19 kesäkuuta 2015

Empire, 1. tuotantokausi

En ole tässä blogissa vielä tv-sarjoja arvostellut. Syitä siihen on monia ja siitä syystä saatan vielä päätyä poistamaan tämä ja ehkä tulevatkin tv-arvostelut, kun välillä tulen niin neuroottiseksi blogin tunnistejärjestelyistä ja arvosteluiden siististä järjestyksestä ja tv-arvostelut kyllä sotkevat sitä. No, hällä väliä, syteen tai saveen. Ensimmäisenä arvosteltavana tv-sarjana saa toimia tämän kevään uutuussuosikki Empire.

Empire kertoo Lucious Lyonista (Terrence Howard), musiikkimogulista, joka on perustanut Empire-nimisen levymerkin. Lucious on kohonnut "kaduilta" myymästä huumeita, oman artistiuran kautta levymaailman huipulle. Ennen kuin Lucious sai läpimurtonsa, hänen vaimonsa Cookie Lyon (Taraji P. Henson) joutui vankilaan huumeiden myymisestä. Cookie toimi Luciousin tuottajana ja hänen 400 000 dollaria aloittivat Luciousin levymerkin. Heillä on kolme poikaa: Andre Lyon (Trai Byers), Jamal Lyon (Jussie Smollett) ja Hakeem Lyon (Bryshere Y. Gray). Sarja alkaa siitä, kun Cookie pääsee vankilasta 17 vuoden jälkeen ja lähtee hakemaan hänelle kuuluvaa osaa perheen yrityksestä. Samaan aikaan Luciousille diagnoisoidaan tappava ALS-tauti ja hän alkaa suunnitella, kenelle pojistaan hän luovuttaisi Empiren. Muissa osissa nähdään Luciousin assistenttina Gabourey Sidibe, Hakeemin vanhempana naisystävänä Naomi Campbell ja esimerkiksi Mary J. Blige, Snoop Dogg, Rita Ora, Juicy J, Jennifer Hudson, Cuba Gooding Jr. kaikki tekevät esiintymisiä sarjassa.

Empiren sielu ja sydän on Taraji P. Henson. Hän on jumalainen, todella lahjakas näyttelijä. Tuntuu jopa, että emme ole nähneet läheskään kaikkea häneltä näiden vuosien mittaan, mitä Empire osoittaa, että hän olisi pystynyt tuomaan pöytään. Sen sijaan hän on virunut jossain rikossarjojen polisiina sivuosissa. Cookie on badass. Hän ei ota yhtäkään vasta-argumenttia ja saa, mitä haluaa, kun on niin päättänyt. Hän uskaltaa puhua suunsa. Hän on mahtava ja Taraji tekee upeaa työtä näinkin vulgaarissa hahmossa, silti osaten tuoda sympatiaa ja syvällisyyttä vastapainoksi, jotta hahmo ei ole täysin karikatyyri.
Andre (Trai Byers)

Toinen sarjan tähti on mielestäni nuori Bryshere Y. Gray (Hakeem). Y tarkoittaa hänen nimessää hänen räppärinimeään Yazz tai Yazz The Greatest. Hän on hyvin roolitettu ja varmasti muistuttaakin paljon roolihahmoaan ja siksi toimii roolissaan niin hyvin. Trai Byers (Andre) saa myös, etenkin loppupuolella kautta hahmonsa kanssa uidan varsin syvissäkin vesissä.

Joku, ketä ei ole nähnyt sarjaa, miettii nyt varmaan, että mistä minä oikein puhun. No, Empiren perusidea on, että se on musiikkisarja. Se on aivan kuin Smash tai Glee kohtaisi perhedynamiikkasarjan. Empiressa on musiikkiesityksiä, musiikkivideoita, mutta siinä ei ole mitään kliseistä musikaalimaisuutta, sillä hahmot eivät vain puhkea laulamaan. Lauluesitykset liittyvät aina oikeisiin tilanteisiin. Esimerkiksi kun sarjassa Hakeem on julkaisemassa uuden sinkun, hän esittää sen jossain julkistamistilaisuudessa. Tällöin musiikki inkorporoituu loistavasti, luontaiseksi osaksi sarjan kulkua.

Sitten Empire on myös jatkuvaa juonittelua ja pelejä. Musiikkimaailma tunnetusti on täynnä petoksia ja sydänsurua. Sen lisäksi sarjaan tuodaan mukaan kaikki perheyrityksen pyörittämiseen liittyvät juonittelut eri perheenjäsenten välillä. Lucious on kuolemansairas ja kaikki haluaisivat kyntensä Empireen. Erityisen hieno dynamiikka syntyy jatkuvasti Cookien ja Luciousin vastakkainasettelusta.
Jamal (Jussie Smollett)

Koska kyseessä on vielä hiphop-maailma mukaan tulee poliisit, murhat ja rikoksetkin. Rap-kulttuurille on ominaista tietty gangstamaisuus ja se tulee hienosti esille myös Empiressa. Hahmoilla pitää olla upeat autot ja turkikset ja kultaketjut ja sampanjalasit ja hienot jatkot klubeilla. Mutta pitää myös olla katu-uskottava, cool ja kovis.Tähän maailmaan ei, esimerkiksi, stereotyyppisesti, sovi homoseksuaalit artistit ja sekin luo oman skismansa hahmojen välille.

Pohjimmiltaan Empire on kuitenkin loistavaa viihdettä. Cookie on ehkä upein hahmo televisiossa juuri nyt. Musiikki on aivan huippua ja juonittelua ja juonenkäänteitä riittää. Lisäksi on mukavaa seurta tuota täysin yliampuvaa, rahalla kuorrutettua maailmaa, jossa 30 000 dollarin kellon voi noin vain paiskata lattialle...

Hakeem (Bryshere "Yazz" Gray)
Ainoa huono puoli, minkä Empiresta keksin on, ehkä välillä hieman irrationaalinen juonenkehitys. Hahmojen muodostamat liittoumat hakevat välillä katsojan kärsivällisyyttä, sillä aiemmin vastakkain olleet voimat ovatkin yhtäkkiä liittolaisia omia aiempia liittolaisia vastaan. Lisäksi on vaikea uskoa, että perhe, joka kuitenkin rakastaa toisiaan ja haluaa tulla toimeen, toimisi niinkin julmasti toisiaan vastaan, ajoittain. En myöskään ole Terrence Howardin suurin ystävä. Luciousin rooli vaatisi vahvaa auktoriteettia, pelottavaaa machomiestä ja minusta Terrence Howard on kaikkea muuta. Usein, kun haluaa kuulostaa uskottavalta, madaltaa ääntään. Kun Terrence Howard madaltaa ääntään, se rupeaa värisemään. Ja minusta värinä puolestaan sotii uskottavuutta vastaan. Siksi, ajoittaain kun hän yrittää olla pelottava ja kovis ja pomo, tuntuu se lähinnä, kuin hän purskahtaisi itkuun hetkenä minä hyvänsä. Sen sanottuani, on hän tässä roolissa parempanaa kuin olen häntä nähnyt. Hän omaa kyllä varsin luonteviakin näyttelijänlahjoja, mutta minä en vain henkilökohtaisesti välitä hänestä.

Kuten aina, minulle sarjan avaimena toimii hahmot. Jos hahmot eivät toimi, jää sarja etäiseksi. Siksi en niin kauheasti välitä (yksi syistä) rikossarjoista, koska siinä hahmot ovat taka-alalla ja rikokset etualalla. Hahmojen täytyy olla sympaattisia ja pidettäviä. Heidän täytyy olla uskottavia ja heidän täytyy pitää yhtä. Jos hahmot jäävät kylmiksi, en minä ainakaan halua palata sarjan pariin. Empiressa hahmot tulevat tutuiksi ja turvalliksi. He ovat yhtä perhettä, joten he ovat luonnollisesti hyvissä väleissä (tai no, hyvissä ja hyvissä, riippuu tilanteesta) ja jokainen hahmo on oma itsensä. Se on hyvä, sillä silloin opimme tuntemaan hahmon. Kaikki ovat myös hurmaavaan sympaattisia aina Cookiesta Hakeemiin. Kun kannustamme hahmoja, pysymme kanavalla, haluamme, että kaikki päätyy hyvin heille ja siksi hyvät sarjat pitävät otteessaan. Empire on yksi niistä.

Empire on cool. Minulla oli epäilykseni alussa. Sarjan tahti on hieman omalaatuinen. Ikään kuin se kulkisi musiikkivideon tahtiin. Tuntuu kuin välillä joku kohtaus jäisi kesken, kun leikataan jo muualle seuraavaan kohtaukseen, mutta tahtiin tottuu hyvin nopeasti. Empire on myös loistava väline ymmärtää enemmän tuota Yhdysvaltain rap- kulttuuria kaikkine blingblingeineen ja rap-ilmauksineen ja gangsta-asenteineen. Nauroin yksi päivä, kun olin luontopolulla lenkillä, että ei voisi Suomen metsä olla kauempana Chicagon musiikkimaailmasta.



"No Apologies"


"Good Enough"


"Keep It Movin' "


"Drip Drop"

...=)





2 kommenttia:

  1. Vaikka olenkin jo joistakin tv-sarjoista kirjoittanut niin ne aiheuttavat edelleenkin jonkinlaista päänvaivaa. Alunperin jätin ne blogin sisällöstä kokonaan pois kun en oikein tiennyt miten niitä käsitellä. Osittain kenties siksi, että tyyli oli vielä hakusessa, mutta vaikeampi oli päättää pitäisikö jokainen jakso käsitellä erikseen kun varsinkin niissä sarjoissa joissa ei ole varsinaista jatkuvaa juonta saattaa kukin jakso olla kuin oma erillinen "elokuvansa" ja se taas olisi saattanut johtaa aivan kohtuuttoman pitkiin sepustuksiin. Helpommalta tuntuikin keskittyminen juuri jatkuvajuonisiin sarjoihin, koska niissä voisi käsitellä juonta yhtenä kokonaisuutena. Mutta sitten taas, entäpä jos sarja on vielä kesken, miten sen pitkästä tarinasta voisi kertoa mitään tyhjentävää jos ei tiedä mitä käänteitä on edessä ja toisin kuin mahdollisia jatko-osia saavissa elokuvissa tietää niitä jaksoja olevan tulossa. Tällä hetkellä olen hieman kiertänyt omia sääntörajoitteitani ottamalla esille sarjoja jotka ovat jo päättyneet (Prisoner, Black Books, etc) taikka nappaamalla vielä jatkuvista, tai ainakin pidemmistä sarjoista niitä eräänlaisia spesiaalijaksoja, tv-elokuvia itse kokonaisen sarjan sijaan. Minisarjat ovat myös hyvä tapa kierrellä ja kaarrella. Suunnitelmissa on kyllä jossain vaiheessa ottaa moniakin sarjoja esille, mutta luulenpa ainakin että pysyttäydyn niissä jo lopetetuissa ihan vain jotta saan niille sekä jonkinlaisen alun että lopun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että joku on yhtä neuroottinen bloginsa sisäisestä järjestyksestä kuin minä toisinaan. Samoin minulla kävi, että alkuun rajasin ehdottomasti kaiken muun kuin elokuva-arvostelut blogin ulkopuolelle. Inhoan sitä, että en voi tehdä monta blogiarkistoa, kuin tekemällä sitten sivublogeja ja tätä olenkin harjoituttanut (en enää). Eli kaikki julkaisemani tekstit ovat samassa arkistossa sikin sokin leffa-arvostelujen kanssa.

      Onneksi olen hokannut järjestellä arvostelut noiden tunnisteiden avulla vuosijärjestykseen ja tähtijärjestykseen.

      Sittemmin kun olen osallistunut Movie Monday-haasteisiin, TV-Thursday-haasteisiin ja tehnyt noita Bio-juttuja, niin elokuva-arvostelut tosiaan ovat joka tapauksessa täysin sekaisin muun sisällön kanssa, joten mitäpä tv-arvostelut siihen päälle. Tosin vieläkin olen vähän varautunut tähän uuteen sisältöön eli saatan sen vielä poistaakin (tuskin, tosin).

      Juu, itsellä on kanssa se ongelma, miettisin, että kai sitä voisi jokaisen jaksonkin arvostella, mutta sitten sisältöä tulisi kyllä jo liikaa, en minä niin paljon jaksa kirjoittaa. Sitten suurin ongelma on vielä se, että esim Game of Thrones, jossa on jo monta tuotantokautta, kaikki tunnin jaksoja, niin en todellakaan muista, mitkä tapahtumat kuuluivat kolmoskauteen ja mitkä neloskauteen, niin olen pyöritellyt sitäkin mahdollisuutta, että arvostelisin kaikki kaudet samassa arvostelussa. Eli kyllä, tv-arvostelut hakevat vielä muotoaan... xD

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...