15 kesäkuuta 2015

Movie Monday #9 - Mikä fiilis!

<<edellinen<<                                                       >>seuraava>>

Movie Monday-elokuvahaasteblogin 9. haaste


"...sellaisesta elokuvasta - tai miksei myös vaikka hahmosta tai muusta vastaavasta - jonka on ehkä nähnyt jossain tietyssä elämän käännekohdassa tai mielentilassa ja joka tuo aina mieleen kyseisen hetken tai tunteen."

 Joudun nyt vuotamaan verta sisäisesti. Aivoni ovat murtumispisteessä. En taida selvitä tästä. En nyt puhu mistään kokemuksestani, vaan tästä hetkestä. Nimittäin tämä on ehdottomasti tähän astisista Movie Monday-haasteista vaikein. En voi olla tuntematta itseäni täysin säälittäväksi tylsimykseksi, kun mieleeni ei tule yhtäkään sellaista hetkeä, johon assosioisin jonkun elokuvan. Ainakaan yhtä tiettyä elokuvaa. Monet elokuvat ovat opettaneet minua paljon, mutta sitä tässä ei nyt kysytä...
Minulle elokuvat ovat aina tarjonneet pakomatkaa pois omasta elämästäni, sen sijaan, että yhdistäisin ne jotenkin oman elämäni käännekohtiin. Samaisesta syystä olen aina myös karttanut pois sellaisten elokuvien luota, jotka saattaisivat muistuttaa omaa elämääni tai kyseistä elämänvaihettani. Lukiossa en juuri halunnut katsoa elokuvia, jotka sijoittuivat lukioon. Lapsena halusin katsoa elokuvia aikuisista, koska minusta se oli siisteintä mitä voi olla. Ei se, mitä itse olin, vaan se, minkä elokuvat näyttivät minulle olevan mahdollista.




Jos yksi elokuva kuitenkin pitää nimetä (ja minunhan pitää, sillä niin olen luvannut itselleni) se olisi vuoden 2012 elokuva Koskemattomat. Voin linkittää tänne arvostelunikin siitä leffasta, mutta se ei paljon kerro, sillä silloin annoin sille vain kolme tähteä. Kuten olen monta kertaa todennut, arvosteluasteikkoni on lähiaikoina muuttunut draamaattisesti. Jos olisin arvosteleva tuon Koskemattomat-leffan uudelleen, olisi antamiani tähtiä eittämättä viisi. Voisin tietenkin muuttaa arvostelun ja varmasti jossain vaiheessa muutankin, mutta en ole täysin varma, onko nykyinenkään arvosteluasteikkoni niin pysyvä, niin sittenhän minä joutuisin jatkuvasti muuttamaan arvostelujani enkä ehtisi kirjoittamaan uusia arvosteluja ollenkaan.

....joka tapauksessa, pointtini oli siis se, että leffa on tärkeä minulle ja se on ehdottomasti yksi upeimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Eikä vielä se, vaan se, että leffa on auttanut minua monen synkän vaiheen yli elämässäni. Usein jos olen ollut allapäin tai surullinen tai masentunut, on Koskemattomien katsominen auttanut. Se leffa on niin täynnä positiivisuutta ja eteenpäin jatkamisen viestintää ja siinäkin henkilöhahmot joutuvat kamppailemaan omien mielentilojensa kanssa. Olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja ja Ludovico Einaudin pianoteoksen (joka elokuvasta löytyy) "Una Mattina" kuunnellut vielä useampia kertoja. Tämä on yksi niistä elokuvista, jotka muistuttaa aina vaan, kuinka paljon elokuvia voi rakastaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...