01 helmikuuta 2014

Philomena (Philomena)

Philomena on Stephen Frearsin ohjaama draamaelokuva vuodelta 2013. Sen nimiroolissa on Judi Dench ja toisena pääosanesittäjänä Steve Coogan joka myös kirjoitti elokuvan käsikirjoitusta. Elokuva on ehdolla neljään Oscariin, mukaan lukien elokuva ja Denchin roolisuoritus.
     Philomena Lee joutui luopumaan aviottomasta lapsestaan 1950-luvun Irlannissa. Paikallinen nunnaluostari auttoi häntä synnyttämään lapsen, kylläkin niin, että Philomena joutui tekemään sen kivuissa "kuten Jumala sen on määrännyt" ja myöhemmin nunnat myivät lapsen adoptoitavaksi Amerikkaan. Philomena on etsinyt poikaansa 50 vuotta, kunnes saa apua toimittajalta tai siis entiseltä toimittajalta Martin Sixsmithiltä. Käy ilmi myös, että nunnaluostari on tiennyt pojan olinpaikan koko ajan, mutta eivät vain ole kertoneet sitä Philomenalle.
       Tarina elokuvalle on elokuvan pääasia. On hyvä, että tarinasta on tehty elokuva ja hyvä elokuva se onkin. Kuitenkin minusta tuntuu, että lopussa ei katsojalle jää mitään muuta kuin se tarina ja senkin huonommassa valossa kuin mitä se ansaitsisi. Elokuva jättää siis paljon toivomisen varaan. Tarina jää heppoiseksi. Olisin halunnut tuntea tarinan vielä syvemmin, olisin halunnut sen vaikuttavan minuun. Näin ei kuitenkaan käy. Oli vika sitten käsikirjoituksessa tai ohjauksessa, ainakaan vika ei ole Judi Denchissä.
     Judi Dench on elokuvan valo. Hän pelastaa sen täydeltä tuholta ja on syy, miksi elokuva toimii. Hän saa luotua aidon persoonan, mielenkiintoisen, elämänmyönteisen ja Dench tekee hahmosta uskottavan. Hän antaa motiviin hahmolleen. Se on järkeenkäypää, miksi Philomena on valmis anteeksi antamaan kaikkien kauheuksien jälkeen, mitä hänelle on tehty. Dench kuvaa meille yksityiskohtaisen, aidon tulkinnan upeasti näyttelemästään hahmosta. Hän herättää Philomenan henkiin ja saa tunnetta hahmoon. Hän saa tunnetta elokuvaan. Hän herättää katsojan myötätunnon. Hän luo elokuvaan draaman. Hän luo elokuvaan komedian. Erityisesti kohtaus loppupuolella nunnaluostarin hautausmaalla on upeaa, henkeäsalpaavaa näyttelemistä. Vaikka ei saattaisi uskoa, että Dench pystyy tuomaan joka kerta valkokankaalle uuden hahmon - hän tekee sen. Hän on uusi ihminen. Eri ihminen, joka kerta kun näemme hänet. Denchin Philomenaan ei myöskään voi olla rakastumatta. Mikä on ehkä hienointa hänen näyttelemisessä, että hän näyttelee roolin tuomitsematta sitä. Hän heittää omat ennakkoluulonsa täysin pois ja kuvaa meille minkä ikinä hahmon täysin sieluin, yhtään tuomatta siihen omaa mielipidettä. Hän antaa hahmon puhua puolestaan. Ja se tekee Denchin käsittämättömästä näyttelemisestä niin inhimillistä. Roolisuoritus on paras hänen uraltaan, ja siinä on ollut monia upeita roolisuorituksia. Hänen Philomenansa kantaa koko elokuvan. Jos haluatta todistaa todella uskomatonta näyttelemistä katsokaa Philomena ja siinä Judi Dench!
      Ohjaus sen sijaan, jos mahdollista, yrittää tuhota Denchin työn. Stephen Frears tekee upeita elokuvia, upeine tarinoineen, mutta Philomenalla hän ampuu ohi. Frears tappaa elokuvan tahdin pitkillä, uuvuttavilla, ylidramaattisilla otoksilla, jossa keskittyy enemmän tunteet verestämiseen kuin sen esille tuomiseen. Hän yrittää aivan liikaa ja tuloksena on täysi ylidramaattisuus. On eri asia tehdä hiottua draamaa ja ylipursuavaa, ahdistavaa ja suoraan sanottuna tylsää draamaa. Frearsilla on selvästi ollut tietty visio, mutta tappaa upea tarinan tekemällä siitä tylsän. Hän tekee viisaasti keskittyessään Denchin roolisuoritukseen, mutta siitäkin yrittää karistaa kaikki luonnollisuuden rippeetkin tähtäämällä liian ylös. Yrittäen liikaa. Elokuva musiikki on paikoin aivan liian ylidramaattista ja verestävää. Se on oikea sana kuvaamaan sitä.
     Philomena on upea tarina, elokuvan huumori toimii, käsikirjoitus on luonut upean hahmon, Dench tekee pääosassa sympaattista, henkeäsalpaavaa työtä, ehdoitta, mutta elokuvan ohjaus ei toimi ja siten koko elokuvan on liian heppoinen. Se ei anna katsojalle tarpeeksi.

7+











...=)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...