06 huhtikuuta 2013

Closer-iholla (Closer)

Hello Stranger.
Oscar-voittaja Julia Roberts, Oscar-voittaja Natalie Portman, Oscar-ehdokas Clive Owen ja Oscar-ehdokas Jude Law. Elokuva Closer- iholla. Ohjaaja Mike Nichols. Valmistusvuosi 2004.
    Closer-iholla kertoo neljästä ihmisestä muutaman vuoden ajanjaksossa, Lontoossa. Päähenkilöt ovat Anna Cameron (Julia Roberts), amerikkalainen valokuvaaja, Daniel Woolf (Jude Law) muistokirjoitusten toimittaja, Larry Gray (Clive Owen) ihotautilääkäri ja Alice Ayres/Jane Jones (Natalie Portman) amerikkalainen strippari. Elokuva alkaa kun Daniel ja Alice näkevät toisensa kadulla. Kohtaus on tehty hyvin siirappiseksi, mikä ei ole huono asia, sillä se heijastuu läpi koko loppuelokuvan. Elokuva siis rakentuu hienosti alkusysäyksen päälle. Alice ja Dan rakastuvat ja muuttavat yhteen. Parin vuoden päästä, Dan on kirjoittanut kirjan pohjautuen Alicen elämään ja häntä kuvaa kirjansa kantta varten Anna Cameron, jotka myös rakastuvat. Dan on kuitenkin yhdessä Alicen kanssa, eikä Anna ja Dan tunne toisiaan kunnolla. Pian Anna menee yhteen, vahingoitetusti Danin avustuksella, Larry Grayn kanssa. Alice ja Larry molemmat tietävät, että Annalla ja Danilla on tunteita toisiaan kohtaan...
...Danin kirja floppaa, mutta Annan valokuvanäyttely on menestys. Anna ja Dan alkavat tapailla toisiaan, tavattuaan uudelleen valokuvanäyttelyssä. He menevät yhteen vuoden päästä valokuvanäyttelystä, jolloin kumpikin paljastaa partnereilleen pettäneensä häntä. Dan ja Anna kuitenkaan eivät onnistu suhteessaan, vaan Anna palaa takaisin aviomiehensä, Larryn luo ja Dan Alicen luo. Alice ei kuitenkaan enää rakasta Dania ja Alice palaa Amerikkaan.
    Elokuva on kuin älynväläys.
    Elokuva käsittelee olemista omana itsenään eri ihmisten seurassa. Se antaa psykologisen kartan ihmisten uskomuksista ja odotuksista. Tunteet kuten rakkaus, mustasukkaisuus ja epätoivo. Mike Nichols osaa käsittämättömän hyvin luoda hyvin älykkään kohtauksen pohjaten sen päähenkilöiden tunteisiin. Se mitä dialogi ei kerro, ohjaus ja näyttelijäsuoritukset kertovat. Rakastan elokuvan tapaa jättää aukkoja tapahtumien välille. Toisin kuin elokuvan alkukohtaus, loppu elokuva ei ole ollenkaan kliseinen vaan kuin hiottu timantti. Tälläiset kohtaukset voisivat helposti käydä tylsiksi tai puuduttaviksi, mutta elokuva pitää otteessaan. Nicholsin ohjaus ei pelkästään luo hahmojen sisäistä psyykettä täydellisesti vaan pystyy antamaan lukijalle avaimet päästä henkilöiden ajatuksien sisälle. Ajatustenluku on mahdotonta, mutta lähelle tässä elokuvassa päästään. Nichols luo kohtauksiin tiiviin, veitsellä leikattavan tilan, joka on hyvin harvinaista saada toteutettua elokuvissa. Hänen vuosikymmenien kokemus näkyy elokuvassa. Piste.
   Käsikirjoitus on upea. Kuten jo hehkutin, aukot luovat elokuvaan syvyyttä ja tietynlaista paljautta. Pääsemme itse värittämään valmiiksi piirretyt ääriviivat, niin hahmojen kuin juonen osalta. Elokuvan upea dialogi pitää katsojan odottamassa sormet ristissä kaiken luonnistuvan niin sympaattiseksi luotujen hahmojen kannalta. Closer onkin melkein kuin katsoisi miekkamiesten taistelua. Tätä Nichols ja upea näyttelijäkaarti meille näyttävät. Näyttelijäkaarti onnistuu loistavasti heille asetettujen paineista huolimatta, sillä elokuvassa ei esiinny juuri muita näyttelijöitä kuin neljä päänäyttelijää.
   Julia Roberts ei ole "Amerikan kullannuppu" syyttä. Hän on Mike Nicholsin sanoin "tehty elokuvanäyttelijäksi". Hän osoittaa taitonsa ja lahjansa joka elokuvassa, jossa loistaa. Siitä on kyse tässäkin. Hän osaa ilmaista silmillään tavattoman paljon. Hän taitaa taiteellisen näyttelemisen ja osaa luoda kohtauksen. Hän ymmärtää elokuvan. Hän on syntynyt erinomaiseksi näyttelijäksi.
   Jude Law on hyvä hänelle tyypisessä roolissa. Hän osaa Robertsin tavoin luoda hahmostaan hyvin sympaattisen, mitä Nichols luultavasti on hakenutkin. Law on yksi hienoimmista 2000-luvun miesnäyttelijöistä ja Closer on yksi hänen monista taidonnäytteistään. Hän sytyttää valkokankaan tuleen ja on täysi vastus Robertsin valkokangaskemialle.
   Clive Owen tekee elokuvassa elämänsä roolisuorituksen. Larryn roolihahmo on täysi laidallinen kilpailua, miehistä egoilua ja omahyväisyyttä ja silti Owen saa katsojat puolelleen. Hän  Robertsin ja Law:n tavoin katoaa rooliinsa ja onkuin tuntisimme vain Larry Grayn, emme ollenkaan, tippaakaan, vähääkään Clive Owenia. Hän sai ansaitusti Oscar-ehdokkuuden parhaasta miessivuosasta, vaikka toinen pääosahan se oikeasti oli. Oscar-ehdokkuuden sivuosasta Closerista sai myös Natalie Portman.
   Portman osuu naulan kantaan Alicena. Hän on elokuvassa hieman sivusta katsoja ja enemmän ehkä sivuroolissa kuin muut. Hän on kuitenkin elokuvan avainhenkilö ja sitoo nerokkaasti roolityöllään käsikirjoituksen yhteen. Hänen valkokangaskemiansa ei ehkä ole muiden veroista, mutta korvaa tämän virheettömällä ja teknisesti ja sisöllöllisellä näyttelijän työllä.

    Juoni, kaikkine yhteiseen päämäärään; loppuun, johtavine aukkoineen kuvaa myös jotain hahmoista. He eivät voi näyttää omaa itseään, koska pelkäävät etteviät itse pidä omasta itsestään. He haluavat olla jotain, minkä he ovat itsestään luoneet ja siksi päätyvät ratkaisuihin, joita kaikki eivät varmasti ymmärrä. Closer on täydellinen taideteos, jossa korostuu näyttelijäsuoritukset. Eli toisin sanoen elokuvan aatelistoa.



10












...=)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...