29 joulukuuta 2013

Minä olen Sam (I Am Sam)

Minä olen Sam yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 2001. Sen ohjasi Jessie Nelson ja pääosassa Oscar-voittaja Sean Penn, Oscar-ehdokas Michelle Pfeiffer ja Dakota Fanning. Sivuosassa Oscar-voittaja Dianne Wiest, Oscar-ehdokas Laura Dern ja Oscar-voittaja Mary Steenburgen. Elokuva on tuottanut noin 97 miljoonaa dollaria. Sean Penn sai roolistaan Sam Dawsonina parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden.
     Minä olen Sam kertoo Sam Dawsonista, joka on kehitysvammainen ja hänestä tulee isä. Tyttären nimeksi tulee Lucy, Lucy in the Sky with Diamonds-biisin mukaan. Lucyn koditon äiti jättää Samin ja Lucyn, koska "halusi alunperinkin vain katon päänsä ylleen". Sam on töissä Starbuckissa ja saa Lucylle hoitoapua naapurin Annielta (Wiest). Kun Lucy kuitenkin alkaa vanheta ja saavuttaa isänsä älykkyyttä, joka vastaa noin seitsemän vuotiaan lapsen älykkyyttä, alkaa myös sosiaaliviranomaiset huolestua Lucysta. Lucy otetaan huostaan ja Samille asetetaan oikeudenkäynti saadakseen Lucy takaisin. Sam onnistuu palkkaamaan huippujuristin Rita Williamsin (Pfeiffer), mutta pian Rita huomaa saavansa tästä asiakassuhteesta enemmän irti kuin Sam, henkisiä apuja.
      Olin erittäin pettynyt tähän elokuvaan. Heti ensimmäiset sekunnit paljastivat, että elokuva tulisi olemaan täynnä aukkoja, erittäin tuskallista katsoa, epäuskottava ja tekotaiteellinen. Elokuvaa ei ole tehty hyvin. Käsikirjoitus on ilmiselvä Forrest Gump-jäljitelmä, mutta elokuva ei nouse edes tälle tasolle. Ohjaus on lapsellista ja hyväuskoista, jopa naiivia. Tarina ei ole hyvä, saatikka hyvin kerrottu. Tästä elokuvasta löytää hyvin vähän, mihin takertua. Odotin paljon enemmän, odotin suurempaa emotionaalista kytköstä elokuvaan, mutta se jättää täysin kylmäksi. Minä olin vielä ihmetellyt, miksi tälläisestä aiheesta kertova elokuva, Oscar-ehdokkuudenkin saanut draama ei ole enemmän muistettu ja rakastettu, mutta enää en ihmettele. Elokuvaa ei voi juuri edes draamaksi kutsua. Tälläistä laatua odottaisin jostain kanava numero 89, ohjelmatarjonnasta tiistaipäivänä kello kaksi. Siellä tätä elokuvaa varmaan pyöritetäänkin. En suosittele elokuvaa edes, kenellekään.
     Sean Penn on ottanut ilmiselvästi vaikutteita niin Dustin Hoffmanin upeasta roolisuorituksesta elokuvassa Rain Man/Sademies. Imitaatio on lähinnä kaukana imartelevasta. Vuosi 2001 on tainnut olla erityisen huono miespääosien näyttelijäsuoritusten tarjonnassa, sillä mikään muu ei selitä Pennin Oscar-ehdokkuutta tästä naurettavasta roolisuorituksesta. Siinä, missä Hoffman osasi kuvata täydellisesti autistisen hahmon, tuoda siihen sympatiaa ja mielenkiintoisuutta, Penn jättää katsojan aivan ulkopuolelle, eikä saa hahmosta edes uskottavaakaan. Tärkeää tämän sortin roolisuorituksessa olisi myös yhtenäisyys, mutta yhtenä hetkenä Pennin Sam ei pysty sanomaan paria sanaa suustaan ja seuraavana pystyy tekoihin, joita "normaaliälyiset" ihmisetkään ei välttämättä pystyisi tekemään. Penn ei onnistu sitomaan näitä lankoja yhteen eikä hän pysty koskettamaan katsojaa roolisuorituksellaan. Hyvä yritys.
       Michelle Pfeiffer tekee hieman paremman roolisuorituksen kuin Sean Penn, ottaen huomioon helpomman roolin. Pfeiffer on tuonut hahmoonsa mielenkiintoisia pieniä vivahteita, mitkä saa katsojan miettimään hahmoa ja tarkastelemaan tätä lähempää. Kun Pfeiffer on saanut katsojan huomion, hän vie hahmon luonteen kehittymisen uskottavasti seuraavalle tasolle ja luo roolisuorituksesta realistisen, aidon ja läsnäolevan. Pfeiffer on hyvin vahva tulkitsija. Hän ymmärtää kokonaisuuksia ja osaa työskennellä vaivattoman oloisesti. Hän ei ulkoista itseään hahmostaan vaan heittää itsensä likoon. Suoraan sanottuna kiitettävän upeaa työtä.
     Dakota Fanning on läsnä, hän on vuorovaikutuksessa ja hän pitää hauskaa. Hän leikkii hahmon persoonalla ja kehittää sitä parhaansa mukaan. Kun häntä tarkkailee, ei häntä usko niin nuoreksi. Hän on valpas ja tarkka. Hän on hyvin havainnnolistava ja virheetön ja pärjää upeasti vanhemille vastanäyttelijöilleen, ellei jopa tee parempaa työtä. Fanning on karismaattinen ja säteilevä ja hän osaa tuoda aitoa syvyyttä hahmoon, mitä ei edes välttämättä ole käsikirjoitettu niin hyvin, mitä Fanning hänet tulkitsee.
     Minä olen Sam on huono elokuva. Se ei ansaitse puoliakaan sen saamasta kiitoksesta, ja henkilökohtaisesti en suosittele elokuvaaa. Se ei kosketa katsojaa niin miltään kantilta ja saa katsojan vain kyseenalaistamaan kaikkia sen jättämiä aukkoja ja virheitä. Ainoa asia, minkä elokuva tekee oikein on epäuskottavuus. Michelle Pfeiffer ja Dakota Fanning pelastavat jonkin verran, mutta heidänkin yhteiset kohtaukset ovat rajalliset.

5
"Kaksi tähteä"











...=)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...