiten kriitkoiden mielipiteitä ja usein olenkin samaa mieltä useimpien kriitikoiden kanssa, välillä, etenkin ammattilaiskriitikot ovat työntäneet sen kuuluisan herneen vähän liian syvälle nenäänsä. Itselle kuitenkin elokuvassa se suurin juttu on, että se viihdyttää. Ei sen tarvi olla mitään Hitchcockia tai Scorsesea ollakseen hyvä, vaan ihan vain kestonsa omaava elokuva, jonka aikana ei tarvitisi kertaakaan haukotella. Se jo, on loistava saavutus. Sitten itse vielä vihaan sellaisia kriitikoita, jotka heti hyppäävät kehumaan jotain elokuvaa, nimenomaan koska se on tylsä. Tälläistä elokuvakritiikkiä en ymmärrä yhtään.


  •  The Tourist - tämä oli todella hyvä elokuva. Venetsia, Angelina Jolie, Johnny Depp, ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet, vauhtia, viihdettä - voiko elokuvalta enempää vaatia? Ilmeisesti voi, sillä elokuva on lytätty kriitkoiden keskuudessa täysin.
  • The Boy Next Door - taas kerran tykkäsin ihan hirveästi. Rakastan tälläisiä jännäreitä, joissa ei näe seuraavan juonenkäänteen tulevan, henkilöhahmot ovat sympaattisia ja etenkin herkullista on, jos tarinan pahis on yhtä ällöttävän psykopaattinen kuin tässä. Ei mitään hajua, miksi kriitikot eivät tästä pitäneet. Tämähän on elokuvaviihdettä parhaimmillaan.
  • The Bounty Hunter - mielestäni yksi Anistonin parhaita - tätä vihaa käsittääkseni kriikot kuin yleisökin, mutta minusta tämä oli hauska, "menevä" elokuva. Aniston ja Gerard Butler ovat törkeän hyvän näköisiä yhdessä ja mielestäni heidän kemiansa pelaa. 
  • Se toinen nainen - tämän kävin katsomassa oikein leffassa ja hömppäähän tämäkin on, mutta vain niin jotenkin satumaista ja kimaltelevaa hömppää, että tämän kanssa aika oikein lentää. Tämän voi pistää päälle ja unohtaa oman harmaan elämänsä ja kuvitella olevansa hetken ajan joku huippurikas juristi New Yorkin pilvenpiirtäjässä ja Hamptonsin rantahuvilassa. Vain hetken....



  • Siinä nyt oli muutama, en nyt jaksa käydä läpi koko kavalkaadia, mutta näitä kyllä on. Aina ei kaikkien maut todellakaan kohtaa ja ehkä se on ihan hyvä niin.

The Good Lie (The Good Lie)

Odotin tämän elokuvan olevan jokseenkin Elämä pelissä-elokuvan tyylinen, jossa tälläiset vähempiosaiset pääsisivät parempiosaisten luo asumaan ja se muuttaisi heidän maailmansa. Tietty samanlaisuus elokuvissa on, mutta ote on täysin erilainen. Molemmat elokuvat kuitenkin hyviä omilla ansioillaan. The Good Lie kertoo Mamere, Jeremiah ja Paul-nimisistä Sudanilaisista pakolaisista ja heidän sisarestaan Abitalista. Kun Sudanissa syttyi sisällissota, menettivät nämä lapset vanhempansa ja he kävelivät Afrikan halki Keniaan, jossa viettivät kolmetoista vuotta pakolaisleirillä. Lopulta heidät saadaan sijoitettua Amerikkaan, jossa silloinkin Abital erotetaan veljistään Bostoniin, kun Mamere, Paul ja Jeremiah lähetetään Kansas Cityyn. Siellä heistä huolta pitää paikallisen työnvälitysjärjestön työntekijä Carrie Davis (Reese Witherspoon).

Yllättävän suuri osa elokuvasta kuluu kuvatessa näiden lapsien matkaa Afrikan halki, jonka he tosiaan vaelsivat jalan (ilman kenkiä). Olisin kuvitellut, että pääsemme Amerikan mantereelle paljon aikaisemmassa vaiheessa elokuvaa. Reese Witherspoon on myös ikään kuin elokuvan pääosassa, vaikka hänellä on selvä sivurooli. Näistä pienistä seikoista huolimatta, pidin elokuvasta. Yleensä sellainen kurjuudella mässäily, missä joukon lapsia on selvittävä sodan, nälän - kuoleman jaloista, on vähän liikaa katsottavaksi, mutta tämä elokuva ei turhia kuitenkaan paistattele siinä kurjuudessa, sillä tarina on kuitenkin toivosta, paremmasta huomisesta. Elokuvan loppuratkaisu vetääkin sitten jo vähän ylitse, mutta se on pieni ongelma.

Itse asiassa elokuva oli todella hauska. En tiedä onko täysin sopimatonta, että minä nauroin sille kun nämä veljekset yrittävät sopeutua nykyaikaisen Amerikan tyyliin. Hehän eivät nimittäin tienneet edes mikä on puhelin. Oli se tarkoitettu komiikaksi tai ei, toi se mukavan lisäsävyn, muutenkin toimivaan elokuvaan. Reese Witherspoon on yllättävän hyvä. En ole missään vaiheessa pitänyt häntä huonona näyttelijänä, mutta aina hän pääsee yllättämään sillä kuinka hyvin hän pystyy ottamaan katsojan haltuun roolissa kuin roolissa.

The Good Lie on harmillisen vähän huomiota saanut. Tälläisiä elokuvia pitäisi levittää kaikkialle ja kaikille. Viesti on tärkeä ja elokuva hyvä. Sen kulku on juontevaa ja koskaan ei tarvitse haukotella. Erittäin toimivaa draamaa.





...=)

Toscanan auringon alla (Under the Tuscan Sun)

Vaikka pidän Diane Lanesta ja yleensä Etelä-Eurooppaan sijoittuvat hömpät ovat minun makuuni tehtyjä (lue: Herkullinen elämä, Pieni suklaapuoti jne.), niin on tämä leffa silti vähän liian höttöinen.


...=)

24 heinäkuuta 2015

Grace of Monaco (Grace of Monaco)

Arash Amelin käsikirjoitus valittiin Hollywoodissa vuonna 2012 pidetyimmäksi käsikirjoitukseksi, joka ei ole vielä saanut tuotantoa taakseen elokuvakuvausten aloittamiseksi. Tämän jälkeen Olivier Dahan tarttui ohjaajan puikkoihin ja käytti elokuvan tekoon huimasti enemmän aikaa, mitä hänen alunperin piti. Elokuvan julkaisupäivää lykättiin jopa neljällä kuukaudella. Kun Dahan viimein saavutti lopputuloksen johon oli tyytyväinen, elokuvan levittäjä, tuotantoyhtiö The Weinstein Companyn johtaja Harvey Weinstein päätti leikkauttaa elokuvasta oman versionsa, jonka katsoi paremmaksi kun Dahanin versio ja tämä johti näiden kahden väliseen sotaan. Lopulta elokuvan kohtaloksi oli päätyä amerikkalaisen tv-kanavan Lifetimen levitykseen ja ilmeisesti elokuva ei saanut elokuvateatterilevitystä ainakaan Amerikassa ollenkaan. Myös Monacon kuningasperhe on tehnyt selväksi, että he eivät tue elokuvaa milläään lailla.

Eli aikamoinen projekti on ollut kyseessä. Kuitenkin muistaakseni Suomen leffateattereissa tämä pätkä on pyörinyt ja itse tosiaan nappasin tämän mukaani Filmtownin hyllyltä, niinkin vanhanaikaisessa muodossa kuin dvd:nä. Ota näistä behind-the-scenes-kuvioista sitten selvää. Mielestäni se vain on outoa, että tämä kuitenkin elokuvateatterilevitykseen tarkoitettu elokuva on saanut Emmy-ehdokkuuden parhaaksi tv-elokuvaksi.... Etenkin ottaen huomioon, että elokuva ei ole saanut liiemmin hyviä arvosteluja.

Itse kyllä puollan Emmy-akatemiaa. Minä pidin tästä elokuvasta. En ymmärrä, miksi elokuvakriitikot eivät ole pitäneet tästä. Tosiaan elokuva kertoo Monacon prinsessasta/ruhtinattaresta Grace Kellysta. Hän oli Hollywood-tähti, joka voitti Oscarin parhaasta naispääosasta elokuvasta The Country Girl ja tuli tunnetuksi erityisesti Alfred Hitchcockin muusana. Hän meni naimisiiin Monacon ruhtinaan Rainierin kanssa ja he saivat yhdessä lapsia ja tekivät Monacosta menestyksen. Tähän kuitenkin liittyi suuria haasteista parin julkisessa, että yksityisessä elämässä. Ruhtinattaren urasta tulikin Gracen elämän suurin rooli.

Olen itse lukenut parikin elämäkertaa Grace Kellysta. Olen nähnyt hänet useissa elokuvissaan. Hänessä on jotain kiehtovaa. Hänen elämänsä ja kohtaamansa tilanteet saavat kenen tahansa pään pyörälle ja se nöyryys ja päättäväisyys, joilla hän kohtasi elämänsä haasteet on tosiaan ihailtavaa. Tämä Olivier Dahanin elokuva tekee enemmän kuin kunniaa tälle rohkealle naiselle.

Elokuva on upean kerrostunut. Osaltaan se on koristeellinen, kaunis, postikorttimainen - eittämättä osoittaa kunniaa juurkin Alfred Hitchcockin ja Grace Kellyn yhteisille elokuville - mieleen tulee ainakin Varkaitten paratiisi. Kuvaustyyli ja kameratekniikka ovat vähintäänkin kunniaa tekeviä. Elokuvan korea ulkomuoto toimii myös vertauskuvana itse päähenkilölle. Grace Kelly tunnettiin erittäin kauniina tähtenä ja etenkin saavuttuaan Monacon hoviin ja hoitamaan velvollisuuksiaan prinsessana, hän etenkin joutui jatkuvaan paineeseen ulkonäöstään ja hyvästä julkisuuskuvasta. Elokuva siis toimii hyvin metamuodossa kun se viittaa tähän vastakkainasetelmaan.

Toinen kerros elokuvasta löytyy etenkin kun saavutaan kliimaksia kohti. Elokuvan tauotus, rakenne ikään kuin sykkii sen sydäntä kohti ja kun se viimein paljastetaan, kohtauksessa, jossa Kidman (Grace Kellyna) pitää monen minuutin mittaisen monologin, kaikki langanpalaset juonesta ja elokuvasta napsahtavat kohdalleen. Elokuvan viesti, teema ja aihe tulevat hyvin selkeiksi; kuinka rakkaus vaatii vastuuta, kuinka aito rakkaus on velvollisuus.

Pohjimmiltaan elokuva on siis ihmisen motiiveja kuvaava teos. Ei suinkaan elämäkerta, ei suinkaan viihteellinen juorutarina Hollywoodin kulisseista, vaan erittäin inhimillinen kuvaus, universaalista teemasta.

Erittäin syvällistä elokuvan tekemistä siis. Dahanin tyyli on taidetta. Hän pitää elokuvaa käsissään ja tekee siitä erittäin johdonmukaisen, tasapainoisen ja kauniin elokuvan. Sekä Kidman Grace Kellyna, että Tim Roth Prinssi Rainierina ovat rooleissaan loistavia. Amelin käsikirjoitus tosiaan on nerokkaan upean, kuinka se osaa painottaa elokuvan täydelliseen arkkiin, upeasti kulkevaan kaareen, jossa jokainen kohtaus toimii seuraavaa täydentävänä ja kokonaisuudesta tulee harkitun harmoninen sekä mielenkiintoinen, jos ei muuta. Ja viimeistään siitä, että minä yritän näin vaikeilla lauserakenteilla söngerrellä jotain sanottavaa tästä elokuvasta, jotta saan kehuttua sitä mahdollisimman hyvin, kertoo siitä, että minä enemmän kuin pidin tästä hienosta elokuvasta.



...=)

20 heinäkuuta 2015

The Piano Teacher (The Piano Teacher)

Michel Haneken elokuva "Rakkaus" on ollut elämäni yksi merkittävimmistä elokuvista. Kun sen teatterissa näin vuonna 2013, olin täysin sen lumoissa. Yksi syistä tämänkin blogin perustamiselle oli, että halusin kirjoittaa siitä elokuvasta arvostelun, joka sitten olikin tämän blogin ensimmäinen arvosteltu elokuva. Niinpä olin täysin vakuuttunut, että ohjaaja Haneke on upea nero.


No, katsoin sitten hänen muuta työtään ja ajattelin The Piano Teacherin varmaan olevan hyvä seuraava elokuva katsottavaksi. Yleensä draaamat, jotka liittyvät pianoon toimivat. Pidän pianomusiikista ja Rakkaus-elokuvassakin pianomusiikki oli tärkeässä osassa.

Voi hyvä luoja, en tiennyt, mitä aloitin! Ei niin, ettäkö elokuva olisi ollut tylsä. Mutta en vieläkään tajua hevonhittoa mitä siinä tapahtui tai mistä se kertoi! Sen tiedän, että tiedän tasan tarkkaan miltä pääosanesittäjän Isabelle Huppertin kasvot näyttävät, sillä niin monta lähikuvaa saamme hänen kasvoistaan tarkastella, että ei siinä paljoa muuta pysty tekemään kuin niitä tuijottamaan. Enkä tiedä mitä varten, sillä Huppert on roolissaan huono tai sitten en vain ymmärrä. Pitäisikö sen olla syvällistä näyttelemistä, että hän ei tee ilmeen ilmettä monta minuuttia kestävässä lähikuvassa hänen kasvoistaan? Ja näitä kohtauksia on useita kauttaaltaan yli kahden tunnin keston omaavaa elokuvaa!

Jossain kyllä menevät minunkin rajani. Minulla ei ole mitään ongelmaa katsoa Lukijan, Tunnit, Kaunis mieli tai vaikka Dead Man Walking- elokuvien kaltaisia, syvällisiäkin draamoja, mutta tälläiseen eurooppalaiseen taide-elokuva-hötäskään en minäkään pysty. Ylpeilen silti sillä, että sain tämän katsottua loppuun ja siksi juhlistan sitä kirjoittamalla siitä tämän arvosteluntyngän. Von Trierin Melancholia ja Terrence Malickin The Tree of Life minulla onkin nimittäin jäänyt kesken ja ne kyllä lasken täysin tähän samaan leiriin.

Rohkenen myös väittää, että ei kovin moni muukaan pysty sanomaan tarkalleen, mistä tämä elokuva kertoo. Menin Rotten Tomatoes-elokuva-arvostelusivustolle hakemaan apua elokuvan ymmärtämisessä ja huvikseni löysin kyllä paljon arvosteluja, mutta yksikään ei tuntunut olevan sen enempää kärryillä elokuvasta kuin minäkään. Jotkut olivat suuttuneita elokuvalle, koska pitivät sitä ällöttävänä, toiset selvästi yrittävät piilottaa tietämättömyyttään kehumalla elokuvan teknisiä ansioita ja toistamalla Haneken neroutta. Näillä arvostelijoilla ei ole pokkaa sanoa rohkeasti, että: "Wtf?"

Elokuva on täynnä toinen toistaan typerämpiä kohtauksia. Päähenkilö Erika Kohut on yksi raivostuttava ämmä, mutta samalla Haneke haluaa jossain kohdissa elokuvaa selvästi herättää sääliä tätä kohtaan. Ennen kuin tosiaan elokuvan järkyttävässä loppukohtauksessa pistää Erikan laittamaan veitsen sisään omasta vatsastaan eli siis puukottaa itseään ja sen jälkeen lähtee kävelemään kadulle ja siihen loppuu elokuva, joka on kokonaisuudessaankin yhtä järjetön kuin tuo sitä kuvastava viimeinen kohtaus.



...=)

Movie Monday #14 - "I eat Green Berets for breakfast"

<<edellinen<<                                                      >>seuraava>>

"Mikä on sinun suosikkisi tai guilty pleasuresi lihaksia pullistelevista ja machoilevista elokuvista?"






19 heinäkuuta 2015

Woman in Gold (Woman in Gold)

Olin täysin varma, että pitäisin tästä elokuvasta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka kuinka jumaloinkin Helen Mirreniä, niin hän oli täysin väärässä roolissa. Häntä oli yritetty maskeerata vanhan näköiseksi, mutta eihän hänestä saa vanhan näköistä tekemälläkään. Lisäksi hän ei ole näyttelijöistä parhain aksenttien omaksumisessa. Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että tämä rooli olisi ollut kuin Meryl Streepille luotu.

Aiheeltaan elokuva on mielenkiintoinen. Se pohjautuu tositapahtumiin, jossa natsivallan aikana Itävallasta Amerikkaan paennut Maria Alttman haastaa Itävallan oikeuteen saadakseen omistukseensa hänen perheelleen kuuluvan kuuluisan maalauksen, joka roikkuu Itävallan galleriassa.

Usein kun elokuva kuulostaa hyvältä, se ei onnistu täyttämään odotuksia. Tässä on esimerkki. Omalla laillaan elokuva muistuttaa todella paljon vuoden 2013 elokuvaa Philomena, jonka pääosassa oli Judi Dench. Molemmissa elokuvissa on upea brittinäyttelijä, molemmissa elokuvissa vanhahko nainen kohtaa menneisyydensä arvet matkaamalla vieraalle mantereelle ja suorittamalla mahdottomalta tuntuvan haasteen. Myös molemmilla naisilla on apunaan miespuolinen "apuri". Tämän elokuvan tapauksessa kyseessä on Ryan Reynolds. Ja hmmh... ei hänestä paljon käteen jää. Kuten ei jää myöskään nuorempaa Maria Alttmania esittävästä Tatiana Maslanystakaan, lähinnä ehkä siksi, että suurin osa hänen dialogistaan käydään saksaksi.

Aika tylsä elokuva siis loppupeleissä, eikä edes Helen Mirren pelasta. Ei tästä paljon mitään käteen jää. Lisäksi jos halutaan rueta keskustelemaan oikein elokuvan fundamentalistisesta pohjasta, löytyy siitäkin monen monta aukkoa. Jokseenkin elokuvan kanta tuntuu olevan se, että Itävallan nykyisen hallituksen, ihmisten, jotka ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeen, tulisi jotenkin kantaa vastuu menneisyyden vääryyksistä. En tiedä, onko tämä vakain pohja rakentaa moraalia vaativa juoni, mutta en lähde avaamaan pandoran lipasta sen enempää vaikeasta aiheesta, joka on holokausti, toinen maailmansota ja koko natsivallan aika. Sanonpahan vain, että esimerkiksi vuoden 2008 elokuva Lukija omaa paljon vahvemman näkökulman aiheeseen ja pystyy oikeasti valamaan realistisen pohjan näille aiheille ja käsittelemään aihetta huomattavasti kypsemmin ja kolmiulotteisemmin, kuin vain lapsellisesti olettamaan, että vääryydet voidaan korjata tai oikeudenmukaisuuden pystyy joku, siis "joku", "joku vain" takaamaan.

... Kiva, jos joku ymmärsi saarnaamisestani jotain...



17 heinäkuuta 2015

Movie Monday #13 - Ihan naurettavaa

<<edellinen<<                                       >>seuraava>>

Alkuun:
Kuten vähän uumoilinkin, niin olen ollut todella kiireinen viimeiset kaksi viikkoa ja en ole ehtinyt päivittää blogia edes Movie Monday-postausten muodossa. Paljon on myös tapahtunut näinä kahtena viikkona, muun muassa Emmy-ehdokkuudet (joiden julkistamista olen odottanut kuin kuuta nousevaa) julkistettiin siis viimein ja teen niistä pientä analysointia tämän postauksen perään. En tiedä, koska kiireet helpottavat, joten blogin päivitysrytmi tulee olemaan jatkossakin yhtä epätasaista ja teen Movie Monday-haasteita silloin kuin ehdin. Piste.


Onko jossain elokuvassa olemassa kohtaus joka naurattaa joka ikinen kerta? Onko kohtausta joka hymyillyttää jo ajatuksena?Mikä on kestosuosikkisi naurettavista (tässä tapauksessa hyvällä tavalla) suorituksista komedian saralla? Tuleeko mieleen jokin kohtaus joka tulee heti auttamatta mieleen tietyissä tilanteissa?

Get Smart -elokuvassa (suom. Salainen Agentti 86) on kohtaus, jossa Steve Carellin esittämä vähän huonompi agentti joutuu taistelukohtaukseen. Hän joutuu pahiksen pyssyn piipun tähtäyskohteeksi ja pyrkii käyttämään koulutustaan tilanteesta poispääsemiseen. Hänelle annettu koulutus on opettanut tarttuman aseen piippuun ja vetämään sen pahikselta pois. Steve tekee juuri näin, mutta.... ei tajua, että vastustaja voi yhä tehdä saman tempun takaisin...

-No se ei nyt kuulosta kummoiselta tavattuna, mutta hauska leffa tosiaan on kyseessä xD -


______________________________________________________________
______________________________________________________________

Emmy-ehdokkuuksiin::
[listan ehdokkaista löydät täältä]

  • En jaksa ehdokkaita sen enempää eritellä, mutta tosiaan tuolta linkin takaa löytyy. Menen suoraan asiaan eli kerron omat reaktioni ehdokkuuksiin:
  • JES, JES, JES! Taraji P. Henson sai ehdokkuuden Empire-sarjasta (tämän kevään uutuussuosikistani) täysin ansaitusti! Siinä on kyllä hieno näyttelijä hienossa roolissa!
  • Tatiana Maslany (Orhphan Black) sai viimein Emmy-ehdokkuuden jäätyään jo monta vuotta ilman sellaista. Tästä on noussut somessa suuri kohu ja siksi olen tyytyväinen, että Emmy-akatemia tajusi viimeinkin hiljentää tämän kohinan. En ole itse yhtäkään jaksoa sarjasta nähnyt, mutta olen nähnyt muutaman Maslanyn haastattelun ja hän vaikuttaa tosi mukavalta näyttelijältä, joten olen muiden tapaan tyytyväinen.
  • Eniten iloinen olen Game of Thronesin hyvästä menestyksestä. TOIVON, että Emilia Clarke voittaisi Emmyn, hän on niin loistava näyttelijä ja hänen haastettelujaan on hauska seurata. Sympaattinen näyttelijä ja persoona.
  • Ei myöskään haittaisi yhtään, jos Lena Headey voittaisi Emmyn upeasti tulkitsemastaan Cersein roolistaan.
  • Tietysti olin enemmän kuin iloinen, kun Diana Riggia vielä huomiodaan Oleanna Tyrellin roolista, jossa HÄN ON LOISTAVA. Ei hän ole aikaisemminkaan voittanut, joten en pistäisi rahojani sen päälle, mutta toivoa aina saa...
  • Sitten taas olin pettynyt, kun House of Cardsista SEKÄ Michael Kelly että Rachel Brosnahan saivat jostain kumman syystä ehdokkuudet. EN VOI SIETÄÄ KUMPAAKAAN NÄYTTELIJÄÄ! Hyh!
  • Olin myös enemmän kuin yllättynyt kun Unbreakable Kimmy Schmidt nappasi ehdokkuuden jos toisenkin. Yritin sarjaa Netflixista katsoa ja ensimmäinen jakso oli todella hauska, mutta seuraavat jaksot puutakin puisempaa, joten se sarja jäi niihin muutamaan jaksoon.
  • Oli tietysti täysin odotettavaa, että Mad Men saisi ehdokkuuksia, koska tämä on viimeinen vuosi kun se niitä voi saada (sarja loppui), mutta olin silti yllättynyt kuinka hyvin tätä sarjaa muistettiin / jäähyväisteltiin ehdokkuuksien muodossa. Sama ilmiö oli viime vuonna Breaking Bad-sarjan kanssa. Itseltä jäi sekä Breaking Bad että Mad Men ENSIMMÄISEEN JAKSOON. EN ymmärtänyt kumpaakaan sarjaa yhtään!
  • Pettynyt, että Blacklistin James Spader ei saanut ehdokkuutta.
  • Mutta ei hänen nimensä ole ennnenkään näissä kahinoissa pyörinyt
  • Moderni perhe pärjää tietysti vieläkin, uutena yllätyksenä (tämän sarjan kohdalla aina positiivisena) oli Elizabeth Banksin ehdokkuus (hän on toki ollut tänä vuonna niin paljon esillä, että ei oikeastaan ollut yllätys, että hänen nimensä oli kaikkien huulilla)
  • Pääosanaisnäyttelijän kategorian kilpailu lyhyt-tv-sarja-kategoriassa on kovaa! :
  • Felicity Huffman, “American Crime”
  • Jessica Lange, “American Horror Story"
  • Queen Latifah, “Bessie”
  • Maggie Gyllenhaal, “The Honorable Woman”
  • Frances McDormand, “Olive Kitteridge”
  • Emma Thompson, “Sweeney Todd: The Demon Barber Of Fleet Street”
  • (oma suosikkini voittoon on Queen Latifah, joka on vaarallisen aliarvostettu näyttelijä)
  • Iloinen, että Matt LeBlancia vielä muistetaan ehdokkuuksien muodossa Episodes-sarjasta. Jumaloin kyseistä sarjaa ja toivoisin etenkin myös Tamsin Craigille jotain huomiota myös!
  • JA SITTEN: LILY TOMLIN SAI EHDOKKUUDEN GRACE & FRANKIESTA! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!
  • Ainoa huono puoli tässä on se, että Jane Fonda ei ehdokkuutta saanut. Silti olen iloinen, että Tomlinia sentään huomioitiin!
  • Jos joku ei ole nähnyt Veep-sarjaa, niin suosittelen katsomaan, ihan vain sen takia, että pystyy todistamaan sen faktan, että Julia Louis-Dreyfus ansaitsee olla ehdolla ja voittaa sen hemmetin palkinnon joka vuosi, tästä ikuisuuteen, osastaan sarjan pääroolissa. Hän. on. upea.
  • On varmaan joku vitsi, että tämä Nicole Kidmanin Grace of Monaco-elokuva on saanut ehdokkuuden tv-elokuva kategoriassa. Tämähän on ollut aikamoinen skandaaliprojekti, jota on pyöritetty ties missä käsissä ja ties missä laareissa ja viime kädessä se vissiin päätyi jonkun USAlaisen tv-kanavan levitykseen, koska teatteri-levitykseen se vissiin ei ollut tarpeeksi hyvä (jonkun mielestä. Tosiaan siitä projektista ei ota Erkkikään selvää) ja nyt se sitten on saanut Emmy-ehdokkuuden! NIIN OUTOA!
  • Downton Abbeysta olisi voinut laittaa ehdolle monen muunkin kuin Joanne Froggartin ja Jim Carterin! Tosin olen tyytyväinen näistäkin...
  • En ymmärrä millä ilveelä Titus Burgess sai ehdokkuuden tuosta Unbreakable Kimmy Schmidt-sarjasta. Hän on siinä hirveä! Niin väkinäinen!




Sitten vähän muuta asiaa:
  • Olen myös odottanut kuin kuuta nousevaa jotain pientä pureskeltavaaa David O. Russellin ja Jennifer Lawrencen seuraavasta yhteistyöprojektista, Joysta. Minähän olen kuolematon Unelmien pelikirjan fani ja siksi en malta odottaa, että näen myös Joyn. Ainakin traileri näyttää TÖRKEÄN hyvältä! Toivon, että Lawrencen nimen tulemme kuulemaan loppuvuoden Oscar-kohinoissa.




Eipä mulla sitten muuta tällä erää. Koitan päivittää blogia, kun pystyn xD

05 heinäkuuta 2015

Movie Monday #12 - Parhaista parhain

<<edellinen<<                                           >>seuraava>>
"Kuka on sinun lempinäyttelijäsi? Valitse yksi ja kerro hänestä omassa blogissasi. Kuka hän on, missä elokuvassa/tv-sarjassa näit hänet ensimmäisen kerran, milloin hän valloitti sydämesi, mitä kaikkia hänen töitään olet nähnyt? Olisi myös mielenkiintoista kuulla miksi juuri hän."

(Vastaan tänään (su), koska en ehdi huomenna (ma))



.............................................................................................................jos pitää yksi valita:

Cate Blanchett

Perustelut:

A) olen nähnyt häneltä useita loistavia elokuvia. Ei vain hyviä elokuva, vaan monet hänen tähdittämänsä elokuvat ovat parhaimpien elokuvien listallani.
B) Blue Jasmine (yksinkertaisesti upein näkemäni roolisuoritus)
C) Hän on kaunis ja ennen kaikkea hurmaava persoona. Hänellä on myös jalat maassa ja keskittyy melko pitkälti vain työhönsä näyttelijänä. (kaikkien julkkistemppujen sijaan)
D) Hänen repertuaarinsa on uskomattoman laaja JA hän on mielenkiintoinen katsottava valkokankaalla, luoja tietää, että samaa ei voi sanoa läheskään kaikista näyttelijöistä, joiden karisma on vain niin laiskaa, että katsoja tajuaa viimein kuinka nukkua silmät auki.



Numeromurha (Murder by Numbers)


Tässä murhamysteerissä kaksi lukiolaispoikaa, Richard (Ryan Gosling) ja Justin (Michael Pitt) suunnittelevat ja toteuttavat omasta mielestään täydellisen murhan. Tapausta selvittävä rikosetsivä Cassie Mayweather (Sandra Bullock) toteaakin elokuvan lopussa tyhjentävästi, filosofisilla teorioilla elämäänsä rationaalisuutta etsivälle Justinille, että: "Sinulla on yksi elämä ja mitä teet sillä ja mitä sinulle sen aikana tehdään, sinun täytyy hyväksyä. Et voi teeskennellä, että sitä ei tapahtunut".

Ilmeisesti Numeromurha-elokuva ei ole saanut oppikirjaa murhamysteerin oikeaoppisesta tekemisestä, mikä on ironista, ottaen huomioon, että elokuvassa toteutetaan kuitenkin murha oppikirjojen mukaan. Nimittäin luulisi heti ensimmäisten sääntöjen toimivan murhamysteerin tekemiseksi, olevan, että kun murhaaja on jo paljastettu suurin piirtein kaikille, voisi showta pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun murhaaja on saatu jo kiinni, olisi lopputekstien aika, mutta tämäpä elokuva vetelee vielä pitkän tovin sen jälkeenkin menemään!  En erityisesti edes pitänyt elokuvan lopusta, joka oli vähän kliseinen "vaaran tuntua kielekkeellä"-tyylinen lopetus.

Bullock ja hänen työpariaan esittävä Ben Chaplin ovat molemmat rooleissaan hyviä, mutta tällä kertaa pisimmän korren vetää kyllä Ryan Gosling, hieman sosiopaattisella roolillaan. Etenkin elokuvan kliimaksi saa inhon tunteet vetämään pitkin selkäpiitä.

Pidin siis elokuvasta ehkä vähän onnettomasta rakenteestaan huolimatta. Bullockin elokuvia on aina yhtä suuri ilo katsoa ja ei tämäkään petä. Tylsä tämä ei ole ja toteuttaa tarkoituksensa viihdyttävänä murhamysteerinä. Piste.





04 heinäkuuta 2015

Crash (Crash)

Paul Haggisin ohjaama Crash voitti vuoden 2005 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon. Sen pääosissa on Sandra Bullock, Ryan Phillippe, Michael Pena, Don Cheadle, Thandie Newton, Matt Dillon, Terrence Howard, Brendan Fraser, Ludacris ja Jennifer Esposito.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Los Angelesiin, jossa eri yhteiskuntaluokkien ja rotujen ihmisten kohtalot törmäävät toisiinsa, aiheuttaen niin tuhoa kuin hyvää.

Crash on kaunis elokuva. Ehkä henkeäsalpaavin, mitä olen nähnyt. Minun taitoni elokuva-arvostelijana eivät edes riitä kuvaamaan niitä elokuvallisia ansioita, joista tämä kokonaisuus muodostuu. Täysin ansaitusti elokuva voitti kaikki Oscarinsa (parhaasta elokuvasta, käsikirjoituksesta ja leikkauksesta). Elokuvan musiikki on täydellisessä sopusoinnussa leikkauksen kanssa, ja kaikki nämä elementit ovat harmoniassa keskenään ja niistä jokaisesta muodostuu upea kokonaisuus. Elokuvaa ei tavallaan kannattele vain yhden näyttelijän läsnäolo tai hyvä käsikirjoitus tai joku sympaaattinen henkilöhahmo. Tämä on minun silmiini täydellinen elokuva.

Siksikin olen niin viehättynyt elokuvaan, koska sen viesti on niin syvällinen. Kuinka ennakkoluulot määrittävät tätä maailmaa ja kuinka sokeita me olemme ilman niitä, kuin myös niiden kanssa. Aihe on siis hankala, mutta elokuva käsittelee sitä mitä hienoimmalla otteella.

Kaikki näyttelijät antavat parastaan. Sandra Bullockin läsnäolo on tietysti elokuvassa kuin elokuvassa upeaa, mutta suurimman vaikutuksen tekee Michael Peña. Hänen näyttelemisensä tuo kyyneleet silmiini. Hän on aito ja samaan aikaan rehellinen. Harva näyttelijä pystyy koskettamaan vain pelkällä läsnäolollaan, sanattomalla viestinnällä, hahmonsa ruummillistamisella, mutta Kate Winsletin lisäksi, Michael Peña on yksi niistä harvoista.




...=)


Shooter - takaa-ajettu (Shooter)

Yksi lempinäytteljöistäni, Mark Wahlberg on valitettavasti hieman väärin roolitettuna tälläinen punaniskainen entinen sotilas, ehkä typerimmällä elokuvahahmon nimellä koskaan; Bob Lee Swagger - heti kaikki uskottavuus elokuvasta poissa. Siitä huolimatta, Wahlberg on aina mielenkiintoinen, vaikka onkin tässä ensimmäistä kertaa minun näkemänäni huono. Michael Penasta pidän. Hänellä on uskomaton taito varastaa elokuva mitä pienimmillä rooleilla. Hän on näyttelijänä erittäin aito. Isoa miinusta tuo elokuvaan Danny Gloverin läsnäolo, yksi näyttelijä, josta en puolestani pidä.

Shooter on täysin keskinkertainen elokuva tarkka-ampujista, joka ei järin uskottavuudella valloita. Sekin on suuri virhe, että juonen suurin yllätysmomentti paljastetaan jo melkein heti alkuun, jolloin loppu elokuvasta jääkin pelkäksi rymistelyksi. Tylsäksi ei meno kuitenkaan koskaan ylly, kuten ei yleensäkään Wahlbergin kanssa.




...=)

03 heinäkuuta 2015

Larry Crowne - Uusi mahdollisus (Larry Crowne)

Jos minä olisin jonkun elokuvastudion päällikkö ja minun pitäisi päättää elokuvista, jotka saavat rahoituksen, niin minä olisin laskenut rahani tämän elokuvan päälle. Oikeasti kun sitä ajattelee, tällä elokuvalla pitäisi olla kaikki mahdollisuudet. Pääosassa on Julia Roberts, jolla ei juuri flopannutta elokuvaa sitten 90-luvun ole. Jos elokuvaa tähdittää Julia Roberts, se on jo menestynyt. Sitten toisessa pääosassa ja elokuvan nimirolissa on Tom Hanks, maailman menestynein ja eniten rahaa elokuvayhtiöille tuottanut mies, jonka elokuvia on katsottu yli neljän miljardin dollarin edestä. Lisäksi hänellä on menestyshistoria elokuvien nimirooleista, onhan hän voittanut Oscarinkin sellaisesta (Forrest Gump). Lisäksi kyseessä pitäisi olla tunnelmallinen romanttinen komedia -tyylilaji, jossa molemmat Roberts, että Hanks ovat aikaisemminkin valloittaneet. Lisäksi Roberts näyttelee opettajaa ja mielestäni hän oli ehkä uransa parhaimmillaan opettajana vuoden 2003 elokuvassa Mona Lisa Smile. Siksi onkin niin ihmeellistä, kuinka huono tämä Hanksin vielä ohjaamakin draamaelokuva on.

Mutta ei hätää, sillä ilmeisesti joku elokuvan teatterissa nähnyt oli sieltä poistuttuaan ottanut yhteyttä Hanksiin ja pyytänyt rahojaan takaisin. En ihmettele, mutta ihmettelen sitä, että Hanks oli maksanut tälle miehelle elokuvalipun verran rahoja takaisin! Jos siis kadut elokuvan katsomista, eikun mailia Tompan suuntaan.





...=)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...