26 kesäkuuta 2015

Orange Is The New Black, 1. tuotantokausi

Orange Is The New Black eli OITNB on Netflixin alkuperäissarja ja se kertoo Litchfieldin naisvankilan vangeista. Sarjan päähenkiö on Piper Chapman (Taylor Schilling), hyväosainen, valkoihoinen, biseksuaali, älykäs nainen, joka joutuu vankilaan, kun hänen entinen tyttöystävänsä Alex Vause (Laura Prepon) jää kiinni huumeiden salakuljetuksesta ja "vetää Piperin mukanaan". Piper on kuitenkin päässyt elämässään eteenpäin ja elää parisuhteessa poikaystävänsä Larryn (Jason Biggs) kanssa. Piper ja Larry yrittävät selvitä tulevasta, mitä se tarkoittaakaan heidän elämälleen ja suhteelleen. Vankilassa Piper huomaa siellä olevan täysin eri säännöt kuin oikeassa elämässä, mutta samalla, kärsiessään vankilan kurjuudessa, hän tutustuu monenlaiseen persoonaan aina keittötä johtavasta, tyrannimaisesta, venäläisestä Redistä (Kate Mulgrew), vähän pimahteneeseen ja omalaatuiseen Crazy Eyesiin (Uzo Aduba).

Tämä sarjan ensimmäinen kausi keskittyy pitkälti juuri Piperiin, kun taas myöhemmillä kausilla saamme onneksi myös enemmän taustatietoa muista vangeista ja hekin saavat enemmän ruutuaikaa. Ensimmäinen kausi keskittyy paljon Piperin mukautumiseen vankilanoloihin ja jotenkin kolmanteen kauteen mennessä, vankila onkin jo katsojienkin silmissä muuttunut ihan kivanoloiseksi paikaksi, kun vielä ykköskaudella se on suuri, kolkko ja tuntematon. Hienosti tämä kehityskulku on saatu siis sarjan varrelle toteutettua.

Aluksi minulla oli epäilykseni sarjaa kohtaan. Erityisesti se ensimmäisen kauden ensimmäinen jakso oli todella outo, sillä en ollut tottunut tämänlaiseen tv-viihteeseen. Omiin amerikkalaisiin sitcomeihin tottuneilla silmilläni näytti pelottavan realistiselta, mm. oma katsominen loppui ensimmäisen kerran siihen, kun näimme päähenkilön vessanpytyllä. Ajattelin typerästi: "Ei minun tarvitse nähdä, kun joku käy vessassa"; -en tiennyt mitä menetin. No aloitin sitten jossain vaiheessa uudelleen ja kun kestin oudon ensimmäisen jakson läpi, huomasin palaavani uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisen kauden lopussa olin täysin koukussa!


Tähän on syy. Upeasti kirjoitetut hahmot! Ne ovat hauskoja! Ne ovat sympaattisia! Ne ovat jossain määrin jopa surullisen kohtalokkaita ja näiden hahmojen, kuten Piperin ja Vausen, erityisesti Lornan (Yael Stone), Pousseyn (Samira Wiley), Black Cindyn (Adrienne C. Moore) ym. takia palasin aina uudelleen ja uudelleen jaksojen pariin. Ja on ihan totta: kun katsot yhden, et halua päästää sarjasta irti ja sinun on katsottava toinen. No tähänkin on onneksi ilouutinen! Nimittäin Netflix! Jossa voi katsoa niin monta jaksoa kuin jaksaa peräkkäin. Itselläni taisi mennä yhdessä vaiheessa koko päivä... (hups), mutta niin siinä käy! Vaikka hahmoja on paljon, sinulla kehittyy jonkinnäköinen, kuin jokin side näihin hahmoihin. Sarja on tehty todella samaistuttavaksi.

Itse havaitsin sen olevan kuin laboratorio. Kun hahmot ovat keskitetty samaan tilaan (juurikin siis vankilaan) heidän keskinäinen käyttäytyminen korostuu, ikään kuin imitoiden oikeaa elämää, jolloin asioita on itse asiassa helpompi seurata.

Aina välillä OITNB muistuttaa siitä, että nämä henkilöt oikeasti ovat vankilassa ja fakta on, että he kärsivät rangaistusta. Siksi onkin katkeransuloista, että nämä vangit kuvataan niin aidosti, että heille ei haluaisi mitään pahaa. Hehän ovat ihmisiä myös. Siksi näenkin sarjan ainoana ehkä huonona puolena sen, että se pyrkiikin monesti oikeuttamaan ne teot, jotka ovat tuoneet nämä henkilöt tänne/sinne vankilaan. Rikos on kuitenkin aina rikos.

Hyvä tv-sarja on myös aina hyvä tv-sarja ja tässä on sellainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...