22 kesäkuuta 2015

Game of Thrones, 1. - 5. kaudet

No niin. Tästä tämä lähtee. Tässä sitä olisikin arvosteltavaa monen leffan edestä. Olen juuri saanut Game of Thronesin eli GoT:in viidennen tuotantokauden katsottua ja hirveä himo olisi arvostella se, mutta kun en ole arvostellut aikasempia kausia, käyn ajatukseni niistä läpi erittäin, erittäin tiivistetysti ja sitten jatkan viidenteen kauteen. Varoituksen sanana; en todellakaan ole lukenut yhtä ainoaa riviä George R. R. Martin alkuperäisestä kirjasarjasta Tulen ja jään laulu, johon sarja perustuu. Tämä arvostelu tulee myös sisältämään juonipaljastuksia. JA arvostelu tulee olemaan TODELLA ylimalkainen, sillä muuten minun pitäisi periaatteessa jokainen jakso erikseen arvostella ja käydä läpi ja kun vielä sarjan tapahtumat ovat niin kerroksellisia, jotkut asiat, mitkä ovat laitettu aluilleen ensimmäisellä kaudella, eivät vieläkään ole saaneet päätöstä ja koko ajan sarjan kulkee niin monessa tasossa, että tästä viiden tuotantokauden paketista tulisi kilometrejä pitkä teksti. Käyn siis vain läpi päällimmäiset ajatukset, nostan muutaman huomautuksen ja sanon oman mielipiteeni erittäin lyhyesti. EHKÄ kuudennen tuotantokauden pystyn sitten käymään paremmin läpi... Anyways, asiaan.

Game of Thrones on tosiaan ollut jo muutaman vuoden aivan suosikkisarjojani. Olen kuitenkin aika myöhäisessä vaiheessa tutustunut sarjaan, sillä aluksi karsastin sarjaa, sillä en aikaisemmin ole ollut mikään Taru sormusten herrasta-trilogian ystävä esimerkiksi. Lyhyesti sanottuna sarja on keskiaikainen fantasiasarja. Se kertoo tälläisestä maailmasta (neljä maanosaa; Westeros, Essos, Sothoryos, Ulthos ja pääasiassa tapahtumat sijoittuvat Westerosiin), jossa tälläiset suvut taistelevat melko pitkälti vuorotellen keskenään maan kuninkuudesta. Westerosin pääkaupunki on King's Landing ja sitä hallitsee sarjan alussa Baratheonin suku.

Tämän enempää en tule erittelemään juonta, sillä siihen tarvittaisiin takuulla joko maisterin tutkinto kirjallisuusanalyysista, että sitä juonta pystyisi edes aloittamaan selittämään tiivistetysti. Tämän maailman luoja George R. R. Martin on kyllä aikamoinen nero, sillä en voi olla huomaavinani jatkuvaa referointia myös oikean maailman nykytilaan. Pohjoisessa uhkaavat White walkers- "pedot" symboloivat ikään kuin meidän maapalloamme uhkaavaa ilmastonmuutosta ja kaikki se poliittinen peli, mitä suvujen johdot keskenään kelmuilevat, rinnastuisi ikään kuin nykypolitiikkaan ja lama-aikaan. En tiedä, voi olla, että vedän siltoja sinne, missä niitä ei ole, mutta kyllä täytyy aika puinen tyyppi olla, jos ei Game of Thronesin juonesta löydä mitään mielenkiintoista, tai älyllisesti stimuloivaa.

Sitten taas on kysymys aivan eri, onko älyllisesti stimuloivaa myös se, että kaikki henkilöt kuolevat ja sarjan väkivalta on varsin graafista. No ainakin se on realistista, eikö? Kauttaaltaan sarjan toteutus on henkeäsalpaavan upeaa. Kaikki lukuisat yksityiskohdat, jotka on setvitty, se miljöö ja se lavastus ja se puvustus ja se maailma! Oih!

Ööö. Ensimmäisestä kaudesta jotain. Silloin minulla oli apunani henkilökartta, joka tuli dvd-boxin mukana. Sitten aina pysäytin dvd-soittimestani kuvan, kun ruutuun tuli joku uusi hahmo ja katsoin kartalta kuka se oli. En tiedä kuinka kauan olisi sarjaa jaksanut seurata, jos tätä karttaa minulla ei olisi ollut. Mutta ensimmäisen kauden jälkeen, ei ole enää mitään ongelmia ollut tunnistaa hahmoja. Kaikki tuntuvat niin kotoisilta jo, kuin vanhoilta ystäviltä. Sehän tv-sarjojen ongelma onkin, siksi ne hahmojen uloskirjoittamiset sarjasta sattuvatkin katsojaan niin paljon. Ensimmäisen kauden jälkeen vajosin syvään masennukseen. Ja nyt en todellakaan valehtele. Olin niin maani myynyt, että itkin varmaan kaksi viikkoa ja en saanut sarjaa pois ajatuksistani. Se oli vain niin vangitseva ja samalla niin karu. En ollut nähnyt sitä ennen juuri mitään samanlaista. Muutama elokuva on saanut saman olon aikaan (Titanic, Lukija ect.) Mutta ei juuri mikään tv-sarja. Siksi minun oli heti pakko ostaa toinen tuotantokausi myös dvd:lle.

Toinen, kolmas ja neljäs tuotantokausi minulla menee vähän sekaisin keskenään. En kuolemaksenikaan (no pun intended) muista mitä tapahtuu milläkin kaudella. Siellä on tietenkin se internet-legendaksi muodostunut Red Wedding-jakso, joka toden totta, oli aivan kamalaa katsottavaa. Ikimuistoinen hetki on myös kyyn ja vuoren kohtaaminen (sarjaa seuranneet tietävät, mistä puhun) ja muun muassa kun Daenarys komentaa lohikäärmeitään polttamaan yhden ääliön tai se kun Khal Drogo menehtyi, tai ... niin. niitä on monta.

Suosikkihahmojani on Bran (ollut alusta asti), Cersei, Daenarys ja myöhemmiltä kausilta Margery ja Oleanna (jota esittää upea Diana Rigg). Pidin myös Jon Snowsta, mutta sen jälkeen kun hän liittyi sinne Castle Blackiin, on hän ollut täysin hakoteillä. Ja sitten tietenkin pidän Varysista, hän on aivan mahtava tälläinen rauhallinen manipuloija. En oikein ymmärtänyt Tyrionin viehätystä ennen kuin itse asiassa viidennellä kaudella, jolloin minusta hänen tarinansa vasta kunnolla pääsee käyntiin ja hän saa parhaimmat kohtauksensa. Eli minulla on vielä aika monta elossa olevaa hahmoa, jota kannustan (xD).

Viidennestä kaudesta sen verran, että minusta se on ollut hyvää, että Aryan tarina on viimeinkin lähtenyt käyntiin, ettei hän vain vaeltele paikasta toiseen. Minusta on vähän turhaa pitää enää tätä Brienne of Tarthia mukana, ei hän tehnyt vitoskaudella YHTÄÄN MITÄÄN. Sen sijaan haluan koko ajan enemmän ja enemmän nähdä tätä Ramsay Boltonia. Yksi kaikkien aikojen inhottavimmista antagonisteista ja siksi juuri niin kiehtovaa katseltavaa. Kurjaa tässäKIN kaudessa on se, että aina kun asiat käyvät mielenkiintoisiksi ns. etelässä, hypätään heti pohjoisen tapahtumiin. Nämä ovatkin kaikkein tylsintä antia sarjassa. Ei niistä koskaan edes näe mitään, kun on niin pimeää.

GoT on juuri sellainen sarja, jota haluaa toitottaa kaikille. Jokainen vastaantulija tekee mieli pysäyttää kadulla ja kysyä: "Oletko jo nähnyt Game of Thronesisa sen kun..." ja sitten niitä kohtauksisa tai sarjan tapahtumia yrittää hivuttaa jokaiseen keskusteluun jonka käy, vaikka aihe ei olisi televisiosarjoja lähelläkään. Tyyliin jutellaan jostain ojan kaivamisesta ja minun on pakko todeta, että: "niin, oja, oja oli Westorissakin, kun Jaime sitä tai tätä..." Siksi kai minä kirjoitan tätä aivan sekopäistä arvosteluakin, kun en malta olla jauhamatta tästä sarjasta.

Hienoa on, että Peter Dinklage voitti osataan Tyrionina Emmy-palkinnon. Nyt vielä kun Diana Rigg, Emilia Clarke ja Lena Headey saisivat omansa niin minä kiittäisin xD

On jännä nähdä mihin sarja tulevaisuudessa kehittyy ja toivon, että se joskus päättyy. Se vasta kamalaa olisikin, jos sillä olisi joku helvetin avoin loppu ja katsoja ei saisi Tälle Kaikelle mitään päätöstä. Kyllä tämän on pakko johonkin johtaa. Mutta tiivistetysti tähän loppuun: "In the game of thrones, you either win or you die", eikö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...