28 kesäkuuta 2015

Orange Is The New Black, 3. tuotantokausi

Kakkoskausi päättyi dramaattisissa merkeissä, joita en nyt tässä spoilaa. Kolmoskaudella tapahtuu aika olennainen muutos hahmojen välisessä dynamiikassa, kun tästä päähenkilöstä Piperista muodostuukin aikaisemmista kausista poiketen aikamoinen pahis. Sitten taas hänen rikollistyttöystävästään Alex Vausesta kehittyykin ns. hyvis. Eli osat vaihtuvat. Tätä on mielenkiintoista seurata. Pidän siitä, että päähenkilöstä uskalletaan tehdä muutakin kuin vain neutraali, vaniljainen asioiden tarkastelija, johon pyritään katsoja samaistamaan.

Muutama ongelma minulle kuitenkin muodotui näin sarjaa kolme tuotantokautta nyt katselleena. Kussakin tuotantokaudessa on siis 13 tunnin jaksoa. Tämä on pitkä ruljanssi. Itse en ainakaan pysty näin suurta pakettia bingewatchaamaan (termi, josta Netflix on tullut kuuluisaksi). Ehkä se toimii myös sarjan toimivuutta vastaan, että meidän täytyy katsella asioiden vähän vellovan paikallaan ensimmäiset kaksitoista jaksoa ja sitten aina vasta finaalissa uskalletaan tuoda ne suurimmat juonenkäännökset, jotta tietenkin katsoja palaisi seuraavalle kaudelle. Tämä tekee niistä kahdestatoista ensimmäisestä (tunnin) jaksosta vähän tuskallista seurata.

Toinen ongelma on se, että vaikka olenkin hehkuttanut aikaisempien tuotantokausien kohdalla sitä, että jokaista sivuhenkilöäkin huomioidaan ja jokainen saa suuren määrän ruutuaikaa. Niin nyt tässä kolmannella kaudella se alkaa käydä vähän rasittavaksi. Yksikään hahmo ei jää sekundaariseksi hahmoksi. Usein saamme paljon taustatietoa näistä hahmoista takaumien kautta. Finaalijaksossa meno kuitenkin yltyy jopa todella agreessiiviseksi näiden takaumien kanssa, kun yksi sun toinenkin hahmo saa oman takaumansa ja niitä hyppii sieltä sun täältä. Meno alkaa muistuttamaan siis jo vähän farssia, kun koko ajan puskee takaumat päälle jokaisesta sivuhahmosta, jotka monet eivät ole edes niin mielenkiintoisia, että katsoja jaksaisi paneutua aina vaan uuden, taas tämänkin hahmon surkutarinaan.

Stella Carlin (played by Ruby Rose)
Myös uskottavuus on jo kauan sitten liidellyt pois tästä vankilatarinasta, joka ensimmäisellä kaudella oli vielä hyvinkin uskottavaa, todenmukaista kuvausta vankilan vaikutuksesta yksilölle. Tällä kolmannella kaudella meno muistuttaa jo täysin jotain lastentarhaa tai suurta perhettä, jossa kaikkia tuetaan tyyliin. Kyllä muutama hahmo joutuu pelättyyn eristysselliin muutaman selkkauksen takia, mutta muuten meininki on kyllä aika imelää, että ei tätä ihan oikeaksi vankilaksi enää voi uskoa.

En myös pidä siitä, että joku käsikirjoittaja on katsonut tarpeekseen ottaa täysin uudenlaisen näkökulman sarjaan, joka on; yritysmaailma. Tätä samaista teemaa on loistavasti tulkinnut muun muassa elokuva Michael Clayton, joka siis kertoo tälläisestä amerikkalaista yrityskorporaatiosta, siitä maailmasta ja sen sieluttomuudesta ja outoudesta. EN kuitenkaan näe syytä, miksi vankilasarjan pitäisi keskittyä kuvaamaan tälläistä maailmaa. Litchfieldin vankila siis yksityistetään ja kolmannen tuotantokauden yksi hallinnoivimmista teemoista onkin vankilan sopeutuminen tälläiseen yritysmaailman johtamiseen, hallintoon, menettelyyn. Vähän kaukaa haettua...

Tämän kaiken kuitenkin sanottua, olen yhä sarjan fani. En muista toista sarjaa, jossa tunnin jaksot tuntuvat näin lyhyiltä. Se on jopa vaarallista, sillä vain muutaman, lyhyeltä tuntuvan jakson katsottuasi olet menettänyt suuren kimpaleen päivästäsi täysin teille tuntemattomille.

Alex Vause (played by Laura Prepon)
Myös monia positiivisia asioita kolmannesta kaudesta löytyy. Pidän siitä, että saamme myös otetta vanginvartijoiden näkökulmasta JA meille tutustutetaan myös monta uutta, hyvää hahmoa. Ruby Rose esittää Stella Carlin, nimistä vankia, johon Piper ihastuu. Ruby Rose on noussut hetkessä internetin uudeksi Suureksi Nimeksi - nousevaksi tähdeksi, sosiaalisen median jumaloimaksi (todisteet mm. täällä ja täällä) ja uskonpa, että tästä naisesta tosiaan kuulemme vielä paljon. Jos ette siis vielä tiedä kuka tämä on. Itselle tulee hänestä mieleen täysin eräs nainen nimeltä Angelina Jolie, he voisivat olla jotain siskoksia tai jotain...

Pidän siitä, että Crazy Eyesin matkaa on viety vähän toisaalle toisista kausista poiketen tämän todella hauskan kirjailijaepisodin välityksellä. Pidän myös siitä, että yksi suosikkihahmoistani Lorna on viimein saanut mitä haluaa (hups, spoiler alert, taas). Sitten taas en kuitenkaan pidä Brook Soson kohtalosta. Siitäkin on uskottavuus aika kaukana, kun yhtäkkiä hahmo onkin täysin päinvastaista mitä aiemmilla kausilla. No, annettakoon sen lipua sormieni läpi.

Kaiken kaikkiaan siis taas erittäin toimivaa jatkoa toimivaan sarjaan. Ja nyt kun Uzo Aduba on siis voittanut roolistaan Emmy-palkinnon (erittäin ansaitusti) niin jos voisi esittää toiveita, niin Laura Prepon ja Laverne Cox erityisesti mielestäni tällä kaudella tekivät parhaat roolisuoritukset. Myös Elizabeth Rodriguez ja Lea DeLaria olivat vedossa... Just saying...

Muutenkin tämä on niin upea sarja, sillä se käy vaan todistamaan sitä, että ei ole väliä oletko mustaihoinen, latina, valkoihoinen, lihava, laiha, seksuaaliselta suuntautumiseltasi vähemmistöön tai enemmistöön kuuluva, olet silti upeat näyttelijä ja mielenkiintoinen. Käy vain todistamaan sen puolesta, että Hollywoodissa olisi nähtävä enemmän lahjakkuutta kaikennäköisiltä näyttelijöiltä! Tässä on todiste.


...=)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...