12 huhtikuuta 2013

Rautarouva (The Iron Lady)

Rautarouva on vuonna 2011 valmistunut elämäkertaelokuva. Sen ohjasi Phyllida Lloyd ja sitä tähditti Meryl Streep. Streep voitti suorituksestaan hänen kolmannen Oscar-palkinnon ja toisen naispääosa Oscarinsa.
   Rautarouva kertoo Ison-Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista. Piste.
   Rautarouva on, jos totta puhutaan, uskomattoman huono elokuva. Jos sen genreksi sanotaan "semi-biographical" voiko elokuva olla hyvä? Luultavasti voi, mutta alkuasetelma ei ole tekijöiden puolella. Phyllida Lloydin ohjaus on ala-arvoista. Hän selvästi luulee kykenevänsä muuttamaan draaman raameja, epäonnistuen tässä näyttävästi. Hän ei kykene luomaan minkään näköistä jännitettä tai yhtenäisyyttä runkoon. Ollakseen elämäkerrallinen elokuva, on se aivan liian vapaahenkinen ja taiteileva. Joku on eksynyt ja pahasti.
   Meryl Streep. Hän voisi saada Oscar-ehdokkuuden esittämällä puuta ja vain seisomalla paikallaan. Hänen roolisuorituksensa ei ole huono. MUTTA se ei myöskään ole Oscar-voiton arvoinen. Hän esittää Thatcherin kuorta, hänen kuvaansa. Hän osaa luoda aksentin ja kävelytyylin blaah, blaah, blaah. Häneltä puuttuu sisältö. Hän ei pääse hahmonsa sisälle vaan esittää kuin muumiota. Kaikki on paikallaan, mutta kuten sanottu puuttuu sielu, persoona, yksilöllisyys, hän ei ota huomioon kaikkia muuttujia, vaan sooloilee läpi elokuvan. Roolisuoritus on kuin katsoisi näin osoitat tunteet-kirjaa. "Nyt olen surullinen", "Nyt olen pettynyt"...
Hän kuitenkin voitti Oscar-palkinnon. Esitän, että hän voitti sen vain siksi, että hän on saanut rukkaset niin monta kertaa. Jos seitsemästätoista ehdokkuudesta voittaa kaksi, on Akatemia selvästi sinulle velkaa. He vain valitsivat väärän vuoden. Oscar onkin enemmän hyvitys Oscar, kuin ansaittu. Viola Davis olisi ollut oikeutettu voittamaan.
   On harmi, että yksi ihailemistani näyttelijöistä, Oscar-voittaja
 Jim Broadbent on suostunut tähän elokuvaan, eikä hänkään nyt niin säväytä, mihin olen häneltä tottunut. Ainoat positiiviset asiat elokuvassa on nuorta Thatcheriä esittävä Alexandra Roach ja Oscarin parhaasta meikkauksesta voittaneet Mark Coulier ja J. Roy Helland. Thatcheriä esittikin enemmän meikki, kuin Streep.
   Monet taitelijat ja joskus jopa poliittiset päättäjät ovat nousseet sellaiselle tasolle, ettei heitä enää kritisoida vaan huonojenkin päätösten kohdalla kaunistellaan ja kaivetaan esille ne pienet lahjakkuudeen hiput ja korostetaan niitä. Streep on nyt saavuttanut sellaisen tason. Siksi itse elokuvaakin pidetään aivan liian suuressa arvossa. Siksi en jatka enempää ja sanon vain, että "Thumbs down."

4










in memory of Roger Ebert (18.06.1942 - 04.05.2013)
...=)

1 kommentti:

  1. Se särkee mun sydämen kun joudun antamaan negatiivista kritiikkiä suurta legendaa, Meryl Streepia kohtaan. Mutta vaikka kuinka yritän en vaan näe tätä suoritusta hyvänä. Vaikka se on ihailtavaa, että hänellä on hallussa kaikki hahmon fyysisyys, kuten ryhti ja ääni ja tietysti ulkonäkö, mutta sekin on tietysti maskeeraajan ansiota. Minulle, noin 25 % maksimissaan tuo roolin fyysiset vaikeudet kuten mitkä Helen Mirren ja Mickey Rourke suorittivat kunniolla ja Streepkin, mutta kuitenkin näyttelijän tuottama tunne valkokankaalle on tärkeintä ja Streep, hän esittää Thatcherin patsasta. Hänen roolinsa elokuvassa Mamma Mia!-kin oli parempi...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...